Paikallisuutiset

Bussikuskista Suomen suurimman vetytehtaan käynnistäjäksi – Jim Häggblom on seurannut kutsumustaan, vaikka sydän särkyikin yhden unelman kohdalla

Hänestä piti tulla lentäjä ja lennonopettaja. Ei tullut.

– Ehdin suorittaa kuusi eri lupakirjaa lentäjäksi ja lennonopettajaksi Yhdysvalloissa South Carolinassa. Kun lupakirjat piti muuttaa eurooppalaisiksi, terveyssyyt tulivat vastaan lievien sydänoireiden muodossa. Sydänhän siinä särkyi, tunnustaaJim Häggblom.

Hän vastaa puhelimeen kotipaikaltaan Ahvenanmaalta, eikä kuulosta järin harmistuneelta. Edessä on nyt uusi maailma: hän on uppoutunut vihreän siirtymän ideaan niin perinpohjaisesti, että "vety"-sanan mainitseminen aukaisee kielenkannat välittömästi. Häggblom johtaa Kokkolaan syntyvän Flexensin vedyntuotantolaitoksen projektia.

– Me aiomme rakentaa Kokkolaan noin 300 megawatin elekrolyyserin, jolla halkaistaan vettä sähkön avulla. Päätuotteena on vihreä vety ja vihreä ammoniakki, jota valmistetaan uusiutuvalla sähköllä.

Kokkolalaisillekin sataa tästä projektista jotakin hyvää.

– Siitä syntyy hukkalämpöä, jota Kokkolan energia voi hyödyntää kaukolämmön tuotannossa ja näin polttaa vähemmän vaikkapa haketta.

Kun korkki on aukaistu, puhetta vihreästä vedystä riittää. Sivutuotteena syntyy erityisen puhdasta happea, vedystä taas vihreää ammoniakkia tuotantolaitoksessa, kun ilmasta otetaan typpi talteen ja yhdistetään vedyn kanssa.

– Kyllä tämä innostaa. Suuren skaalan vihreän vedyn tuotantoa ei kovinkaan monessa paikkaa maailmassa tehdä.

Oikeastaan yllättävää on, että EU ja Suomikin ovat saaneet vetystrategian valmiiksi vasta nyt. Suomen hallitus hyväksyi linjauksen viime viikolla.

– Ammoniakkia käytetään jo lannoitetuotannossa, mutta vihreää ammoniakkia ei ole maailmassa tuotettu vielä paljon. Nyt ammoniakki on tulossa meriliikenteeseen polttoaineeksi, ensimmäiset moottorit ovat jo testikäytössä. Myös vihreää metanolia ja synteettistä metaania ollaan tuottamassa – se perustuu myös vihreään vetyyn.

Vety tuntuu nyt olevan taikasana, jolla päästöistä päästään ja maailma pelastetaan.

– Vetykäyttöisiä kuorma-autoja on jo liikenteessä. Saksassa liikkuu jo vetykäyttöisä junia. Vety on tärkeä, mutta luulen että henkilöautoissa akkukäyttöinen sähköauto on parempi vaihtoehto, pohtii Häggblom.

Jim Häggblom vietti lapsuutensa Kokkolan Isokylässä. Äiti jäi yksinhuoltajaksi, kun isä kuoli Jimin ollessa 11-vuotias.

– Isällä oli liian tukeva ote pullosta, se koitui hänen kohtalokseen. Äiti työskenteli koulujen keittiöllä ja elätti kolmelapsisen perheen.

Peruskoulun jälkeen Jimillä ei ollut selvää tulevaisuuden suunnitelmaa. Hän valitsi mieluisalta tuntuvan vaihtoehdon: ammattilukion, joka oli 1990-luvun alussa uutta.

– Menin Pietarsaareen ammattilukioon, jossa suoritin sähköasentajan tutkinnon ja lukion yhtä aikaa.

Yhdistelmä ei ollut henkisesti se helpoin.

– Meitä oli yhdeksän hengen porukka, joka yhdisti ammattikoulun ja lukion. Oli aina semmoinen tunne, että ammattikoululaisina meitä aliarvostettiin lukiossa, ammattikoululla taas oli päinvastainen reaktio: sieltä tulevat ne, jotka luulevat olevansa jotakin, hymähtää Häggblom muistolle.

Kirjoitusten jälkeen piti miettiä vielä jatkoa, sillä sähköasentajan ammatti ei napannut. Koulunkäymisen nälkää oli jäljellä.

– Armeijan jälkeen ajoin taksia Kokkolassa. Päädyin suorittamaan myös linja-autokortin ennen kuin lähdin lentäjän opintoja suorittamaan Yhdysvaltoihin.

Siinä kävi kuten kävi: aiemmin havaitsematon lievä vika esti ammattilentämisen, joka oli ollut suuri unelma.

– Ryhdyin linja-autokuskiksi ensin Kokkolassa, sitten kaveri houkutteli töihin Ahvenanmaalle. Mikäpäs siinä, ajattelin. En ollut aiemmin käynyt Ahvenanmaalla.

Työ Ahvenanmaalla maistui ja firmassa tuli auki ajojärjestelijän paikka. Jim otti tarjotun työn vastaan, kunnes auki tuli yksikönpäällikön paikka.

– Minua pyydettiin siihen ja siirryin yksikönpäälliköksi. Kesällä 2004 kiinnostuin bussialan ympäristösertifioinnista.

Asia oli Suomessa vielä kohtalaisen uusi. Kovinkaan moni bussiyritys ei ollut vielä innostunut asiasta.

– Saimme ensimmäisenä Suomessa Williams Bussille energia- ja ympäristövastuullisen yrityksen sertifioinnin. Sen seurauksena saimme myös ympäristöpalkinnon. Se oli hieno saavutus, muistelee Häggblom.

Ympäristöstä kiinnostunut johtaja herätti mielenkiintoa myös muiden yritysten keskuudessa.

– Toukokuussa 2007 eräs headhunter soitti ja tarjosi töitä. Finavia ja Maarianhaminan lentoasema etsi uutta lentoaseman päällikköä. Niin minusta tuli Suomen nuorin lentoaseman päällikkö.

Ja taas seurasi menestystä. Maarianhaminan lentoasema palkittiin vuoden lentoasemana vuonna 2009. Kohta soitettiin jo Viking Linelta. Pian Häggblom aloitti Viking Linen Ahvenanmaan päällikkönä ja Viking Line Buss Ab:n toimitusjohtajana. Häggblom kiinnostui liikenteen sähköistämisestä ja ryhtyi ajamaan sähköistä linja-autoliikennettä Maarianhaminaan. Ajatukset eivät saaneet vielä vastakaikua, mutta Häggblom oli sitkeä. Kun Clic Innovation-niminen yritys alkoi etsiä Suomesta testipaikkaa uusille energia-alan innovaatioille, Ahvenanmaa valikoitui kokeilupaikkakunnaksi. Häggblom oli mielissään.

– Ajatus oli tehdä Ahvenanmaasta sataprosenttisesti uusiutuvilla toimiva yhteiskunta. Tutkittiin tuulipotentiaalia, mitattiin aurinkopaneelien määrää ja selvitettiin energian varastointia.

Sitten perustettiin liikennetyöryhmä, jonka vetäjäksi kutsuttiin Häggblom. Tutkittiin miten liikenne maalla, merellä ja ilmassa saataisiin nollapäästöiseksi. Vuonna 2018 perustettiin yhtiö Flexens, jonka tiimiin Häggblom sittemmin siirtyi.

Jim Häggblom on seurannut kutsumustaan ympäristöasioihin lujatahtoisesti. Nyt hän on perustamassa Kokkolaan Suomen suurinta vedyntuotantotehdasta. Taksikuskina aloittanut nuori mies on edelleen yhtä intohimoinen kuin nuorena yksikönpäällikkönä bussifirmassa.

– Nyt on haastetta lähivuosiksi, erityisen mielenkiintoisia tehtäviä, toteaa projektipäällikkö.

Flexensin tuotantolaitoksen on tarkoitus aloittaa vuonna 2027. Siellä on tähtäin.

– Elämme siinä uskossa, että Kokkolassa on tuolloin vedyntuotantolaitos ja vetyputkiston rakentaminen Ruotsin puolelle saakka on edennyt. Vety on avaintekijä, että fossiilisia polttoaineita voidaan vähentää.

Hän ei ole varsinaisesti vihreä saarnamies, vaan käytännön tekijä. Neuvon hän antaa kuitenkin kaikille.

– Jokaisen kannattaa pohtia ympäristöasioita ja tehdä voitavansa. Signaalit ovat sen verran selkeät, että meidän on toimittava.