Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kaustisen musiikkilukiossa opiskeleva Markus Rahkonen astui yleisön eteen rauhallisesti. Hän kertoi aikovansa puhua eläinten oikeuksista ja meni sitten suoraan asiaan.

– Useimmat teistä välittävät jo eläimistä. Jos ottaisin koiran tai kissan tähän viereeni ja vetäisin siltä kurkun auki, te varmaan reagoisitte siihen jotenkin. Siat ovat kuitenkin yhtä älykkäitä kuin koirat, mutta me emme vain käännä selkäämme niille, vaan maksamme siitä, että ne päätyvät lautasellemme, hän toteaa.

Rahkosen puhe erottui aiheensa perusteella joukosta: neljättä kertaa järjestetyssä puhetaitokilpailussa kuultiin aamupäivän aikana kahdeksan puhetta ja niistä viisi käsitteli stressiä, mielenterveyttä ja nuorille asetettua liian korkeaa vaatimustasoa.

Maaria Saraste Kokkolan suomalaisesta lukiosta puhui sosiaalisen median luomista paineista. Kalajoen lukiosta paikalla olivat Mea Siironen ja Thiyada Haeotai: Siironen kannusti vanhempia puhumaan lapsille ja nuorille ikävistäkin asioista, kun taas Haeotai vertaili puheessaan Suomea ja Thaimaata.

– Me täällä Suomessa valitamme aika paljon. Täällä on niin kallista viinaa, että sitä pitää lähteä hakemaan Virosta asti. Ja aina on kylmä. Täällä kukaan ei kuitenkaan kuole nälkään, köyhilläkin on asunto ja jokaisella on mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin äly riittää, Haeotai sanoo.

Tuomaristossa istuneen viestinnän lehtori Tarja Valkosen mielestä paikallisen Lions-piirin järjestämä lukiolaisten puhetaitokilpailu on hieno kulttuuriteko: nuoret pääsevät harjoittelemaan tuntemattomalle yleisölle puhumista ja samalla tärkeät aiheet tulevat kuulluiksi.

Ja puhetaidolla todella on merkitystä myös jokaisen arkielämässä.

– Puhetaitoa tarvitaan itsensä ja ajatustensa esittämiseen. Puhetaito vaikuttaa siihen, millaisiksi suhteet muihin ihmisiin rakentuvat ja miten yhteistyö toimii. Ja yhteiskuntakin pysyy pystyssä puhetaidon varassa, Valkonen luettelee.

Hyväksi puhujaksi ei kuitenkaan synnytä, vaan kehitytään ajan kanssa.

– Suomessa vaalitaan hellyydellä myyttiä siitä, että suomalaiset olisivat huonoja puhujia. Siitä ei kuitenkaan löydy minkäänlaista näyttöä. Puhuminen vaatii rohkeutta, tietoa ja esiintymistaitoja, mutta kaikki ne ovat opittavissa olevia asioita.

Puhetaitokilpailuun osallistui tänä vuonna 12 nuorta. Suomenkielisen sarjan voitti Vilma Kivelä (keskellä), toiseksi tuli Suvi Hirvelä ja kolmanneksi Thiyada Haeotai. Ruotsinkielisessä sarjassa voiton vei Olivia Skinnar, toiseksi tuli Jakob Holm ja kolmanneksi Martta Leipälä.

Jukka Lehojärvi

Valkosen mukaan hyvän puhujan tunnistaa kolmesta asiasta: tavoitetietoisuudesta, kuuntelijakeskeisyydestä ja selkeästä ilmaisutavasta. Puhujia arvioitaessa näihin asioihin on kiinnitettävä huomiota.

– Mutta ei ole olemassa yhtä ainoaa hyvän puhujan mallia, vaan jokainen puhuja on erilainen ja oman persoonan saa säilyttää. Pääasia on, että avaa suunsa silloin kun on sanottavaa ja uskoo puhumisen voimaan, Valkonen sanoo.

Koska asiansa tuntevat ammattilaiset pystyvät arvioimaan puhetaitoa hyvin luotettavasti, onnistui myös puhetaitokilpailun tuomaristo laittamaan osallistujat paremmuusjärjestyksen. Suomenkielisen sarjan voiton vei Kaustisen musiikkilukion yleislinjalla opiskeleva Vilma Kivelä.

Aiheekseen hän oli valinnut suomalaisen maitotalouden: sen kuinka sekä maito- että lihatalous ovat Suomessa yllättävän ympäristöystävällisiä.

– Tämä on elämäni paras päivä. Olen todella ylpeä itsestäni, voitosta yllättynyt Kivelä riemuitsi palkintojenjaon jälkeen.