Kulttuuri

Elokuva-arvostelu: Palm Springs on kuin temppurata, jonka laitteet ja erikoistehtävät on kasattu kiireessä ylijäämävarastosta sen kummemmin miettimättä käyttäjien, eli meidän katsojien tarpeita

Palm Springs. Ohjaus Max Barbakow. Käsikirjoitus Andy Siara. Kuvaus Quyen Tran. Pääosissa Cristin Milioti, Andy Samberg, J.K. Simmons. 90 min. K12. Bio Rex, Kokkola. BioRex, Pietarsaari.

★ ★

Näyttelijä Bill Murrayn ihailijoista romanttinen aikasolmuelokuva Palm Springs saattaa tuntua tutulta. Sehän muistuttaa peruskuvioltaan Päivääni murmelina (1993). Andy Samberg (koomisista rooleista hänkin tunnettu) on häävieraana Kalifornian aavikkokeitaalla Palm Springsissä. Joka päivä ei Nylesille olekaan armo uus, vaan sama vanha virsi, ikuinen ”tänään”. Tapahtumat kertautuvat, eikä pakokeinoa löydy.

Eräänä päivänä – tarkemmin sanoen samana päivänä – Nyles imee vahingossa mukaansa aikasilmukkaan myös hääjuhlien kaaso Sarahin (Cristin Milioti), morsiamen sisaren. Kokemuksistaan kyynistynyt Nyles huomaakin tunteidensa heräävän. Päättäväinen Sarah aikoo ratkaista ulospääsypulman. Eihän se nyt mitään kvanttitiedettä voi olla?

Palm Springsin alussa olin vakuuttunut, että elokuva on tylsin ja laiskin vuosikausiin näkemäni komedia. Aikatasohyppelystään huolimatta kaikki vaikutti lattealta ja tapahtumat normijuontakin ennustettavammilta. Aurinkoista Kaliforniaakaan ei kuvauspaikkana hyödynnetä. Ollaan aina joko samassa asunnossa, hääjuhlassa, uima-altaassa tai hiekkaerämaassa.

Tylsyyden aistimus on toki osa Palm Springsin strategiaa. Sen antisankareista ei tehdä kovin mukavia ihmisiä. Muutosvaiheessa kerronta virkistyy, kun Nylesin omahyväisyyteen puhkotaan rakastumisen mentävä reikä ja elokuvan henkilöistä alkaa jopa välittää. Tämä koskee kuitenkin vain Sambergia ja Miliotia. Pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta hääväki on pelkkää luonteetonta pahvikuvaa, mitä ylöspanon seremoniallinen kliseisyys vain korostaa.

Näppärän ja lipan alta menevän sanailun amerikkalaiset osaavat. Siinä Andy Samberg on taitava velmuilija, vaikkei tässäkään roolissa vakuuta maailman jännittävimpänä miestähtenä. Vähemmän tuttu, mutta erityisesti tv-sarjoissa jo kokenut Cristin Milioti osoittautuu suurisilmäisenä Sarahina Palm Springsin kiehtovimmaksi anniksi. Ilmeikäs Milioti on paikallaan sekä perheen mustalampaana että juhlien seinäruusuna, mutta osoittautuu tietenkin hädän hetkellä stoorin kekseliäimmäksi hahmoksi. Uskomattoman pokan omaava näyttelijä on erinomainen koomikko.

Persoonallisten jääräosien tulkki, J.K. Simmons, ilmaantuu paikalle kesken kaiken kuin toisesta ulottuvuudesta. Ohjaaja Max Barbakow ja käsikirjoittajansa Andy Siara ovat varmasti läpsyttäneet ylävitosia ideoidessaan ensifiktioonsa erikoishahmo Royn. Simmons tekee sivuhenkilöstä Nylesin nemesiksenä pienillä keinoilla kokoaan tärkeämmän. Filmi pyrkii myös syventämään Royn muotokuvaa pelkkää pahista laajemmaksi.

Silti lopputulemaksi jää tunne elokuvasta temppuratana, jonka laitteet ja erikoistehtävät on kasattu kiireessä ylijäämävarastosta sen kummemmin miettimättä käyttäjien, eli meidän katsojien tarpeita. Käy niin, että Palm Springsin soundtrack osoittautuu itse filmiä raikkaammaksi. Demis Roussoksen, Kate Bushin, Genesiksen, Leonard Cohenin ja John Calen säveliä bongatessa tylsempikin jakso vaikuttaa melkein siedettävältä.