Kokkola-lehti

Huostaanotto vei elämänhalut kokkolalaisperheessä – Kun kuusivuotias lapsi erotetaan perheestään, monta sydäntä murtuu

Eila-mummon ja Kalevi-vaarin kotona on hiljaista. Pieni kuusivuotias Vili-poika ei hyöri jaloissa eikä Päivi-äitinsä helmoissa. Pojan lempipuuha, vaarin kanssa Transitilla ajelu ja kivien heittely meren rannassa on sekin enää hailakka muisto.

– Ei tätä surua voi sanoin kuvailla. Ruokahalukin on mennyt, olen laihtunut kaksikymmentä kiloa, sanoo hiljaiseksi muuttunut Kalevi.

Eila-mummo ei pysty edes puhumaan. Päivi-äidillä kyyneleet tulvivat silmiin, kun hän yrittää jotakin sanoa.

– Ikävä on niin valtava, tuntuu että mitään muuta ei pysty ajattelemaan. Yritän kuitenkin Vilin vuoksi pysyä vahvana, sanoo Päivi.

Tapaamisia ei ole paljon. Nekin ovat lyhyitä ja tapahtuvat valvojan läsnäollessa.

– Kyllä oli vaikea lähteä pojan kanssa autolla merenrantaan kiviä viskomaan, kun valvoja oli vieressä. Ei tätä voi ymmärtää! Mitä oma vaari voisi pojalle tehdä? hermostuu Kalevi.

Muut hyssyttelevät; nyt ei parane hermostua.

– Mutta kun tämä on niin kauheaa, että ei tässä voi hermojaan pitää kurissa, sanoo Kalevi.

Vili-poika otettiin kiireellisenä huostaan viime joulukuussa. Päivi-äidillä epäiltiin päihdeongelmaa. Tässä jutussa ei puututa asiaan sen enempää, sillä kuvio on monimutkainen – myös lapsen isä ja hänen läsnäolonsa perheessä on vaikuttanut sijoituspäätökseen.

– Tuntuu julmalta erottaa isä lapsestaan, sillä Vili nauttii suunnattomasti leikkimisestä ja pyöräilystä isänsä kanssa, kertoo Päivi.

Päivi itse käy antamassa näytteitä säännöllisesti, koska se on ainoa mahdollisuus saada poika takaisin – isän roolin arvioimisen lisäksi. Näytteet otetaan pistokokeina.

– Yritän kaikkeni, että saisin pojan takaisin. En tiedä kuinka kauan se voi kestää, mutta se on ainoa asia jota haluan, sanoo Päivi.

Kiireelliset huostaanotot ovat lisääntyneet koko maassa. Myös Soiten alueella ne keikuttavat kuntayhtymän taloutta: yksi huostaanotto yksityisessä laitoksessa maksaa 120 000-150 000 euroa vuodessa. Soite panostaa jatkossa omiin, kunnallisiin yksiköihin, joissa voitaisiin rauhassa miettiä mikä on perheelle paras ratkaisu. Soite haluaa lisätä myös perhehoitoa, mikä on täällä vielä vähäistä muuhun maahan verrattuna. Mutta: nyt lapsia viedään vielä kauas kotipaikkakunnalta.

– En voi ymmärtää enkä hyväksyä sitä, että Vili piti viedä kauas Kokkolasta. Miksi minun neljä sisarustani tai vanhempani eivät kelvanneet väliaikaiseksi sijoituspaikaksi? Ehdotimme tätä, mutta vaihtoehtoa ei edes otettu käsittelyyn, kritisoi Päivi.

Perheen mielestä kuusivuotiaan lapsen erottaminen kauas perheestä on järkyttävä ja väkivaltainen teko.

– Sijoituspaikasta on kerrottu meille, että Vili ei ole traumatisoitunut vaan terve lapsi, josta näkee että hän on saanut rakkautta ja että hänet on hyvin kasvatettu. Mitä tämä erottaminen perheestä hänelle aiheuttaa? miettii Päivi.

Perhe on päättänyt pysyä lujana ja tehdä kaiken mahdollisen pojan takaisin saamiseksi. Asianajajan kanssa on tehty valitus hallinto-oikeuteen, mutta siellä on ruuhkaa.

– Arvioitu käsittelyaika on vähintään yhdeksän kuukautta. Se on hirvittävän pitkä aika meille kaikille, sanoo Päivi.