Paikallisuutiset

Asla ja Neko uusia koteja kohti – Vapaasti lisääntyvät kissapopulaatiot työllistävät Kokkolanseudun eläinsuojeluyhdistystä, mutta myös turkistarhaus puhuttaa

Villiintyneet kissapopulaatiot ja turkistarhaus. Siinäpä otsikossakin mainitut seikat, jotka ovat ominaisia keskipohjalaisen eläinsuojelutyön arjessa.

Tai no turkistarhaus on tällä hetkellä pinnalla aiheen ajankohtaisuuden vuoksi, kun elävien tarhakettujen vienti Kiinaan nousi pari viikkoa sitten julkisuuteen. Aiheet liittyvät myös yhteen, sillä turkistarhojen liepeillä saattaa elää suuri määrä, hallitsemattomasti lisääntyviä kissoja.

– Meidän alueella itää vielä se ajatus, että kissa kuuluu luontoon kuten orava tai siili ja myös pärjää siellä. Villit kissapopulaatiot eivät ole ongelma joka puolella Suomea, Kokkolanseudun Eläinsuojeluyhdistyksen rahastonhoitajaRita Ylinen kertoo.

– Perinteisesti navettakissojen annetaan elää ulkona ja jos niitä ei leikata, niin kyllähän ne lisääntyvät, täydentää yhdistyksen puheenjohtajaHannele Salminen.

Turkistarhojen kissapopulaatiot nousivat esiin viime vuoden lopulla salametsästysrikoksen käsittelyn yhteydessä. Kolme pietarsaarelaismiestä oli ampunut Pietarsaaressa ja Uusikaarlepyyssä sijaitsevilla turkistarhoilla yhteensä 800 kissaa.

Salminen ja Ylinen eivät osaa ottaa kantaa turkistarhojen ympäristössä eläviin kissoihin, sillä tarhaajilta ei ole tullut yhdistykselle ilmoituksia niistä. Rajallinen määrä kissoja on tietysti hyödyksi tarhoilla ja maatiloilla, kun kissat pitävät hiiret ja rotat loitolla.

– Normikansalainen pitää kissaongelmaa yhtälailla yllä ruokkimalla ulkona olevia kissoja. Eläimen kannalta olisi parempi loukuttaa ja leikata ne, Salminen toteaa.

Tarhakettujen vientiyritysuutisoinnin myötä ihmiset ovat ottaneet ahkerammin yhteyttä myös Kokkolanseudun Eläinsuojeluyhdistykseen.

– Ihmiset ovat tiedustelleet, mitä me olemme ajatelleet asialle tehdä ja onko toiminta aivan laillista, Salminen sanoo.

Puheenjohtaja on ohjannut ihmisiä ottamaan yhteyttä Kokkolan valvontaeläinlääkäriin. Eläinsuojeluyhdistyksellä ei ole valtuuksia toimia asian suhteen.

Sekä Salminen että Ylinen näkevät, että yhdistys voi olla paikallinen yhteiskunnallinen vaikuttaja eläinsuojeluasioissa, mutta resurssiensa rajoissa.

– Meitä on hallituksessa vähän ja teemme tätä oman työmme ohessa vapaa-ajallemme, Ylinen huomauttaa.

Eläinoikeusaktivistien toiminnassa Ylinen pitää hyvänä ihmisten herättelyä ja asioiden esiintuomista. Esimerkiksi salakuvausoperaatioissa kuvataan epäkohtia, hän toteaa.

– Meidän yhdistys ei lähde rikkomaan mitään lakia. Ne jotka sellaista tekevät, saavat kantaa siitä myös vastuun, Hannele Salminen korostaa.

Päivän polttavista kysymyksistä takaisin eläinsuojeluyhdistyksen arkeen. Arjessa on tänä vuonna myös ripaus juhlaa, sillä yhdistys täyttää helmikuussa 125 vuotta. Paikallinen yhdistys on vanhempi kuin kattojärjestö Suomen Eläinsuojeluyhdistys, joka perustettiin vuonna 1901.

Vuonna 1895 perustetun Gamlakarleby Djurskyddsföreningin tavoitteena oli vastustaa eläinrääkkäystä ja tehdä valistustyötä yrittämällä vaikuttaa eläintenhoidon huolellisuuteen ja eläinten lempeään kohteluun. Tehtävä ja tavoitteet ovat pysyneet kutakuinkin samoina tähän päivään saakka.

Juhlavuoteen yhdistys on tehnyt juhlavuoden kalenterin ja kokkolalaisen taiteilijan Mira Roivaisen tekemän teoksen pohjalta valmistetaan ainakin kangaskasseja.

Kesällä on ohjelmassa match show’n sijaan kaikille tarkoitettu tapahtuma.

Perustamisen aikaan yhdistyksessä oli yli 150 jäsentä, mitä voi pitää aikaan nähden edistyksellisenä. Nykyään jäseniä on 106.

Salminen on toiminut puheenjohtajana vuoden 2019 alusta ja hallituksessa kolmatta vuotta. Hänen mielestään yhdistys on herännyt uudella lailla eloon parin viime vuoden aikana ja näkyvyys on kasvanut.

– Työmäärä tuntuu lisääntyneen. Toisaalta on hyvä, että ihmiset pitävät enemmän huolta eläinten hyvinvoinnista, Ylinen vahvistaa.

Uusien kotien etsiminen kissoille on eläinsuojeluyhdistyksen toiminnan ytimessä. Haasteen toiminalle asettaa omien toimitilojen puute. Yhdistykselle tulevat kissat tarvitsevat ennen uuteen kotiin pääsyä sijaiskodin ja hoitoa tarvitsevat luonnonvaraiset eläimet viedään pääosin Vaasaan villieläinhoitolaan. Siilejä Rita Ylinen on hoitanut kotonaan.

– Löytöeläimet kuuluvat Kokkolassa Eläinhoitola Kotipesään, jolla on kaupungin kanssa sopimus löytöeläinten hoitamisesta. Teemme yhteistyötä tarpeen mukaan, Salminen selvittää.

Yhteistyötä tehdään myös muiden, kuten Kirpputori Aikakoneen, Pietarsaarenseudun eläinystävien sekä riihimäkeläisen Eläinten Auttajat -yhdistyksen kanssa.

Mustin ja Mirrin kanssa yhdistys toteuttaa tänä vuonna turvasiru tutuksi -kampanjan. Muista yhteistyötahoista tärkeitä Keski-Pohjanmaalla ovat eläinlääkärit, joiden kanssa toteutetaan kissojen leikkuukampanjoita.

– Uudet aktiivit ja auttavat kädet ovat aina tervetulleita, puheenjohtaja Salminen vinkkaa.