sunnuntai 25.10.2020 | 18:22
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Ilona Harima oli harvinaisuus Suomen taidekentässä – Veteliläissyntyisen kauppaneuvoksen tyttärestä tuli taiteilija, jonka teoksiin vaikuttivat idän uskonnot ja salatieteet: Villa Gyllenbergin näyttely esittelee esoteeristä taidesuuntausta

Vesa Tapio Valo
Pe 26.6.2020 klo 09:00

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Taidemaalari Ilona Harima (1911-1986) on nykyään lähes unohdettu, mutta onneksi hänen teoksiaan on jälleen esillä Helsingissä Villa Gyllenbergin museon näyttelyssä ”Salatun tiedon tie”. Koronan vuoksi se avattiin yleisölle vasta kesäkuussa, mutta jatkuu lokakuuhun asti.

Rituaalisen vaelluksen muotoon rakennettu mutta rento yhteisnäyttely valottaa monien muidenkin suomalaistaiteilijoiden suhdetta salatieteisiin eli okkultismiin. Vaelluksen jälkeen voi museon rannasta pulahtaa vaikka uimaan: Kuusisaaressa sijaitseva Villa Gyllenberg on itsessäänkin löytämisen arvoinen kesäkohde.

Ilona Hariman isä Samuli Hohental kuului 1900-luvun alussa Keski-Pohjanmaan Osuuskaupan KPO:n perustajiin, mutta nousi nopeasti suomalaisen talouselämän valtakunnalliseksi vaikuttajaksi. Vetelissä muistetaan kotiseuturakkaan ja vauraan kauppamiehen lennokas saapuminen Räyringinjärvelle vuonna 1928 – Suomen ilmapuolustusliiton vesitasolla! Esko Ahon kustantama ja Lasse Kallion kirjoittama ”Läpi harmaan kiven” (Verbatum 2017) antaa päivitetyn kuvan hänen liiketoimistaan.

Avioliitto vaasalaisen papintyttären Anna Björklundin kanssa vuonna 1907 vahvisti Hohentalien perhe-elämän arvopohjaksi hedbergiläisen, armoa ja pelastusvarmuutta korostavan evankelisuuden. Vuonna 1911 syntynyt tytär Ilona sai äidin suvusta myös toisenlaisia kummeja: Matti-eno, joka suomensi Björklund-nimensä Visanniksi, hänen puolisonsa Lyyli Visanti, Lyylin veli Eemu Myntti ja tämän puoliso Eva Bremer olivat kaikki sekä vaasalaisia ammattitaiteilijoita että kiinnostuneita salatieteistä.

Jo 1800-luvun lopulla oli kuvataiteilijoiden piirissä koettu tarvetta irtautua realistisen taiteen, materiaalisuutta korostavan yhteiskunnallisen kehityksen ja leipääntyneen kirkon hengettömyydestä. Koska näkymätöntä hengen maailmaa ei voinut suoranaisesti kuvata, siihen pyrittiin viittamaan symboleilla. Taiteen tekeminen samastui vihkiytymisenä salattuun ja taiteesta tuli lähes toinen uskonto. Varhaisinta symbolistipolvea edustavat Villa Gyllenbergin näyttelyssä mm. kultakauden tunnetut mestarit Magnus Enckell, Hugo Simberg ja Akseli Gallén-Kallela, jonka maalaus ”Ad astra” (Tähtiä päin) on vaikuttavassa Jugend-estetiikassaan ja kultaisessa koristekaapissaan kuin alttari. Mutta mille jumalalle?

Akseli Gallén-Kallelan ”Ad astra” (Tähtiä päin) on kultaisessa koristekaapissaan kuin alttari.

Taiteilijoita olivat innoittaneet Euroopassa levinnyt teosofinen liike sekä steinerilainen antroposofia. Perinteisten uskonoppien sijaan ne pyrkivät lähestymään jumalallista totuutta yhdistämällä tieteitä ja eri uskontojen elementtejä. Keskeistä oli ihmisen spirituaalisen kasvun edistäminen. Suomalainen Pekka Ervast kehitti 1920-luvulla vielä oman versionsa teosofiasta, ruusuristiläisyyden.

Uudet aatteet vaikuttivat myös seuraavaan taiteilijapolveen. Ilona Hariman eno Matti Visanti innostui – miehille tyypillisesti – mm. Aleksis Kiven Impivaara-romantiikasta, ruusuristiläisittäin tulkitusta Kalevalasta ja Raamatun Johanneksen ilmestyksistä. Hänen mystisen ja ilmaisuvoimaiset kirjankuvituksensa ovat mielestäni yhä suotta aliarvostettuja.

Mutta Ilona Harimalle valo loisti idästä, hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta.

Isänsä toivomuksesta Ilona Harima opiskeli ensin Helsingissä graafista suunnittelua, mutta keskeytti opinnot ja antautui vapaaksi taiteilijaksi. Hän piti uransa aikana vain kolme omaa näyttelyä, 1934, 1946 ja 1960, eikä mielellään edes myynyt teoksiaan, ne olivat hänelle pikemminkin osa omaa henkistä kasvua. Harimoitten vauraus ja ymmärtäväinen aviomies mahdollistivat keskittymisen taiteen tekemiseen. Buddhalais-hindulaisen maailman löydettyään hän ei etsinyt taiteelleen enää muuta sisältöä tai suuntaa. Tutkija Riitta Ojanperä pitää näin suoraa ei-kristillisen uskon julistusta ainutkertaisena Suomen taiteessa. Taiteilija ei itsekään osannut selittää ratkaisuaan muuten kuin arvelemalla, että oli aiemmassa elämässään ollut intialainen.

Ilona Harima ei koskaan käynyt Aasiassa, mutta jotain ratkaisun taustoista kertoo se, että hän 1936 oli liittynyt Teosofiseen seuraan ja sittemmin myös vapaamuurareihin. Näiden liikkeiden jumalkäsitys jousti myös idän uskontojen suuntaan. En tiedä, oliko tyttären ammatinvalinta kauppaneuvos-isälle kivuton, mutta sen hyväksymistä saattoi avittaa Samuli Hariman oma toiminta vapaamuurareiden Suomi Loosi 1:ssä jo vuodesta 1923 lähtien.

Ilona Hariman ”Pohjoinen tie” -maalauksessa (1948) Krishna pitää polvellaan sielua, jonka valaistumista kuvaavat taiteilijalle rakkaat linnut, tässä lentoon nousevat haarapääskyt. Krishnan vasemmassa kohotetussa kädessä oleva tunnus ”oka” viittaa taiteilijan oletettuun henkioppaaseen. Teos kuuluu Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön kokoelmaan.

Ilona Harimalta on Villa Gyllenbergissä esillä neljä akryylimaalausta. Taidemuseoissakaan niitä ei juuri näy. Onneksi Kuvataiteen keskusarkisto on julkaissut Harimasta laajahkon esittelyn ”Valaistumisen tiellä”. Pdf-tiedostoon sisältyy myös 33 teoskuvaa ja se on vapaasti ladattavissa netistä. Hariman työt ovat suhteellisen pienikokoisia ja useimmiten guasseja. Usein ne kuvaavat valaistumisen kokemusta. Tulen, valon ja harsojen läpikuultavuus antaa aavistuksen aineellisen maailman takaisista, salatuista maailmoista.

Näyttelyn suunnitellut uskontotieteilijä ja taidehistorioitsija Nina Kokkinen nostaa juuri Hariman kohdalla mielenkiintoisen kysymyksen esoteerisesta taitelijasta meediona. Ilona Harima oli itse kertonut lehdistölle työskentelevänsä ”aivan kuin joku seisoisi vieressäni, hyvä henki, korkeampi voima… haluaisin tietää, kuka se on joka minua käskee.”

Henkivoimien avulla maalannut ruotsalainen Hilma af Klint otti Harimaan kirjeitse yhteyttä ja kannusti tätä jatkamaan samaan tapaan. Taiteilijat eivät kuitenkaan tavanneet, ja Ilona Harima selitti meedion roolinsa lähinnä voimakkaaksi inspiraatioksi, vaikka kuvasi sittemmin töissään myös mahdollisesta henkiopastaan,” Okaa”.

Hilma af Klintin spirituaalinen automaatiotaide on löydetty vasta hiljattain ja hänen valtavankokoisista abstrakteista maalauksistaan on tullut maailmanlaajuinen sensaatio. Villa Gyllenbergin näyttelyssä ei yllättäen ole mukana yhtään abstraktia teosta. Voisi kuitenkin kuvitella, että näkymättömän ja jumalallisen kuvaamisessa juuri ei-esittävä taide olisi omiaan. Ainakin yksi näyttelyn taiteilijoista, turkulainen Edwin Lydén, on luonut myös Suomen taidehistorian varhaisimpia ja kauneimpia täysabstrakteja maalauksia.

Vai onko niin, että ”Jumala on hyvä kysymys, mutta huono vastaus”, Paavo Haavikkoa siteeraten. Ainakin nykyisenä new age -aikana uskonnollinen ja spirituaalinen etsintä on jälleen ahkeraa ja vastauksia riittää valittavaksi.

Näyttelyn päättävän Villa Gyllenbergin museon pääsalin peräseinällä on Tyko Sallisen suurikokoinen triptyykki ”Totuus, Veljeys, Laupeus”. Se oli tilaustyö vapaamuurarien Suomi Loosi 1:een, samaan jossa sekä Ilona Hariman isä vaikutti. Työ ei sellaisenaan kuitenkaan miellyttänyt tilaajia, mutta pankkiiri Ane Gyllenberg pelasti muurariveljensä ostamalla teoksen kokoelmiinsa. Näyttelyn kannalta teos on perusteltu mutta Sallisen hienoon marraskuulaiseen kauteen verrattuna kyseessä on koulun opetustaulujen kaltainen pinnallinen suoritus.

Onneksi Ane ja Signe Gyllenbergin taidekokoelmasta ovat esillä myös Helene Schjerfbeckin iättömät, ideologiattomat ja ihmisen sisään katsovat muotokuvat. Ehkä on niin, että kaikki hyvä taide on tavallaan henkistä, mutta kaikki henkinen ei aina suostu taiteeksi.

Salatun tiedon tie -näyttely on avoinna Villa Gyllenbergissä Helsingin Kuusisaaressa 11.10.2020 saakka.

Lähteet:

Hengen aarteet. Esoteerisuus Suomen taidemaailmassa 1890–1950. toim. Nina Kokkinen ja Lotta Nylund. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. 2020.

Valaistumisen tiellä. Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto 23. www.fng.fi/harima.

Tulen, valon ja harsojen läpikuultavuus antaa aavistuksen aineellisen maailman takaisista, salatuista maailmoista.

Kuka

Ilona Harima

Taidemaalari, joka teoksiin vaikuttivat idän uskonnot ja teosofia.

Syntyi 4.11. Vaasassa, kuoli 9.6.1986 Helsingissä.

Vanhemmat Samuli Harima (ent. Hohenthal) ja Anna os. Björklund.

Teoksia mm. Ateneumin taidemuseon, Tikanojan taidekodin ja Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön kokoelmissa.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »