Paikallisuutiset

Ylivieskassa syntynyt Mikael Seppälä on nyt kulta-Leijona ja Tapparan jääkarhu, joka rakensi itseluottamuksensa mestisjoukkueessa isän poismenon jälkeen: "Kun lähdin Kajaanista tiesin, että nyt alkaa tapahtua" – Katso videolta miehen kuulumiset

"Isä oli samanlainen kuin minä. Ei ihan hirveästi pitänyt itsestä meteliä – hiljainen ja rauhallinen. Aina kun jotain piti tehdä, se tapahtui."

JääkiekkopuolustajaMikael Seppälän kasvattajaseura on Ylivieskan Jääkarhut (YJK). Lapsuudenkoti sijaitsi Ylivieskassa sopivasti jäähallin vieressä, jonne aluksi isä vei hänet pelaamaan.

– Aluksi pelikaverit ja hyvä meininki junnutreeneissä oli se juttu, mikä auttoi pysymään lajin parissa. Myöhemmin siihen tuli muitakin juttuja.

Vanhemmat olivat kaupan alan yrittäjiä, jotka jatkoivat Seppälän isoisän Benjam Laakson perustamaa Iso-Säästö -elintarvikekauppaa. Isoveli opiskeli Kuopiossa. Kun perheen äiti sai töitä Kuopiosta, Seppälät päättivät tehdä maisemanvaihdoksen.

Ylivieskassa lapset saivat liikkua jokseenkin vapaasti suurkaupunkiin verrattuna. Yläasteikäisenä Seppälä aloitti kuntosaliharjoittelun ylivieskalaisella Kuntojumppis-salilla.

NHL-unelma on olemassa vielä, vaikka se on vaikea tavoite. Ei koskaan tiedä, jos tällä iällä sinne pääsisi.

– Minä olisin silloin halunnut jäädä Ylivieskaan, jonne jäivät kaikki kaverit.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Seppälä oli tuolloin 15-vuotias lahjakas jääkiekkoilija, joka oli aina pelannut itseään vanhempien joukkueessa. Seppälän jääkiekkoura ei kuitenkaan ollut syy muuttoon.

– Kyllä kai porukat olivat miettineet, että voisin mennä KalPaan pelaamaan. Minulle sillä ei ollut väliä.

Isä-Hannun merkitys jääkiekon jatkumisen kannalta oli olennainen. Isä kannusti ja tsemppasi mutta ei koskaan pakottanut jatkamaan.

– Jääkiekko oli ollut semmoista hauskanpitoa siihen saakka, Välillä itselle tuli mieli lopettaa, mutta isä sanoi, että pelaa vaan.

Kun Seppälä pelasi Kalevan Pallon A-junioreissa, hänestä alkoi tuntua, että hän voisi pärjätä jääkiekossa, vaikka edessä olisikin pitkä tie.

Kaudella 2012-2013 hän oli joukkueen A-nuorten tehokkain puolustaja (tehoilla 9+18=27) sijoittuen A-nuorten SM-liigan puolustajien pistepörssin kuudenneksi. Seuraavalla kaudella hän nousi KalPan SM-liigarinkiin.

Vuonna 2013 Mikael Seppälä valmistui ylioppilaaksi Kuopion Klassisesta lukiosta. Samana vuonna isä menehtyi vakavaan sairauteen. Menetys oli kova asia perheelle. Hannu-isä oli aina pitänyt perheestä ja lasten harrastuksista huolta.

– Kun pikkusiskot halusivat pelata jääkiekkoa, siihen aikaan Ylivieskassa ei ollut tyttöjoukkuetta. Isä meni ja perusti heille joukkueen.

Seppälä huomaa nyt tulleensa isäänsä.

– Hän oli samanlainen kuin minä. Ei ihan hirveästi pitänyt itsestä meteliä – hiljainen ja rauhallinen. Aina kun jotain piti tehdä, se tapahtui.

Tärkeän ihmisen menettäminen tuntui kaikessa.

– Se ehkä verotti hieman liigaelämän alkua, kun elämä ei ollut aivan samanlaista kuin ennen.

Ratkaisuna oli lopulta maisemanvaihdos: hän pelasi kaudella 2014–2015 kymmenen ottelua lainalla Mestis-joukkue Kajaanin Hokissa, jonne hän lähti pelaamaan vuoden sopimuksella.

Kajaanissa hänet nimitettiin joukkueen kapteeniksi, mikä lisäsi itsevarmuutta. Puolitoista vuotta Kajaanissa oli Seppälän elämässä merkittävää aikaa.

– Jouduin ottamaan vastuuta enemmän koko hommasta ja siitä lähti kaikki rullaamaan, hän muistelee.

Jääkiekkoilijan elämä on kurinalaista: pitää osata laittaa oma elämä sellaiseen järjestykseen, että treenaaminen ja pelaaminen sujuu hyvin. Myös vastuu joukkueesta on hänelle kaikki kaikessa.

– En aina mieti, miltä itsestä tuntuu vaan mitä pitää tehdä joukkueelle. Ne ovat aikuisen ihmisen ajatuksia, mitä pitäisi olla joukkuepelaajalla.

Joulukuussa 2016 Seppälä palasi KalPaan ja oli voittamassa joukkueelle SM-hopeaa.

– Kun lähdin Kajaanista tiesin, että nyt alkaa tapahtua. Siellä palaset olivat aika hyvin loksahtaneet kohdalleen. Minulla oli vahva olo ja itseluottamus rakennettu Kajaanissa.

Kaudeksi 2021–2022 hän siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Tapparaan. Ja loppu onkin osa suomalaista jääkiekkohistoriaa: ensin Suomen mestaruus Tapparan paidassa, sen jälkeen jääkiekon MM-kultaa.

MM-kilpailussa viime toukokuussa Seppälä ei ollut mukana kahdessa viimeisessä pelissä vaan hän seurasi jännittävää ottelua katsomossa.

– Sydän hakkasi ja toivoin vain parasta. Kyllä se jännäksi meni, mutta luotin siihen, että jätkät hoitavat homman kotiin, Seppälä sanoo.

Vaikka katsomossa toivotaan voittoa ja odotetaan voittojuhlia, tunnelma jäällä on toinen.

– Kun keskittyy omaan pelaamiseen, ei mieti, että voitetaanko vai ei. Se on tehdyn työn tulos, kun voitto tulee.

Kun Sakari Manninen laukoi voittomaalin jatkoajalla, tunnelma oli käsittämättömän riehakas. Kultajuhlat vapauttivat samalla suomalaiset ankeasta korona-ajasta.

– Olihan se railakasta juhlintaa. Ei voiton merkitystä silloin tajunnut täysin eikä välttämättä vieläkään, kun on ollut niin paljon menoa, Seppälä sanoo.

MM-kilpailuissa hänelle oli mukava yllätys päästä pelaamaan NHL-pelaaja Miro Heiskasen pakkiparina.

– Miro on varmaan Suomen paras pakki tällä hetkellä, joten olihan se hieno kokemus.

Kahdessa ensimmäisessä pelissä Seppälälle ei tullut hiki Heiskasen kanssa pelatessa, kun Suomella oli vastassa heikommat joukkueet Iso-Britannia ja Itävalta.

– Mirolle kun antoi kiekon, niin kyllä alkoi tapahtumaan. Siinä kyllä näki, miksi hän on niin hyvä.

Jäällä Seppälälle ovat mieluisia alivoimatilanteet ja 5-5 puolustuspelit.

– Itse oikeastaan nautin, kun on hyvä puolustaa johtoasemaa lopussa. Ne ovat tilanteita, joissa tykkään olla.

Maajoukkuepeleissä Seppälä pääsi hyvin esille ja sai arvostavaa palautetta osakseen. Se on tuonut lisää buustia pelaamiseen, mutta 28-vuotias Seppälä muistuttaa pelanneensa jo kauan jääkiekkoa.

– Aina se on seuraus jostakin, kun menee hyvin. Se on sitä hiljaista työtä, jota on tehnyt tarkasti. Tiedostaa sen ja jatkaa samaan tapaan.

Elokuussa alkaa Seppälän toinen kausi Tapparassa.

– Tapparan kanssa tavoitteena on uusia mestaruus, ja ulkomailla pelaaminen on varmasti seuraava henkilökohtainen tavoitteeni.

Tähän sisältyy myös tavoite pelasta NHL:ssä.

– NHL-unelma on olemassa vielä, vaikka se on vaikea tavoite. Ei koskaan tiedä, jos tällä iällä sinne pääsisi.

Tapparassa Seppälä pelaa samanlaista roolia kuin edellisessä joukkueessaan Kalpassa. Tapparassa vielä enemmän alivoimaa ja puolustustaistelua, jossa raamikas pelaaja pärjää hyvin.

– Se tulee asenteesta, että ei halua antaa periksi mitään. Se on kamppailua, vaikka nuorempana tuli tehtyä myös maaleja.

Seppälän hanskat eivät helposti tiput jäähän tappelun merkiksi. Joskus nuorempana on tullut hölmöiltyä, mutta siitä kärsii koko joukkue jäähyn muodossa.

– Minulla pysyy aika luonnostaan pää kylmänä. Haluan tehdä sen, mikä hyödyttää joukkuetta enkä halua lähteä hölmöilemään.

Harkitseva pakki on löytänyt paikkansa leijonajoukkueesta, jossa hän näkee monia hyviä juttuja.

– Arvostan yhteishenkeä, mikä siellä on. Jukka Jalonen antaa pelaajan olla sellainen kuin hän on. Hän on rauhallinen kaveri, joka pitää hyvän harmonian päällä.

Seppälän mukaan kaikilta leijonapelaajilta vaaditaan pelistä tiukasti pelijuttuja.

– Kun ollaan hallin ulkopuolella, saa olla rennosti rauhassa.

Jäällä Seppälä tunnetaan voimakkaana pelaajana, joka jaksaa vääntää. Voima on peräisin kuntosalilta ja lapsuuden perheestä

– Veljen kanssa nosteltiin puntteja ja kilpailtiin, kun veli sai penkkilaitteen rippilahjaksi, Seppälä muistelee.

Nykyisin hän tykkää treenata yksin, sillä silloin pystyy keskittymään paremmin treeneihin. Kesällä voi treenata enemmän, sillä pelikauden aikana ehtii treenata sen verran, että voimatasot pysyvät samana koko kauden.

– Tykkään treenata paljon ja vertailla edelliseen kesään, sillä kesällä tulokset kasvavat.

Parhaillaan on menossa elokuun alkava omatoimisen harjoittelun jakso, johon kuuluu myös lomailua. Seppälä pyrkii harjoittelemaan monipuolisesti. Tapana on ollut suunnitella itse kesän treeniohjelmat, joihin hän kysyy vinkkejä fysiikkapuolen coacheilta.

Harjoitteluun kuuluu kuntosalilla treenaamista, juoksua ja venyttelyä. Venyttelyn yhtenä tavoitteena on parantaa liikkuvuutta, koska se vaikuttaa luisteluun ja laukauksiin.

– Jääkiekossa haluaisin tehdä vähän enemmän tulosta eli enemmän maaleja, Seppälä sanoo.