tiistai 13.4.2021 | 04:49
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

"On harmi, jos alkoholista tulee arkipäivän ruisleipää ja siitä häviää juhlahetken erityisyys", pohtii Ani Kellomäki

Toimittaja-kirjailija Ani Kellomäki havahtui siihen, että alkoholia on koko ajan tarjolla joka paikassa: seminaareissa, junamatkalla ja ystävien peli-illoissa. Montako alkoholitonta päivää sinä olet viettänyt viime kuussa?

Pirjo-Liisa Niinimäki
Ma 21.1.2019 klo 10:00

Miksi kakkupalaa pitää selitellä, mutta kuohuviinilasillisen voi siemaista missä ja milloin vain ilman, että siitä tehdään sen suurempaa numeroa?

Tällaiseksi suomalainen yhteiskunta on mennyt toimittaja-kirjailija Ani Kellomäen mielestä.

Hän tarkkaili reilun vuoden verran, mihin kaikkiin ilmiöihin, asioihin ja tapahtumiin alkoholi liittyy ikään kuin itsestään selvästi ja arkipäiväisesti.

Juuri alkoholinkäytön arkipäiväistyminen sai Kellomäen kirjoittamaan kirjan Tiedostavan siemailun taito (Atena Kustannus). Kirja ei yritä tehdä suomalaisista absolutisteja, mutta kehottaa kiinnittämään huomiota alkoholinkäytön tottumuksiin.

– Kirjoittamisen aikana opin, miten salakavalasti alkoholinkäytöstä tulee tapa, joka kuuluu kyseenalaistamattomana kumppanina kaikenlaiseen tekemiseen ystävien ja puolison kanssa sekä esimerkiksi matkoihin ja työtapaamisiin, hän sanoo.

Onko sinun työpaikallasi tapana pitää perjantaipulloarpajaisia? Vietkö viinipullon tuliaisiksi tai kiitokseksi kukkien kastelusta?

Kun Ani Kellomäki ryhtyi tarkkailemaan alkoholimielikuvia ja alkoholin markkinointia, hän huomasi, että juhlapulloilta ja after work -oluilta oli lähes mahdotonta välttyä, katsoipa minne tahansa.

Kokkiohjelmissa alkoholipitoisista jälkiruuista vitsailtiin rennosti, sisustuslehdissä viinipullo oli "unohtunut" kodikkaasti pöydänkulmalle. Konsertteja, urheilutapahtumia tai seminaarimatkoja tuskin pystyi kuvittelemaan ilman kuohuviinilasia tai oluttuoppia.

Erityisesti sosiaalinen media tuntui lietsovan alkoholimielikuvia. Lomamatkan alkua juhlistetaan kuohuviinillä lentokenttäbaarissa, ja siitä tietenkin julkaistaan päivitys somessa. Erään nelikymppisen perheenäidin koko viikon etelänloma näytti tulevan "viinilasin läpi": Oli laseja nostavia käsiä, viinilasi auringonlaskua vasten, rantahiekkaa ja pulloja. Kaveripiiri peukutti innokkaasti.

– Ihmisillä on taipumus ajatella, että kaikki muutkin juovat ja että ollakseni sivistynyt ja menestyvä minunkin pitäisi, Kellomäki sanoo.

Mitä vikaa suomalaisten alkoholikulttuurissa sitten on? Eikö tietty arkipäiväistyminen ole vain hyvä merkki siirtymästä kohti eurooppalaisia juomatapoja?

Ani Kellomäki myöntää, että alkoholin kokonaiskulutus on laskenut Suomessa. Eurooppalaisten juomatapojen symbolina pidetty mietojen viinien suhteellinen kulutuskin on kasvanut parinkymmenen vuoden aikana. Lisäksi esimerkiksi alkoholittomien juomien ja juomasekoitusten tarjonta on lisääntynyt viime vuosina paljon, kun nuori polvi on alkanut suosia niitä.

Vaikka suomalaiskansallinen änkyräviinan juominen humaltumistarkoituksessa on vähentynyt, alkoholia käytetään Suomessa edelleen todella paljon. Myös sivistynyt viinin siemailu, jolla haetaan luksuksen merkkejä ja nautintoa, voi lipsahtaa joillakin alkoholismiksi.

– On harmi, jos alkoholista tulee arkipäivän ruisleipää ja siitä häviää juhlahetken erityisyys, hän sanoo.

Suomessa ei ole Kellomäen mukaan helppo puhua alkoholista neutraalisti. Viestit ovat ristiriitaisia ja ääripäitä korostavia. Alkoholia joko hymistellään tai kauhistellaan. Meillä on julkaistu runsaasti esimerkiksi raitistuneiden alkoholistien kirjoja. Jaamme itsemme mielellämme meihin ja muihin.

Kellomäen mielestä raitistuneiden tarinoitakin tarvitaan, mutta ihmisen, joka ei juo yhtä ongelmallisesti, ei ole helppo samaistua ääritarinoihin. Omia juomatapojaan voi silti olla tarpeellista tarkastella, vaikka ei pitäisikään itseään "juoppona".

– Olemme samalla janalla kaikki, hän muistuttaa.

Ilonpilaajaksi Ani Kellomäki ei haluaisi leimautua – mutta alkoholimielikuvia tarkkaillessaan hän on havahtunut monesti perin huvittaviin ilmiöihin. Hätkähdyttävintä hänelle olivat koirien ja kissojen olutjuomat. Miksi eläimille pitäisi tarjota alkoholin kaltaisia juomia? Siksi, että isäntä tai emäntä saisivat juoda lemmikkinsä kanssa!

Moni palkitsee itsensä työpäivän jälkeen oluella ja ottaa viikonloppuna vähän useammankin. Miltä vaikuttaisi, jos raskaan työpäivän jälkeen nappaisit pakastimesta jäätelöpuikon palkkioksesi ja varaisit viikonlopuksi peräti kuuden jäätelöpuikon pakkauksen? Miltä näyttäisivät somepäivitykset, joissa olisit eri paikoissa syömässä jäätelöpuikkoasi?

Kukaan tuskin lähtisi illanviettoon mukanaan kokonainen sikspäkki kivennäisvettä, vaikka kuinka pitäisi sen mausta. Olutmäyräkoira on sen sijaan ihan normaali eväs.

Esimerkit voivat tuntua kaukaa haetuilta, mutta Kellomäki huomauttaa, että jäätelöpuikossa on vähemmän kaloreita kuin keskiolutpuollossa. Ristiriitaista viestintää kuvastaa sekin, että kakkujen ja jäätelöiden kaloreita lasketaan, mutta alkoholia ei ikään kuin tarvitse ottaa huomioon.

– Tuntuu, että alkoholia nautitaan ihan eri lompakosta ja kokonaan eri mahaan kuin muita nautintoaineita tai ruokia, hän sanoo.

Miksi alkoholi ei ole hyvä palkitsemiskeino?

Pirjo-Liisa Niinimäki

Tipattoman tammikuun teemana on tänä vuonna ”Tarviinko mä tän?”. Teema kyseenalaistaa sen, että itseään pitäisi palkita alkoholilla raskaan työpäivän tai tehdyn remontin jälkeen.

Miksi alkoholi ei ole hyvä palkitsemiskeino, viestinnän asiantuntija Maaret Väkinen Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkostosta?

– Vähäinenkin alkoholimäärä häiritsee unta ja ennemminkin estää palautumista kuin edistää sitä.

Minkälaisia fyysisiä vaikutuksia jokapäiväisestä tissuttelusta voi olla?

– Alkoholi kuormittaa elimistöä, sillä se muun muassa nostaa verenpainetta, haittaa yöunta, heikentää muistia ja kerryttää vielä turhia kaloreitakin ajan mittaan.

Minkälaisia vaihtoehtoja palautumiseen ehdottaisit?

– Itse palaudun lähtemällä kävelylle, mutta jollekin toiselle sopii vaikkapa äänikirjojen kuuntelu, lettujen paisto tai ystävien kutsuminen teelle. Mikä tahansa tekeminen, joka irrottaa työstä ja tuntuu palkitsevalta.

Tipatonta tammikuuta on vietetty jo kauan. Mistä se alkoi?

– Jo 1940-luvulla oli Raitis Tammikuu -kampanja, joka tähtäsi rintamaveteraanien alkoholinkäytön vähentämiseen. Nykyään useat eri järjestöt tukevat tapahtumaa, ja Ehkäisevän päihdetyön cerkoston jäsenjärjestö EHYT ry koordinoi tiedottamista.

Kuinka moni viettää tipatonta tammikuuta?

– Mittautamme vuosittan TNS-gallupilla osallistujamäärät. Viime vuonna 11 prosenttia alkoholia käyttävistä suomalaisista osallistui. Se on mielestäni hyvä määrä.

Ani Kellomäen vinkit

Järkeä juomiseen

Mieti, onko alkoholi päässyt uimaan merkittäväksi osaksi arkeasi. Tarvitsetko skumppapullon sieniretkelle tai ystävien peli-iltaan? Otatko lasillisen puolisosi seuraksi vain, koska hänkin ottaa?

Laske, kuinka paljon kuukaudessa on ollut "alkoholittomia" iltoja tai sosiaalisia tapaamisia.

Kokeile, miltä ajatus esimerkiksi etelänlomasta tai risteilystä ilman alkoholia tuntuu. Jos se tuntuu oudolta, mieti, miksi.

Kysy itseltäsi

Menetkö tilaisuuksiin vain, koska tiedät, että siellä on ilmaista alkoholia? Petytkö, jos ei ole?

Tekeekö mielesi vähätellä käyttämäsi alkoholin määrää lääkärille?

Kestätkö kuulla, mitä lapsesi ajattelevat alkoholinkäytöstäsi?

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »