Paikallisuutiset

Verrosten perhe Kälviältä suuntaa suviseuroihin tänäkin vuonna – Perheen äiti rakastaa tapahtuman tunnelmaa: "Saa olla oma itsensä"

Kälviäläinen Verrosten perhe lähtee suviseuroille tänä vuonna vain lauantaiksi.

Vanhoillislestadiolaisten kesän suurin tapahtuma, Suviseurat, järjestetään viikonloppuna Muhoksella, Oulun lähellä. Matokorven peltoaukeille aikoo suunnata myös kälviäläinen Verrosten perhe.

Riikka jaTapani Verrosella on kahdeksan lasta: 11-vuotiasLeevi, 10-vuotiasNico, 8-vuotiasNoel, 6-vuotiasPaulus, 5-vuotiasElena, 4-vuotiasClaudia, parivuotiasEetu sekä kuukauden ikäinen vauva.

Riikka, 32, ja Tapani, 33, lapsineen ovat käyneet suviseuroissa miltei joka vuosi, jos suinkin ovat päässeet. Tällä kertaa he aikovat käydä siellä vain lauantaina, sillä perheen uusin tulokas on niin pieni.

– Kenttäolosuhteissa pulloruokinta olisi hieman haasteellista. Lisäksi syömisen kanssa oli ongelmia, perheen äiti kertoo.

Siellä on tosi ihana tunnelma ja saa olla oma itsensä. Riikka Verronen

– Nyt tosin hieman harmittaa, että emme ole koko aikaa, sillä vauva on alkanut syödä hyvin ilman pulloa ja imetys sujuu. Olemme kuitenkin jo vuokranneet asuntovaunumme toiselle perheelle.

Jos kyseessä olisi koko seurojen kestävä reissu, matkaan olisi alettu valmistautua hyvissä ajoin. Ennen seuroja Päivämies-lehdessä tulee tietopaketti tapahtumasta, jossa kerrotaan kaikki tarpeellinen: miten majoittua, miten palvelut ovat auki.

– Kerrotaan, mitä pitää vaunusta tarkastaa ennen kuin lähdetään, perheen isä lisää.

Eri alueilta tuleville annetaan ohjeistukset siitä, mitä reittiä kannattaa ajaa. Kälviältä saapuvia Verrosia on neuvottu tulemaan Oulun kautta.

Tulee myös lista siitä, mitä kaikkea kannattaa pakata mukaan. Listaan kuuluu muun muassa kahvia, hyttyskarkotetta ja lääkkeitä. Riikka Verronen on soveltanut listaa perheen tarpeiden mukaan.

– Esimerkiksi paistinpannua en ole tarvinnut, koska en aio paistaa lättyjä, hän nauraa.

Viime vuonna Verroset hankkivat oman asuntovaunun. Aiemmin he ovat vuokranneet sellaisen.

– Jos asuntovaunun haluaa vuokrata, se kannattaa tehdä jo tammikuussa, kun hinnat ovat muutaman sadan euron luokkaa. Kesällä voi joutua maksamaan asuntovaunuvuokrasta tonninkin, Tapani Verronen kertoo.

Paria viikkoa ennen lähtöä on yleensä alkanut pyykkirumba. Kymmenhenkinen perhe tarvitsee mukaan paljon vaatteita: sukkia, shortseja, alusvaatteita, lakkeja, huiveja ja hanskoja ynnä muuta. Myös sadevaatteet, kumisaappaat, kengät ja ulkohousut otetaan matkaan mukaan.

– Juhannuksen jälkeen on yleensä alettu pakata tavaroita vaunuun. Jos olisimme nytkin lähdössä pitemmäksi aikaa, eteisessä olisi paljon pyykkikoreja täynnä vaatteita, Tapani Verronen kertoo.

Tarvitaan muutakin kuin päällepantavaa. Listalta löytyy WC- ja talouspaperi, saippua, shampoo, pyyhkeet, astianpesuaine, vati ja sanko. Lisäksi otetaan mukaan hammasharjat ja -tahnat, deodorantit, kammat ja sen sellaiset.

Matkaan otetaan myös vaippoja, rattaat, lapsille leluja, värityskirjoja, virsikirjat, pöytä ja tuolit. Mukaan pakataan myös särkylääkkeitä, laastareita sekä lääkevoiteita.

– Aika paljon tavaroita meiltä löytyy omasta takaa. Juhannuksen jälkeen käyn yleensä ostelemassa puuttuvia juttuja, Riikka Verronen kertoo.

Verroset ottavat yleensä mukaan aamu-, ilta- ja välipalatarpeita, kuten muroja ja leipää. Lämpimät ateriat he ovat hankkineet seuroilta, sillä tapahtumapaikalla on ruokakaupan lisäksi ravintolakatos sekä litramyyntipisteitä, joista saa muun muassa lihakeittoa vietäväksi omalle vaunulle.

– En tee ruokaa vaunussa. Tapahtuma on mukavampi ja stressittömämpi, kun ei tee kaikkea itse, Riikka Verronen kertoo.

Verroset eivät koe reissua rankaksi, sillä suurperheenä heidän reissunsa vaativat aina monenlaista valmistelua. Tähän on totuttu ja opittu vuosien varrella.

– Enemmän kantaa ne hyvät asiat. Paikan päällä olosta nauttii niin paljon, Riikka Verronen kertoo.

– Eikä vaunun pakkaaminen mitään kamalaa homma ole. Nautin tosi paljon siitä, kun saa tehdä valmisteluja. Ja pyykinpesu on ihanaa, kun sitten näkee, miten paljon meillä on hyväkuntoisia vaatteita, hän naurahtaa.

Verroset eivät ota pakkaamisesta liikaa stressiä. Jos jotain unohtuu, sen saa paikan päältä kaupasta tai lähikaupungista.

Joku on joskus kysynyt Verrosilta, eikö heitä pelota viedä lapsia noin massiiviseen tapahtumaan. Ei pelota, sillä seuroilla on turvallinen olo.

– Siellä kaikki vähän katsovat kaikkien lasten perään, Tapani Verronen kertoo.

Riikalla on myös tapana antaa lapsille nimilaput, joissa on hänen ja miehensä puhelinnumerot. Jos joku lapsista lähtee omille teilleen, on helppo soittaa lapussa olevaan numeroon ja tavoittaa heidät heti. Elena esimerkiksi on joskus lähtenyt vähän seikkailemaan.

– Siellä on myös eksyneiden lasten hoitopaikka, jonne eksyneen lapsen voi tuoda ja josta hänet voi hakea. Voidaan myös kuuluttaa, että täällä on tämännäköinen lapsi, äiti kertoo.

Riikka Verronen kiittelee myös sitä, miten hyvin tapahtumassa on järjestetty asiat. Talkoovoimin järjestetystä tapahtumasta löytyy kaikki tarpeellinen, kuten ensiapupiste.

Suviseuroille pääseminen on kaiken vaivan arvoista. Vaikka kyseessä onkin perinne, ei sinne mennä vain tavan vuoksi.

– Uskon takia sinne mennään. Kiva lisä ovat ihmiset ja ilmapiiri. Siellä on tosi ihana tunnelma ja saa olla oma itsensä. Kukaan ei kummastele elämäntyyliä ja sitä, että on monta lasta, Riikka kertoo.

–  Siellä on ollut aina hyvä olla. Vaikka onkin paljon kohinaa ja ihmisiä, niin tunnelma on rento ja rauhoittava, Tapani Verronen kertoo. – Siellä näkee myös paljon sellaisia ystäviä, joita ei muuten näkisi, koska he asuvat eri puolilla Suomea.

Välillä onkin käynyt niin, että kilometrin matka tapahtumakentältä vaunulle on kestänyt kauan, kun vastaan on ollut monia tuttuja. Kaikkien kanssa halutaan vaihtaa kuulumiset.

– Lapset ovat sanoneet monesti, että nyt ette sano enää kenellekään mitään. Onkin jouduttu sanomaan, että anteeksi meidän on pakko mennä, kun lapset odottavat tuolla, Riikka Verronen nauraa.

Vanhemmille parhaimpiin hetkiin suviseuroista kuuluvat esimerkiksi aamukahvihetket. Se kun on herännyt hikisestä vaunusta ja lapset vielä nukkuvat, ja juodaan pihalla kahvia ja kauittimista kuuluu saarnaa tai musiikkia.

– Joskus on hyvältä tuntunut sekin, kun on kävellyt yksin viemään roskapusseja. Sitä nauttii vaan ympäristöstä, vaunuriveistä ja ihmisistä. Saa niin vapaasti olla sitä, mitä on, Riikka Verronen tuumii.

Suviseurat ovat kuuluneet tiiviisti sekä Riikka että Tapani Verronen lapsuuteen. Omankin perheen kanssa he ovat käyneet aina, kun se on ollut mahdollista.

– Äiti kertoi, että yhdet seurat meillä on jäänyt väliin, kun olimme pieniä, Riikka kertoo.

Joskus seurat ovat jääneet väliin. Joku on sairastunut, on syntynyt vauva tai on ollut töitä samaan aikaan. Verroset ovat menneet tilanteen mukaan.

Riikka Verronen kertoo, että joillekin seurat voivat olla iso rahallinen satsaus. Kustannuksia voi torstaista maanantaihin kestävästä reissusta tulla tuhatkin euroa.

– Bensoista muutama kymppi, jos Muhokselle suunnataan. Lisäksi asuntovaunun vuokra, evästarpeet, ruokailut paikan päällä, Tapani Verronen luettelee.

– Ja lapsille jäätelöt ja karkit, hänen vaimonsa lisää nauraen.

Jos paikalle ei päästä, perhe kuuntelee seuroja nettiradion kautta. Se on päällä aamusta iltaan.

– Monesti olemme kokoontuneet muutaman kotiin jääneen perheen kanssa yhteen ja pitäneet "omat suviseurat". Olemme käyneet lasten kanssa jäätelöllä tai grillillä ja kuunnelleet lähetystä, Riikka Verronen kertoo.

– Eihän se tietenkään ole sama asia, jos kotoa käsin seuraa. Jos ei päästä, jää sellainen kaipuu, että voi kun mekin oltaisiin tuolla.

Kahden viikon päästä suviseuroista järjestetään Reisjärvellä kristillisen opiston opistoseurat, ja sinne perheen on myös tarkoitus mennä. Tapahtuma on samanlainen kuin suviseurat, mutta pienemmässä mittakaavassa. Riikka Verronen kertoo, että suviseurojen iso teltta siirretään Reisjärvelle. Opistoseuroihin tulee myös paljon tuttuja, joiden kanssa ehtii viettää paremmin aikaa.

– Suviseurat on niin iso tapahtuma, että se ei ole paras paikka tavata tuttuja ellei erikseen sovi, että nähdään tuohon aikaan vaikka teidän vaunulla. Eikä siellä aina ehdikään, Tapani Verronen kertoo.