Paikallisuutiset

Heijastimien käyttö pimeällä on lisääntynyt jalankulkijoilla, mutta parantamisen varaa on edelleen paljon – laissa heijastimen käyttö on suositus vailla seuraamuksia

Tuomari Nurmion muinaisessa (1979) läpimurtobiisissä ”taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku”. Ihan näin synkkä ei ole tilanne kaupunkien kaduilla tai maaseutujen teiden varsilla.

Erilaiset heijastimet ja valot koristavat monen kansalaisen vaatteita, reppuja ja polkupyöriä. Heijastimista hohkaava ”valo yössä” on kovin jo kliseistyneen sanaparin mukaan ”halpa henkivakuutus”. Edelleen se on totta.

Yhtä totta myös, että valtaosa kyselytutkimuksiin vastaavista kansalaisista pitää heijastimien, heijastinliivein ja ylipäätään heijastavien vermeiden käyttöä kovin suotavana.

Sitten tulee mutta, joka korostuu erityisesti katuvalojen valaisemissa taajamissa.

– Valaistuilla kaduilla ja teillä vain hieman alle puolet jalankulkijoista käyttää heijastinta. Tilanne on parantunut, mutta ei siihen toisaalta voi olla tyytyväinen, kun heijastimen käyttäjiä on vain tuo puolet, Liikenneturvan toimitusjohtajaAnna-Liisa Tarvainen kertoo.

Tiistaiaamuna seitinohut lumikerros esimerkiksi Kokkolassa valaisi maisemasta aivan erilaisen kuin pisaroiden piiskama pilkkopimeys viime viikolla.

Sateisena syyspäivänä tummiin pukeutuneen, ilman heijastinta kulkevan kanssakansalaisen havaitseminen autosta on äärimmäisen vaikeaa. Läheltä piti -tilanteista ei tilastoja ole, mutta niitä aivan varmasti sattuu.

Sinänsä jalankulkijoitten turvallisuus on viime vuosina parantunut. Liikenneturvan lokakuun alussa julkaiseman tilastokatsauksen mukaan jalankulkijoiden liikennekuolemien määrä on laskenut 15 prosentilla ja loukkaantuneiden määrä vähentynyt neljänneksellä kymmenen viime vuoden aikana.

Kolme viime vuoden aikana on kuollut vuosittain keskimäärin 26 ja loukkaantunut 400 jalankulkijaa. Kaikista tieliikenteessä menehtyneistä 12 prosenttia ja loukkaantuneista seitsemän prosenttia oli jalankulkijoita.

Jalankulkijoiden kuolemantapauksista yli neljännes tapahtui pimeällä tai hämärässä. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat arvioivat, että vuosina 2013–2017 noin joka kolmas heijastinta käyttämätön, pimeällä onnettomuudessa kuollut jalankulkija olisi voinut pelastua, jos heijastin olisi ollut käytössä.

Lyhyellä matematiikalla laskettuna liikenteessä on menehtynyt pimeällä tai hämärässä viime vuosina keskimäärin 6–7 jalankulkijaa. Kun tähän lukuun kytkee ilman heijastinta menehtyneet, luku ei kovin suureksi nouse. Varmasti ei voi tietää sitäkään, olisivatko hekään pelastuneet heijastinta käyttämällä.

Aivan varmaa silti on, että heijastimien ja heijastavien vaatteiden käyttö lisää jalankulkijoiden turvallisuutta.

Anna-Liisa Tarvainen kiteyttää asian autoilijoiden näkökulmasta:

– Ei voi väistää sellaista mitä ei näe.

Kymmeniä vuosia ihmisiä on kannustettu käyttämään heijastimia. Nimenomaan kannustettu ja valistettu. Rangaistusta ei pimeällä ilman heijastinta liikkumisesta tule. Ihan sama koskee pyöräilykypärän käyttöä.

Ensi vuoden kesäkuun alussa voimaan tulevassa uudessa tieliikennelaissa molemmat asiat on kirjattu lakiteknisesti hieman erikoisin sanavalinnoin:

Jalankulkijan on pimeällä liikkuessaan yleensä käytettävä heijastinta.

Myös pyöräilykypärää on yleensä käytettävä.

Sekä heijastimen että pyöräilykypärän käyttöä lainsäätäjä siis ainoastaan suosittelee. Mitään sanktiota käyttämättä jättämisestä ei seuraa.

Pitäisikö, Anna-Liisa Tarvainen?

– En kyllä vielä ainakaan olisi sitä mieltä. Kyllä tämän pitäisi valistuksella ja tuotekehityksellä mennä, Tarvainen hetken pohdittuaan vastaa.

Hän viittaa myös poliisin resursseihin.

– Poliisin valvontaresurssit ovat rajalliset. Kokisivatko ihmiset oikeudenmukaiseksi, kohtuulliseksi ja järkeväksi, että poliisi ryhtyisi laputtamaan heijastimettomia jalankulkijoita? Samalla joku vakavammin liikenneturvallisuutta vaarantava tyyppi – rattijuoppo tai kaahari – voisi päästä läpi sormien.

Kommentti