Seurakunnan parhaaksi, Seurakunta jokaiselle, Yhteinen seurakuntamme, Sinun seurakuntasi... Kuinka tavallinen seurakuntalainen tietää, mitä äänestää, kun valitsee ehdokaslistaa toistaan muistuttavien nimien joukosta?

Kyllä, kaikki yllä olevat ovat keskipohjalaisten ehdokaslistojen nimiä tämän vuoden marraskuussa käytävissä seurakuntavaaleissa.

Tutun henkilön poimiminen äänen saajaksi ei yksin riitä punnitun äänestyspäätöksen tekemiseen, sillä seurakuntavaaleissa noudatetaan suhteellista vaalitapaa. Se tarkoittaa, että jokainen annettu ääni kasvattaa listan yhteistä pottia, ja kirkkovaltuustoon noustaan vertauslukujärjestyksessä. Siksi listojen kokoaminen on myös vaalimatemaattista peliä, sanoo tutkija Veli-Matti Salminen Kirkon tutkimus ja koulutus -yksiköstä.

Hänen mukaansa seurakuntavaalien ehdokaslistojen kokoajat tietävät, että listasta kannattaa yrittää saada laaja.

– Seurakuntavaaleissa haetaan sitä että olisi paljon ehdokkaita, että mukaan tulisi uusia nimiä. Ääniharavien perässäkin valituksi voi nousta useampia ehdokkaita.

Liitosseurakunnissa ja seurakuntayhtymissä erikoisuutena ovat paikkakuntapohjaiset listat, joissa puoluepolitiikka ja hengellinen suuntautuminen on jätetty sivuun ja ryhmitytty asuinalueen hyväksi. Huoli tuttujen kiinteistöjen ja toiminnan säilymisestä voi olla todellinen.

– Motiivina on huolehtia, että entisen itsenäisen seurakunnan ääni kuuluu isommassa yhdistyneessä seurakunnassa, Salminen sanoo.

Ympäripyöreillä ehdokaslistojen nimillä on pohja historiassa.

– Poliittisia tunnuksia on voinut käyttää seurakuntavaaleissa vasta vuoden 1994 kirkkolain muutoksesta lähtien. Tunnustavuudella listoissa on aika nuori historia. Sellainen perinne, että intressiryhmät näkyisivät julkisesti, ei ole ollut vielä kovin pitkään, Salminen kertoo.

Vuoden 1994 uudistus oli yksi askel kohti suurempaa läpinäkyvyyttä. Toinen on ollut se, että vuoden 2014 seurakuntavaaleista lähtien listasta on pyydetty myös sanallista sisältökuvausta. Se ei kuitenkaan ole pakollinen, vain listan nimi on.

Salmisen mukaan valtakunnallisesti kuvauksia on annettu melko hyvin.

– Kerrotaan vaikkapa, että listalla on herätysliikeaktiiveja, tai ollaan tietyn puolueen lista, tai voidaan avata, että olemme liberaali valitsijayhdistys tai että kannatamme perinteisiä arvoja.

Listojen nimistä harva on vakiintunut seurakunnasta toiseen samana pysyvään käyttöön. Poikkeus on Kristillisten perusarvojen puolesta, joka on yleensä aina vanhoillislestadiolaisten listan nimi.

Puoluekytkökseen viitataan usein sanallisesti, mutta senkin tunnistaminen voi vaatia poliittista yleissivistystä. Peruskristilliset viittaa usein perussuomalaisiin, mutta kokoomuslaisten lista näkyy Salmisen mukaan useassa seurakunnassa nimellä Kuunteleva kirkko, muistumana taannoiseen korva-teemaiseen eduskuntavaalikampanjaan.

Puoluepoliittista erontekoa vahvempi jako seurakuntavaaleissa on liittyy kuitenkin hengelliseen arvopohjaan ja toimintatapaan.

– Konservatiivi–liberaali-jaottelulla voi olla isompi merkitys kuin puoluekarttaan sijoittelulla, Veli-Matti Salminen sanoo.

Salminen muistuttaa siitä, että kirkkovaltuuston suora päätäntävalta koskee lähinnä seurakuntaelämän käytännön puitteita. Arvovalinnat näkyvät päätöksissä piiloisesti, ja rivivaltuutetusta voi tuntua, että päätökset on hyvinkin pitkälle valmisteltu muualla.

– Kirkkovaltuusto ei sinänsä päätä arvokysymyksistä, mutta toisaalta on selkeästi arvovalinta, mitä tehdään seurakunnan omistamissa kiinteistöissä tai miten lähetysvaroja jaetaan. Haluaako seurakunta tukea tasaisesti kaikkia lähetysjärjestöjä vai valita, mitä tuetaan, Salminen luettelee.

Miten ehdokasvalintaa voisi kehittää helpommaksi kirkolliselämän kiemuroihin vihkiytymättömälle ummikkoäänestäjälle, jos halutaan laajentaa seurakuntien päätöksentekoon osallistumista?

Salminen suosittelee kirkon omaa vaalikonetta.

– Jos ehdokkaat vain vastaavat siihen, se avaa aika paljon sitä, mitä ehdokas ajattelee, hän sanoo.

Kirkko herättelee vaaliuurnille valtakunnallisilla tunnuksilla ja tiedottamisella, mutta Salminen tiedostaa, että se ei välttämättä aktivoinniksi riitä. Ei ehkä tarvitsekaan.

Perinteinen demokraattinen osallistuminen murroksessa myös seurakuntaelämässä. Perinteiset luottamustehtävät eivät houkuttele, mutta innostavan projektin eteen ollaan valmiita toimimaan ja antamaan omaa aikaa.

– Osallistuminen ja demokratia on muutakin kuin ne vaalit. Olisi hyvä, jos seurakunnassa olisi monenlaisia osallistumisen tapoja ja matala kynnys siihen, että yksittäisenkin asian ympärillä voi vaikuttaa, tutkija Veli-Matti Salminen sanoo.

//päivitetty 26.10. klo 9.22: korjattu kirjoitusvirheitä.

"Joka suvusta, kylästä ja herätysliikkeestä on paras olla ehdokkaita" (Lestijoki)

Katso kaikkien Keskipohjanmaan jakelualueen seurakuntien ehdokaslistat

Katso tästä seurakuntavaaliehdokkaat Kannuksen, Toholammin ja Kalajoen seurakunnissa! (Lestijoki)

"Luottamushenkilöillä on paljon valtaa arkisiin asioihin" – Katso linkistä ketkä ovat ehdolla Keskipohjanmaan alueelta (Keskipohjanmaa)

Haluatko kirjoittaa Keskipohjanmaan mielipideosastolle vaaleista? Katso tästä pelisäännöt.