Paikallisuutiset

Apuraha mahdollistaa hitaat taidemuodot – Kuvanveistäjä Kaija Kontulainen tekee taidetta Kälviällä talonsa piharakennuksessa

KuvanveistäjäKaija Kontulaisen ensimmäinen työhuone oli Suomenlinnassa. Hän oli valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 1999 ja saanut ensimmäisen tilaustyönsä, Helsingin Arabianrannan ala-asteen pihalle tulevan julkisen veistoksen.

Teostilaus oli uransa alussa olevalle taiteilijalle tärkeä rohkaisu alalle. Sittemmin Kontulainen on tehnyt useita julkisia veistoksia, joista viimeisin on Kokkolan kaupunginkirjaston pihalle vuonna 2017 toteutettu Wladimir Froloffin patsas.

Kuvataiteilijan toimeentulon muodostumisessa teosten myynnin lisäksi apurahoilla on merkittävä osuus. Taiteen edistämiskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2010 apuraha oli tärkein tulonlähde noin viidesosalle kuvataiteilijoista.

Kontulaisen mielestä apurahan hakeminen on osa taiteilijan työtä. Siihen hän ei Kuvataideakatemiasta saanut valmiuksia, koska sitä ei opetettu. Ensimmäisiä hakemuksia hän teki yhdessä opiskelukavereidensa kanssa. Kontulaiselle paperityöt ovat hankalia, joten hakeminen on työlästä.

Onneksi visuaalisen alan hakemuksiin saa mukaan kuvia, kirjallisesti en ikinä pystyisi ilmaisemaan sitä, mitä teoksissani on.

– Minun suurin kirjallinen saavutukseni on kauppalappu. Onneksi visuaalisen alan hakemuksiin saa mukaan kuvia, kirjallisesti en ikinä pystyisi ilmaisemaan sitä, mitä teoksissani on.

Kontulainen muutti perheineen Kälviälle, Kontulaisen mummolaan vuonna 2004. Suomenlinnassa oli hyvät työtilat, ja siellä Kontulainen tapasi paljon muitakin taiteilijoita, mutta puoliso tarvitsi myös työtilaa, eikä pääkaupungissa olisi ollut varaa kahteen työhuoneeseen. Kontulainen siirtyi työskentelemään Kälviän meijerille.

– Sain enemmän työaikaa, kun ei tarvinnut käyttää aikaa kulkemiseen. Täällä oli myös tuttu ympäristö ja turvaverkko, Kontulainen kertoo.

Työhuoneella on suuri merkitys, sillä Kontulaisen työskentely lähtee materiaalista. Hän ei odota inspiraatiota, vaan työskentelee säännöllisesti ja into syttyy tehdessä.

Nykyisin Kaija Kontulaisen työhuone on talon pihapiirissä sijaitsevassa ulkorakennuksessa.

– Kun tulot pienenevät, myös menojen täytyy pienentyä, hän toteaa.

Taiteilijoiden toimeentulo on 2000-luvulla tullut entistä vaikeammaksi. Mainitussa tutkimuksessa kuvataiteilijoista 63 prosenttia ansaitsi vuonna 2010 alle 20 000 euroa vuodessa. Taiteellisesta työstä saatujen tulojen mediaani oli 5 000 euroa vuodessa. Moni taiteilijakoulutuksen saanut tekeekin muita töitä joko kokonaan tai osa-aikaisesti.

Kontulainen arvioi, että ilman apurahajärjestelmää ammatistaan joutuisi luopumaan entistä useampi taiteilija. Se myös keskittäisi taiteen tekijät entistä vahvemmin pääkaupunkiseudulle.

Kontulainen on saanut työskentelyapurahoja mm. Pohjanmaan Taidetoimikunnalta ja Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahastolta. Edellisen kerran hän sai työskentelyapurahan kolme vuotta sitten.

Apuraha mahdollistaa Kontulaisen mielestä työrauhan.

– Jos pitää koko ajan olla viimeinen euro kädessä, ei pysty keskittymään työhön.

Kontulainen kokee apurahan myös rohkaisuna ja kannustuksena.

Kontulaisen omin materiaali on puu, vaikka hän tällä hetkellä työskentelee enemmän rautalangan kanssa. Hän myös piirtää ja maalaa. Veistosten tekeminen on hidasta, ja työtä on pakko suunnitella pitkäjänteisesti, sillä työn tekoaikana siitä ei ehdi palkkaa saada.

Taiteellisen työn lisäksi Kontulainen opettaa kuvanveistoa Kokkolanseudun opistossa muutaman tunnin kuukaudessa. Näyttelyitä hän on itse järjestänyt melko vähän, mutta hänen teoksiaan on ollut esillä monissa kutsunäyttelyissä.

Taiteilijan palkkapäivä ei ole säännöllinen, ja epävarmuus kuuluu työnkuvaan.

Kontulaiselle valinta on ollut selvä, eikä hän ole sitä katunut.

– Olen onnellinen, että saan tehdä tätä työtä.

Gallup: Millaista apurahan hakeminen on?