° | m/s |
★★★
Poromafia.
Ohjaus Mika Kurvinen, 2023
C More to 26.1.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Mika Kurvisen (Invisible Heroes) rikossarja pohjaa Mikko-Pekka Heikkisen romaaniin Poromafia (2016). Ilahduttavinta siinä on Aake Kallialan näyttävä paluu isoihin rooleihin Nelihangan suvun häikäilemättömänä patriakka Roukuna. Vastavoimina toimivat Norjan vankilasta palaava perheen musta lammas Sameli (Samuli Edelmann) sekä suosikkipojan paikan perinyt Pieti (Olavi Uusivirta).
Suvun äiti Brita (Rea Mauranen) kuolee ja paljastaa salaisuutensa kirjeissä jälkeenjääneille. Alkaa kisa perinnöstä, maasta ja vallasta. Akkuteollisuus ja ulkomaiset sijoittajat kuuluvat kuvioihin, samoin Samelin liivijengi ja pohjoismaiset gangsterit.
Alussa nähdään, mitä kymmenen vuotta aiemmin tapahtui. Murhapolton syyllinen jää kiinni verekseltään. Vaan onko kaikki, miltä näyttää? Sameli on seurustellut vainaja Poikkipään (Juhani Laitala) tyttären kanssa. Sara (Anna-Maija Tuokko) nouseekin keskeiseen rooliin jutun ratkaisussa.
Anna-Maija Tuokon ja Kallialan ohella sivuosissakin onnistutaan. Hotellinjohtaja Kaija Pakarinen ja liivijengin käsikassara Antti Reini ovat rennolla karismallaan mainiot ”kalakaverit”. Ilkka Villi tekee tyypinvastaisesti ruman ja tyhmän jengiläisen roolin. Kaarina Hazard saa taas olla poliisi, nyt Poikkipään murhaa tutkivasta keskusrikospoliisista.
Ruotsalaissuosikki Mikael Persbrandt (Beck, Sex Education, Valtakunta) ja norjalainen Sven Nordin (Wisting) jäävät suomalaisten rinnalla pistäytymisrooleihin, mutta tuovat sarjaan kansainvälistä hohtoa. Se varmasti auttaa markkinoinnissa ulkomaille. Niin tekevät myös Kilpisjärven maisemat sekä Jean-Noël Mustosen (Bullets, Musta valo) hieno kuvaus, Poromafian varsinaiset tähdet.
Kahdeksanosainen sarja on käypää viihdettä, mutta käänteissään ja väkivaltaisissa loppuselvittelyissään kömpelökin. Monia rooleja vaivaa ”dramaattisuutta” poseeraava totisuus. Se kääntyy koomiseksi.
° | m/s |