Mielipiteet

Kirjoittaja toivoo, että emme pitäisi itsestäänselvyytenä kirjallisuuden ja kirjastolaitoksen tuomaa rikkautta elämäämme. Kuva: Jussi Pohjavirta

Elvi Löhösen mielipidekirjoitus kirjojen merkityksestä: Nautinnollinen elämän eliksiiri, ihmelääke, elämänneste...

Kyllä olisi maailma ja elämä köyhä ja tyly, jos meiltä puuttuisi kirjojen tuoma läsnäolo ja rikkaus.

Ja kyllä Suomi olisi valtiona sivistyksen takapajula, jos ei olisi korkeatasoista kirjastoverkostoa. Yhä ahtaammalla olisimme, jos meiltä puuttuisi sananvapaus.

Näitä suuria asioita emme nykypäivänä tule noteeranneeksi, kun pidämme niitä itsestäänselvyyksinä. Ja edelleen, jos meiltä puuttuisi esikuvat ja sisäinen hengen palo, niin sivistystasomme olisi olematon. Siksi on paikallaan miettiä näitä syntyjä syviä ja arvioida kriittisesti painetun sanan merkitystä.

Kirjojen maailmasta on kiittäminen monia tahoja, kirjailijoista alkaen. Jo ensimmäisen luokan Aapinen on merkityksellinen avaus kirjalliseen maailmaan. Opitaan lukutaito ja sen mukana sukelletaan kirjojen valo- ja värimaailmaan. Kaikkinainen ohjaus on tarpeen pitkin matkaa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Jos innostus ja uteliaisuus saavat ilmaa siipiensä alle, niin elämänikäinen voitto on saavutettu ja ystävyys kirjoihin lankeaa luonnostaan. Se on päivien juoksussa uskomattoman arvokas lahja, ja kirjallisuudesta tulee nautinnollinen elämän eliksiiri (ihmelääke, elämänneste).

Edelleen olen kehottamassa Kokkolan kirjaston historiikkia tehtäväksi hetimmiten.

Totta kai saamme olla onnellisia maailmankuulusta kirjastolaitoksestamme ja sen tuottamista eduista. Kirjasto ohjaa ja palvelee meitä monin eri tavoin. Edelleen olen kehottamassa Kokkolan kirjaston historiikkia tehtäväksi hetimmiten. Sen kautta ymmärtäisimme paremmin mistä aarteesta olemme osallisia. Kirjastot Suomessa ja koko maailmassa ovat aktivoivia keitaita rikkaaseen, moniulotteiseen elämään.

Kirjallisuus tarjoaa uuden maailman elettäväksemme ja nautittavaksemme. Ei ole viisasta jättää käyttämättä etua, joka on ulottuvillamme. Sanomattakin on selvää, että kirjallisuus on erittäin oivallista hengen ravintoa.

Yleisenä tienviittana kulkee neljä tunnettua K:ta: koti, koulutus, kirjasto ja kirkko. Kirjojen avulla voimme siirtyä eri paikkoihin maailmassa, eri aikakausiin ja eri kulttuureihin. Minä elän parhaillaan Jean ja Aino Sibeliuksen aikakautta, ja ei totisesti puutu ihmeteltävää. SuviSirkku Talas on 2003 toimittanut sarjan: Sydämen aamu, Tulen synty ja Syysilta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Olkoon taiteenala mikä tahansa, niin sen kautta saamme elämäämme uudenlaista tietoa ja sisältöä. Nyt kiitos kirjallisuuden!

Kirjoittaja on perustanut vuonna 1991 Suomen Kulttuurirahaston yhteyteen nimikkorahaston keskipohjalaisen kirjallisuuden edistämiseksi. Siitä on jaettu 10 apurahaa, yhteensä 24 450 euroa, ja jaetaan jatkossakin.

Haluatko jatkaa keskustelua aiheesta? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukeavalla lomakkeella.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä