Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjat. Mia Myllymäki: Tuulten amiraali. Osuuskumma-kustannus 2020.

Kun lauantai-iltana asettauduin television ääreen, tunsin oloni yllättäen jotenkin kummaksi. Pian tajusin, mistä se johtui: olin koko päivän lukenut Mia Mäkelän Tuulten amiraali -kirjaa. Siinä kuvatut epätodelliset näkymät, oudot ihmiset ja kummat tunnelmat palautuivat kummittelemaan mielessäni. Kirja oli siis tehnyt vaikutuksen. Minä, paatunut realismin ystävä, aloin ymmärtää fantasiakirjallisuuden ahmijoita.

Tuulten amiraali Cristo Colom on saanut inspiraationsa Kristoffer Kolumbuksen purjehduksesta länteen tämän etsiessä meritietä Intiaan 1490-luvulla. Tarina sisältää tutun tuntuisia elementtejä, mutta mitä pitemmälle se etenee, sitä kauemmaksi kerronta irtoaa todellisuudesta. Joudutaan keskelle sotaa Mad Max -maailmaa etäisesti muistuttaviin paikkoihin ja kuullaan outoa puheenpartta.

Kokkolalainen Mia Myllymäki kirjoittaa ns. spekulatiivista fiktiota ja vaihtoehtoista historiaa. Myös kumman tai uuskumman kriteerit täyttyvät. Kaikesta kuitenkin käy ilmi, että hän on pohjaksi tarkkaan tutkinut suuriin löytöretkiin ja niiden keskeisiin henkilöihin liittyvää tietoa. Jotain suuresta työmäärästä välittyy kirjan tunnollisen yksityiskohtaisiin osuuksiin, jotka saattavat tehdä lukemisen välillä raskaaksi.

Nukkavieru, vaimonsa kuolemalle menettänyt Colom uskoo asiaansa ja saa sekä Espanjaa yhdistävän Isabellan ja Ferdinandin että Portugalin kuningatar Henriettan rahoittamaan uhkarohkean hankkeen. Toiveissa väikkyvät kulta, mausteet ja muut rikkaudet, jotka osaltaan pönkittäisivät suurvaltaa. Pitkällisen purjehduksen päätteeksi saavutaankin maahan, mutta millaiseen?

Se, että laivat purjehtivat taivaalla, eivätkä enää merellä, on kirjan maailmassa pitkään ollut itsestäänselvyys. Lennon mahdollistavat jättimäinen kantopallo ja eräänlainen kivihiilellä käyvä höyrykone. Myllymäki, joka on ammatiltaan insinööri, kuvaa laivan rakennetta ja teknisiä ratkaisuja seikkaperäisesti, kaltaiselleni lukijalle ehkä liiankin. Inhimilliset tekijät ovat kuitenkin ratkaisevia. Laivan kulusta vastaa kapteeni Colomin lisäksi, ja ehkä ennen kaikkea, salaperäinen maagi. Maagit hallitsevat jossain määrin luonnonvoimia ja ovat ilmapurjehduksissa välttämättömiä, mutta yhteiskunnassa kunnon katolisten halveksimia ja karttamia ihmisiä.

Lainana historiasta Colom johtaa amiraalina kolmen laivan, Leidin, Niñan ja Pintan, laivuetta. Niin vapaasta fantasiasta kuin onkin kyse, Leidin sijaan olisin suonut laivueen tärkeimmälle espanjan- tai portugalinkielisen nimen.

Taidokkaasti ja paneutuen kirjoitettu Tuulten amiraali on taittoa ja kansia myöten viimeistelty kirja. Uskoisin sen puhuttelevan monenlaisia lukijoita: seikkailusta, laivoista ja tekniikasta tai löytöretkeilijän mielenmaisemasta ja Iberian niemimaan vaiheista kiinnostuneita - kunhan nämä eivät pane pahakseen yli 300 sivua vapaata fantasiaa ja vaihtoehtoista historiaa.

Leena Nygård