torstai 1.10.2020 | 06:10
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Tällainen on huumorin värittämä patikkaretki Kannuksen eräpolulla – Luonnon liikennemerkeissä jäniksillä on etuajo-oikeus

Kannuksessa pääsee helposti tutustumaan keskipohjalaiseen metsään ja sen eläimistöön. Metsästysseuran porukasta löytyy oppaita eräpolulle. He opastavat myös erähuumorin saloihin.

Su 16.9.2018 klo 10:35

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Suopursun vahva tuoksu, mustikanvarpujen syysvioletti, sammalmättään pehmeys, kypsyvän puolukan makeus, mäntyjen harmaiden runkojen kurkotus sinistä taivasta kohti. Ja tämä hiljaisuus. Sitä ei riko kuin jalan alla poikki rapsahtava kuiva oksa.

– Tämä on keskipohojalaista mehtää, misä ei oo mitään nähtävää, muttako pysähyt, niin on vaikka mitä, kuvailee Väli-Kannuksen Metsästysseuran kunniapuheenjohtaja Mauno Mäki-Petäjä Pirttijärven eräpolkua.

Eräpolku valmistui 1994 luontopolun jatkeeksi. Sitä suunniteltiin pitkään koulun luottamuselimissä, mutta sen valmiimpaa ei tullut. Nyt jo edesmennyt uittoneuvos Unto Mäki-Petäjä oli asiaa tuumailemassa metsästysseuran edustajana ja tuskastui vuosia jatkuneeseen suunnitteluun.

– Unto sano, että eikö ruveta tekehen ja lähetä mehtähän, kertaa Mauno Mäki-Petäjä Pirttijärven eräpolun syntysanoja.

Sen jälkeen asiat alkoivat edetä ripeästi. Metsästysseura oli jo 1988 vesittänyt Pirttijärven lintujärveksi. Umpeen kasvanut niittujärvi oli pengerretty ja veden pintaa nostettu. Avovesi oli saatu kaivamalla kanavia järvelle ja linnut olivat palanneet pesimään.

Oli selvää, että järvi olisi yksi eräpolun rastipaikoista. Polun varrella on matalakasvuista metsää, rämettä ja louhikkoa. Metsänomistajia on toistakymmentä. He ovat antaneet luvan rakentaa eräpolun mailleen.

Pitäisikö kuitenkin palata vielä hetkeksi eräpolun lähtöpaikalle? Tunnelma on lupsakka ja Mauno Mäki-Petäjä moitiskelee itseään turhankin suulaaksi, mutta ei malta olla sanomatta, ettei eräretkelle voisi välikannuslaisissa oloissa juuri arvovaltaisempaa seuraa saada. Veljeksistä Markku Mäki-Petäjä on Kannuksen Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja ja Ilkka Mäki-Petäjä Väli-Kannuksen Metsästysseuran puheenjohtaja. Eero Junkala on saman seuran sihteeri ja rahastonhoitaja ja kuten jo mainittiin Mauno itse on metsästysseuran kunniapuheenjohtaja.

– Olen huomannut, että kunniapuheenjohtajaksi pääsee, kun ihminen halutaan siirtää sivuun, ettei ole nuorempien tiellä. Niin on käynyt minullekin, laskettelee Mauno Mäki-Petäjä.

Tästä lähtien onkin syytä olla tarkkana, ettei tule kovin höynäytetyksi. Retkestä näiden eränkävijöiden kanssa ei todellakaan tule totista taaperrusta.

Metsämiesten askelet myötäilevät maastoa, vaikka miehet väittävät että vanhemmiten ojista tulee leveitä ja kivistä korkeita.

– Tuohonki vois kompastua, näyttää Markku Mäki-Petäjä kohollaan olevaa puunjuurta.

Edellä kulkee Eero Junkala ja sivaltelee vesurilla polulta oksia. Unton aloitussanat pätevät edelleen.

Eräpolun alkuvuodet olivat vilkkaita. Lähinnä koululaisille luonto- ja eräopastukseksi tehdyn polun vieraskirjaan kertyi tervehdyksiä tuhannen vuosivauhdilla. Eräpolkua käytiin ihmettelemässä niin Australiasta kuin Koreasta. Koululaisryhmiä kävi lähikunnista ja kauempaa.

Kävijöitä on edelleen, mutta vähemmän kuin alkuvuosina. Muutama vuosi sitten uusittiin kolmisenkymmentä ojasiltaa ja lähes puoli kilometriä pitkospuita sekä hiukan rapistuneet opastetaulut. Kannuksen kaupunki avusti materiaaleissa. Hirviporukassa on ahkerimmat talkoolaiset. Tehtyjä talkootunteja miehet eivät viitsi ryhtyä laskemaan. Yhdessä tekeminen on mukavaa ja porukassa toimiminen palkitsevaa. Metsästysseura on sitoutunut pitämään eräpolun kunnossa myös tulevina vuosina. Tällä reissulla todetaan, että on taas risusavotan aika.

Pirttijärven laavulla ei kenellekään tule kuuma eikä laidalla istuvia palele, sillä se on rakennettu kaarevaksi. Lintutorni nousi ensin pienoismallina laavun edessä olevalle pöydälle.

– Piti suunnitella semmoiset, että pystyy ne itse tekemäänkin. Tuliskohan näitä enää tänä päivänä tehtyä, on tämä vaatineet niin paljon miettimistä ja käsitöitä, pohtii Ilkka Mäki-Petäjä, joka on suunnitellut polun kaikki rakenteet.

Miehet ovat yhtä mieltä siitä, että hulluja ideoita on ollut paljon ja itse ne on pitänyt toteuttaakin. Eräpolun kunnossa pitäminen on kunnia-asia ja he uskovat, että heidänkin jälkeensä yhdessä tekeviä löytyy.

– Sanoisin, että tästä vois olla vähä ylyppiäskin, Mauno Mäki-Petäjä tuumailee.

– Niin, jos olis yhtään sen sorttinen, jatkaa Markku Mäki-Petäjä.

Patikointi eräpolulla vaatii jalkoihin katsomista, sillä kiviä ja juuria on väistettäväksi asti. Rastien liikennemerkkien näköisiä esiopasteita ei voi nauramatta tulkita ja itse rastit antavat tervetulleen mahdollisuuden hengähtää hetken, antaa silmän levätä metsämaiseman yksityiskohdissa ja nautiskella kaikilla aisteilla.

Kuinka luontevaa onkaan kulkiessaan kouraista suuhunsa muutama puolukka ja arvuutella mikä sieni on syötävä ja mikä myrkyllinen sekä testata tietojaan kysymysrasteilla.

Geokätköilijöillekin eräpolulla on annettavaa.

On helppoa olla samaa mieltä Eero Junkalan kanssa siitä, että metsä rauhoittaa, siellä sielu lepää. Suunnistajan kokemuksella hän lupaa, ettei eräpolulla ole pelkoa eksymisestä. Puihin maalatut keltaiset merkit pitävät oikealla polulla ja pahaisinkin karttaohjelma ohjaa oikeaan suuntaan.

Nämä miehet ovat metsämiehiä siinäkin mielessä, että pyytävät riistaa. Aina saalis ei ole tärkein. Mauno Mäki-Petäjä paljastaa myös kirjoittaneensa pakinoita ja runoja sorsanpyynnissä.

– Tähän aikaan vuodesta kotona käydään nukkumassa ja muu aika menee marjapaikkoja katsastaessa, marjoja kerätessä tai sienestäessä. Metsään tulee lähdettyä usein, mutta aina pitää olla olevinaan jotain asiaa, Mauno Mäki-Petäjä sanoo.

Pirttijärven taukopaikan nuotiolla on hyvä pohtia luontosuhdettaan, tuijottaa liekkeihin ja hiljentyä kuuntelemaan hiljaisuutta.

Siellä kuulee myös tarinoita jo edesmenneistä kyläläisistä ja heidän tempauksistaan. Sitä taustaa vasten voi miettiä, että onko Mannilasta tosiaan ollut niin huono tie, että ruumiitkin on pitänyt tuoda sieltä taluttamalla. Ja voihan sitä vaikka ihmetellä Suomen parasta mäyränpyyntipaikkaa, jossa mäyriä ei ole vielä tavattu, mutta tiedon levittyä odotetaan suoranaista ryntäystä. Sekin on päätettävä, että uskoisiko taimikossa kasvavan hirven kiipeilypuita.

Eräpolun voi kiertää itsekseen tai omalla porukalla. Eniten 3,4 kilometrin reissusta saa irti, kun pyytää opastuksen. Erähuumorikin avautuu viimeistään silloin.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »