tiistai 20.10.2020 | 03:59
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Mitä rakkaus on? Onnellisuustutkijan mielestä aito rakkaus kestää ikäviäkin fiiliksiä

Tutkija ja onnellisuuskouluttaja Keiju Vihreäsalo alkoi pohtia omaa parisuhdehistoriaansa ja päätti selvittää, mitä rakkaus on.

Laura Krohn
To 10.1.2019 klo 10:00 | päivitetty to 11:02

Miksi jokin niin ihana, kuten rakkaus, on joskus niin hirveän vaikeaa? Sosiologi, kirjoittaja ja kouluttaja Keiju Vihreäsalo päätti selvittää, mitä rakkaus on. Tuloksena on kirja Jotta voisin rakastaa – rakkauden anatomia (Otava).

– Rakkaus on vaikeaa siksi, että odotamme mukavaa, helppoa tunnetta. Kun meillä tulee vastaan jotain epämukavaa omassa sisäisessä maailmassamme, pakenemme.

Kirjassa kerrotaan tarina rakkaudesta ja pohditaan ilmiötä yhteiskuntatieteellisen, filosofisen, neurotieteellisen ja psykologisen lähdekirjallisuuden avulla.

Etsimme hieman lapsellisestikin sitä oikeaa ja rakastumisen hyvän olon tunnetta.

– Ajattelemme, että jossain on olemassa ihminen, jonka kanssa ei ole mitään ikäviä tunteita ja joka tuo itsen ulkopuolelta onnen.

– Se on todennäköisesti yksi syy eroihin, Vihreäsalo uskoo.

Vihreäsalon mielestä ihmiset eivät uskalla rakastaa, vaan etsivät rakastumista.

– Rakkauskäsitys on rajoittunut rakastumiseen. Rakkaus voi syventyä vain kohtaamalla itsensä ja toisen.

Sen pohjalta, mitä rakastumisesta tiedetään, meille on olemassa oikeampia ja väärempiä ihmisiä. Kenen tahansa kanssa ei saa aikaan mitä tahansa. Toisia kohtaan mystinen veto on voimakkaampi.

Vihreäsalo nimittää sitä rakkausmosaiikiksi.

– Mitä enemmän vetovoimaisilta tuntuvia mosaiikinpaloja osuu sopiviin paikkoihin, sitä enemmän toinen tuntuu oikealta.

Vetovoiman tunne on tärkeä.

– Mitä selkeämpi tunne on, sitä todennäköisemmin kestät myös epämukavia tunteita suhteen vakiintuessa, ja rakastuminen muuttuu rakastamiseksi.

Siihen, ketä kohtaan sydän alkaa väpättää, vaikuttaa sekä biologia, kuten tuoksut, hormonit ja jopa iiriksen muoto, että kokemuksellinen puoli. Sitä on eletty elämä, ympäröivä kulttuuri, kasvatus ja perhe.

– Haemme tiedostamattomasti suhteita, joissa on jotain aiemmin tuttua – vaikka se oli negatiivista.

Rakastuminen on huumaava vaihe, jossa ollaan addiktoituneita toiseen ja sokeita epämukavuuksille.

– Kun kemiallinen huuru on hävinnyt, täytyy osata rakentaa turvallinen suhde, jossa on tila olla auki ja kohdata itsensä ja toinen.

Vihreäsalo arvelee, että päästämme joskus irti myös sellaisista rakkauksista, joissa olisi potentiaalia rakastaa.

– Kuvittelemme, että vaihtamalla paranee.

Rakkaus ei ole staattinen tila.

– On tosi tärkeää ymmärtää, että rakkauteen kuuluu rakkauden syvenevä liike, joka tapahtuu aina mukavuusalueen ylittämisenä. Se ei välttämättä ole hirveää ja kivuliasta, mutta usein jossain määrin epämukavaa.

– Joudut kohtamaan omia tunteitasi sekä toisen ärsyttäviä ja hämmentäviä tunteita. Kumppani ei ole koko ajan helppo ja mutkaton, vaan hänellä on mielipiteitä ja ajatuksia, jotka ovat ristiriidassa omiesi kanssa.

Jossain vaiheessa rakastamisessa tulee vastaan hallitsemattomuuden kohtaaminen. Miksi toinen ei tunnu koko ajan hyvältä, miksi hän ei ole täydellinen niin kuin alussa? Ei hänellä silloin ollut noin tyhmiä mielipiteitä, eikä hän kiukutellut tuollaisesta pienestä.

Ei kannata vaipua epätoivoon. Rohkaisevaa on se, että on paljon ihmisiä, jotka osaavat rakastaa. Vihreäsalo sanoo, että kaikkein suurin onni on löytää ihminen, jonka kanssa sisäinen kokemus on suuri, ja osata pitää siitä kiinni.

– Sisäinen motivaatio on se mysteeri ja ydin, jota me rakkaudessa jahtaamme. Ja kun sen vielä osaa yhdistää toimivaan rakkaussuhteeseen.

– Eli rakastaa samaa ihmistä, johon rakastui. Se on rakastamisen valitsemista. Haluaa sitoutua ja nähdä sen vaivan, kestää ikäviäkin fiiliksiä.

Pystymme rakastamaan vain, jos koemme olevamme turvassa.

– Meidän pitäisi osata luoda toisillemme tila, jossa on turvassa rakastamaan. Hyväksyn sen, mitä sinussa näen, ja luotan, että teet minulle samoin.

Turvallisuus lähtee pienenpienistä arkisista rakastamisen merkeistä.

– Jokainen tarvitsee päivittäin tiedon, että kumppani valitsee minut tänäänkin. Vaikka olisi ihan tavallinen, arkinen päivä ja riitaakin.

Vihreäsalo muistuttaa, että kulunut ohje "osoita toiselle joka päivä, että rakastat häntä", on totta.

– Ilman sitä rakkaus murenee pois.

Hyvässä suhteessa pystyy luottamaan liikkeeseen.

– Pystyn erottamaan, että kaikki omat ajatukseni ja tuntemukseni eivät johdu siitä, mitä sinä olet tehnyt. Pystyn erottamaan minun ja sinun välisen eron ja antamaan sinulle tilan olla sinä.

Myös ripaus armollisuutta tarvitaan. Itseltä tai toiselta ei voi odottaa täyttä virheettömyyttä. Tarvitaan kykyä elää oman ja toisen erehtyväisyyden kanssa. Sitä voi opetella esimerkiksi ottamalla vastuun omista ylireagoinneistaan. Tunnereaktion mentyä ohi voi palata tilanteeseen aiempaa viisaampana: "Anteeksi, meni överiksi, yritän opetella tätä ja tämä on mulle kova paikka".

– Mutta kyllä se helpottaa. Pitkissä, onnellisissa suhteissa pari huomaa, että riitelee yhä vähemmän. On hiottu kulmia yhteen, ja kun riidat ratkotaan onnistuneesti, rakkaus syvenee.

Kirja lähti Vihreäsalon omista pohdinnoista.

– Kipeä avioero sai miettimään omaa parisuhdehistoriaa. Myöhemmin kiinnostuin ilmiöstä tutkijana, ydinperheen politiikasta väitellyt Vihreäsalo kertoo.

Tällä hetkellä rakkaustutkija ei itse ole parisuhteessa.

– En ole etsinyt ketään, mutta olen valmis kohtaamaan, jos joku mukava tulee vastaan.

Lue myös: Pitäisikö erota vai ei? >>>

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »