Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kokkolan kruununvoudintalolla oli keskiviikkona keskittynyt tunnelma, kun kolmisenkymmentä kankaankudonnosta kiinnostunutta oli kerääntynyt yhteen kudontaretriittiä varten. Tapahtumassa tutustuttiin erilaisiin kudontamenetelmiin työpajojen avulla. Tupaan oli tuotu lankoja, puukehyksiä ja erilaisia kangaspuita, kuten pienet pöytäpuut ja suuret lattiajalustakangaspuut, joita kurssilaiset pääsivät vuoron perään kokeilemaan. Toisessa huoneessa pystyi kokeilemaan tuftausta punch needle -menetelmällä.

Kudontaretriitti on Taito Keski-Pohjanmaa ry:n ensimmäinen kankaankudonnan ympärille järjestetty retriitti Kokkolassa, ja se liittyy Weaving Roadshow -hankkeeseen. Toiminnanjohtaja Tuula Puoskari kertoo, että aikaisemmin Lohtajall on järjestetty kaksi neuleretriittiä.

– Siitä rohkaistuneena ja saamamme palautteen perusteella päätimme järjestää tämän Kokkolassa. Järjestöllämme on käynnissä kankaankudonnan käsityötekniikan vuosi, joten halusimme pitää tästä käsityöretriitin.

Paikalla oli niin käsityönopettajia kuin käsityön harrastajia. Tapahtuma haluttiin sijoittaa syksyn alkuun, jotta opettajilla on mahdollisuus osallistua.

– Käsityö sopii hyvin retriitinomaiseen toimintaan. Siinä rentoudutaan, mietitään, keskustellaan ja hiljennytään asian äärelle. Kankaankudonta sopii tähän hyvin.

Nykyisin ihmiset ovat kovin kiireisiä. Kankaankudonnassa pystyy hitaasti mietiskellen tekemään rennosti, mutta kiinnostavasti hyvinkin näyttävää jälkeä.

Käsityön tekemisen ei kuitenkaan tarvitse olla niin kauhean vakavaa.

– Meille Taito-järjestössä on tärkeää, että käsitöiden kautta saadaan mielihyvää. Pitäisi aina muistaa, että ei lopputuloksen aina tarvitse olla huippuhieno, koska prosessi voi olla huippuhieno. Sen kautta saa paljon muutakin kuin vain valmiin lopputuloksen.

Toiminnanjohtaja Tuula Puoskari esitteli puukehykseen kudottua työtä.

Clas-Olav Slotte

Kudontataitoja on tärkeää opettaa eteenpäin, sillä ne kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin.

– Jos emme tunne omaa kulttuuriamme, missä identiteettimme silloin on, Puoskari huomautti.

Keski-Pohjanmaalla kankaankudonta on hengissä, mutta ikärakenne alkaa olla huolestuttava. Sen takia sitä on tärkeää tuoda kouluissakin esille. Digielämässäkin on tärkeää tuntea materiaalit ja päästä koskettelemaan niitä, ja siihen langat sopivat mainiosti.

Kruununvoudintalolle oli tuotu monenlaisia kangaspuita.

Clas-Olav Slotte

Kudontaretriitissä oli asiantuntijavieraana tekstiilisuunnittelija ja kouluttaja Niina Hiltunen. Varsinaisen ohjelman aluksi hän näytti, miten loimi luotiin pirtakangaspuuhun. Opastus tuntuikin kiinnostavan, sillä kurssilaiset kuuntelivat keskittyneinä, esittivät kysymyksiä ja ottivat kuvia ja videoita.

– Parasta näissä tapahtumissa on ihmisten kanssa oleminen ja se, että voi levittää käsityöinnostusta eteenpäin, Hiltunen kertoi.

Sosiaalisen median aikana moni kädentaito tuntuu unohtuvan. Käsityötaidot ovat osa suomalaista kulttuuria, joten tätä tietoa Hiltunen haluaa osaltaan viedä eteenpäin.

– Kaikilla meillä on muistoja kutomisesta. Monet miehetkin ovat sanoneet minulle, että he puolasivat mummoilleen lankoja, kun nämä kutoivat.

Satu Pynssi perehdytti Jaana Sysimetsää kutomaan puukehysten avulla.

Clas-Olav Slotte

Jokainen kurssilainen sai päivän lopuksi kotiin vietäväksi itse puukehykseen kutomansa kankaan. Kudontaa puukehysten avulla opetti Taito-järjestön kutomovastaava ja kudonnan ohjaaja Satu Pynssi.

– Kehyskudonta on kätevää, kun puita ei tarvitse ostaa mistään. Näitä voi tehdä myös lasten kanssa tai vaikka televisiota katsellessa.

– Parasta käsitöissä on luovuus.

Yksi kurssilaisista oli alun perin Skotlannista kotoisin oleva Sharon Keaveney. 20 vuotta Kokkolassa asunut alakoulun opettaja oli tullut kurssille oppimaan uusia taitoja.

– Aina on kiva kokeilla jotain uutta. Käsityöt ovat rentouttava vapaa-ajan harrastus.