Tiedostan tanssahtelevani ohuella jäällä – taas kerran. Silläkin uhalla sentään jonkun on sanottava, että likimain pohjoiskorealaista suosiota nauttivan tasavallan presidentti Sauli Niinistön puheista saattaa ajoittain olla itse sielunvihollisellakin vaikeuksia ottaa tolkkua.

Todetaan vielä sekin, että Niinistö on hoitanut loppusuoralleen kääntyneen presidenttiaikansa moitteettomasti. Siitä ei ole kahta puhetta. Siitä sen sijaan on, että ajoittain Sauli Niinistön puhuessa vastuu tuppaa jäämään kuulijalle.

Poliittisen kartan eri kohdissa nämä miehet, mutta toisella varsinaissuomalaisella presidentillä, Mauno Koivistolla, oli samanlainen kryptinen tapa ilmaista itseään.

Tiistaina presidenttimme pyörähti Ukrainassa. Siitä reissusta ei etukäteen paljon huudeltu. Eikä pitänytkään. Turvallisuus edellä on sotaa käyviin maihin matkattava.

”Mukailen oman ulkoministerimme Pekka Haaviston lausuntoa: on pidettävä katse pallossa ja huolehdittava, ettei itse päädy pelivälineeksi. Meidän on pidettävä pää kylmänä ja odotettava Turkin vaaleja.”

Siinä oli Niinistön Haavistolta lainattu kommentti keskusteluun, olisiko Suomen ryhdyttävä hakemaan Nato-jäsenyyden ratifiointia katkaisemalla kohtalonyhteys Ruotsiin.

On siis ”pidettävä katse pallossa”... Okei.

Toinen Niinistö – Jussi etunimeltään – lausui Keskipohjanmaalle yli kaksi kuukautta sitten (12.11.) vastaavasta asiasta selkokielisesti näin:

”Jos näissä (Ruotsin ja Turkin välisissä) neuvotteluissa tulee takapakkia, kyllä silloin edellyttäisin, että Suomen ulkopoliittinen johto – tasavallan presidentti ja hallitus – ottaa lusikan kauniiseen käteen. Alkaa pohtia, että onko niin, että Ruotsin kurdikysymys ajaa Suomen kansallisen turvallisuuden edelle? Ei niin voi olla.”

Nyt sitä takapakkia on tullut, mutta ei siinä mitään. Pidetään katse pallossa. Ollaan hiljaa, saadaan kalaa.

Vastasi presidentti myös ukrainalaistoimittajan kysymykseen, josko Suomi on toimittamassa Ukrainalle Leopard-panssarivaunuja?

”On muistettava, että niistä Euroopan maista, joilla on Leopard-panssarivaunuja, Suomi on ainoa, joka ei kuulu sotilasliitto Natoon. Meillä on lisäksi pitkä raja Venäjän kanssa, itse asiassa toiseksi pisin Ukrainan jälkeen.”

Epäsuoralta eiltä vaikutti, mutta ehkä olikin varauksellinen kyllä. Keskiviikkona sai Saksakin lopulta päätettyä.Jotenkin Suomikin lähtee "panssarikoalitioon" mukaan. Jos ei suoraan vaunuilla, niin muuten. Outoa tietysti olisi olla lähtemättä.

Liekö kukaan enää muistaa, mutta ennen Krimin miehitystä ja Ukrainaan sotaa Sauli Niinistön turvallisuuspoliittisen ajattelun keskiössä oli ”eurooppalaisempi Nato”. Kukaan ei tullut koskaan ymmärtämään mitä ihmettä se mahtoi tarkoittaa.

Alkoi Ukrainan sota. Kansa kääntyi yhtenä helmikuisena päivänä (24.2. viime vuonna) Nato-tielle. Poliitikot Niinistön johdolla seurasivat perässä. Kansan katse oli ihan oikeassa pallossa.