Kolumnit

Jukka Aniaksen kolumni: Kruunupäät ovat pala mennyttä maailmaa, eläköön tasavalta!

Kuningatar on kuollut, eläköön kuningas!

Jotenkin erikoista ja tavallaan liikuttavaakin kuinka iso tapahtuma kuninkaiden kruunaaminen edelleen on.

Sitä lajia saatiin lauantaina nauttia Suomessakin oikein kunnolla, kun Suomen Yleisradio päräytti Charles III:n kruunajaisista viiden tunnin lähetyksen.

Katsojaluvut selviävät myöhemmin, mutta varmasti monet suomalaisetkin seurasivat kiinnostuneena kruunajaisia. Ikään kuin pala mennyttä maailmaa palasi suorassa lähetyksessä nykyhetkeen.

Vaikka hallitsijan valta on hyvin pitkälle seremoniallinen, kumma tenho ja magiikka kuninkaiden ja kuningattarien yllä on pysynyt vuosisadasta toiseen.

Suomessakin voidaan tuhahdella kuninkaallisten kotkotuksille, joita saa täällä seurata ihan naapurimaissa.

Sen verran kannattaa meidän tasavaltalaistenkin kuitenkin muistaa, että Suomen itsenäisyyden aamunkoitossa maasta oltiin ihan tosimielessä tekemässä kuningaskuntaa.

Kruunupääksi oli valittu saksalainen, Hessenin prinssi Friedrich Karl. Se suunnitelma sitten kaatui ensimmäisen maailmansodan melskeisiin ja Saksan häviöön.

Suomesta tuli tasavalta, joka ei valtiomuotonsa perään ole sen jälkeen katsellut.

Ruotsin, Norjan ja Tanskan tie on ollut toinen, vaikka sielläkin poliittinen valta perustuu edustukselliseen demokratiaan.

Suomesta tuli tasavalta, joka ei valtiomuotonsa perään ole sen jälkeen katsellut.

Kaukana kuninkaan arvovallasta ei tosin Suomenkaan nykyinen valtionpäämies ole, vaikka presidentin titteliä Sauli Niinistö kantaakin.

Tulevaisuudesta on paha sanoa mitään varmaa, mutta Niinistön nauttimaa valtavaa kansansuosiota ei välttämättä tule yhdellekään hänen seuraajalleen.

Aivan kuten kuningaskunnissa on Suomessakin valtionpäämiehen valtaoikeuksia karsittu. Ihan niin kuin kuningaskunnissakin heidän arvovaltansa ei nojaa perustuslakeihin vaan persoonaan. Joillekin sitä syntyy luonnostaan, joillekin ei.

Suomessa todellinen poliittisen vallan käyttäjä – primus inter pares – on pääministeri. Toimitusministeristöä vielä muutaman viikon johtava Sanna Marin on saavuttanut suuren suosion, mutta samalla myös hänestä ei lainkaan pitäviä on paljon. Se on luonnollista, kun pääministeriyteen niin elimellisesti kytkeytyy puolue eli Marinin tapauksessa SDP.

Saapa nähdä minkälaisen suosion ja arvovallan tuleva pääministeri Petteri Orpo saavuttaa. Kun hänkin on samalla puolueensa eli kokoomuksen puheenjohtaja, oppositio tietysti seuraa tarkasti ja kriittisesti porvarihallituksen tekemisiä.

Se on kansanvaltaa. Tasavaltalaista kansanvaltaa. Eläköön se!

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan toimittaja.

Haluatko jatkaa keskustelua? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukeavalla lomakkeella.