Meille on kerrottu, kuinka rakennustöissä on jälleen käytetty ulkolaista työvoimaa, jota on värvätty Suomeen työskentelemään alipalkattuna, ja osa palkoista on jäänyt kokonaan maksamatta. Taannoinen MOT-ohjelma kertoi Helsingin Olympiastadionin remontista. Siinä hieno urheilun kehto nostettiin silmiähivelevään loistoon useampien rakennusyritysten yhteistyönä.

Uutisoinnista sai sen käsityksen, että pääosa maamme rakennustöistä teetetään halpatyövoimalla. Rakennusyritysten tavoitteena on halpatyövoiman löytäminen rakennuskohteisiin. Sen löytäminen onkin helppoa, kun työvoimaa tunkee maahan luvan saaneena ja luvatta. Tuskin Suomesta löytyy työmaata, jossa työ tehdään pelkästään suomalaisin voimin. Helsingin Olympiastadion kertonee siitä meille koko totuuden.

Ennen vanhaan rakennustyömailla kirvesmiehet hoitivat varsinaisen rakentamisen rakennustelineillä liikkuen. Alempana lautapojat toimittivat heille lautaa ja lankkua ja muita rakennustarvikkeita. Työmaalla oli vielä naisryhmä eli ”akat”, jotka siivosivat rakennusaluetta keräten sieltä laudanpalaset ja kaiken tarpeettoman tavaran. Näiden kolmen tarpeellisen ryhmän työskentelyn tuloksena rakennus aina valmistui.

Itsekin työskentelin nuorena rakennuksilla. Olin vanhemman veljeni Heikin kanssa 1960-luvulla kesätöissä Oulun aseman varastorakennuksen rakennustyömaalla. Ensimmäinen työmme oli siirtää lautatavara rautatievaunusta työmaalle, ja se siirtyikin sinne isän koulussa opittua nopeaa tahtia noudattaen. Asuinparakkiimme ilmestyi kiukkuinen mies meitä ojentamaan: työtahtimme oli liian kova, ja sen oli hidastuttava. Vahva Heikki-veljeni talutti häiriköijän ulko-ovelle.

Siivooja-akat virnistelivät meille, että maalaispojat ovat lähteneet housurahoja tienaamaan, kun juhannus on tulossa. Samaan aikaan töihin otettiin vielä kolme vihantilasta maalaispoikaa. He innostuivat enemmän veljeni ja minun työtahdista, ja siihen siirryttiinkin vähitellen koko työmaalla. Lopuksi enemmistö määräsi tahdin.

Tuolloin käytiin rakennusalan valtakunnallinen työtaistelu, jossa palkkoihin saatiin merkittävät korotukset. Tapahtuma edisti meilläkin eri ryhmien välistä sopua. ”Akatkin” saivat oman osuutensa, ja kotiin mentiin tili-iltana painavamman tilipussin kanssa. Sopu ja yhteisymmärrys näkyi meidän kaikkien kasvoista. Niinhän oli silloin, vaan entäs nyt, sitä olen monesti miettinyt.

Nyt työmarkkinoiden tavoitteena on asetuksella määritelty palkka. Jaksetaanko siinä ohella pitää työntekijöiden ja johdon väliset suhteet kunnossa? Meillä on nyt työttömänä yli 200 000 suomalaista työntekijää. He eivät pysty kilpailemaan töistä rakennusyritysten jälleen palkkaamien ulkomaalaisten työläisten kanssa. Halpatyö on ongelma, johon päättäjämme eivät näytä puuttuvan.

Rakentaminen on viime aikoina muuttunut. Rakennukset kootaan valmiiksi työstetyistä seinälevyistä. Erillisiä lautapoikia ja akkoja ei työmailla enää ole, vain hirsirakennusten salvajat tekevät työtään entiseen tapaan. Halpatyö kukoistaa jälleen. Kansakunnat pakenevat kuivuvilta mailta ja vesijättöalueilta ja valtaavat työmarkkinoita. Normipalkkoihin pyrkivät suomalaiset jäävät usein sivustakatsojiksi.

Erkki Raudaskoski

Rovaniemi