Paikallisuutiset

"Kantapään kautta opin kuitenkin, että siivousta on hyvä tehdä pikkuhiljaa" – Kari Kanala odottaa siivouspuuskaa

Halsualta lähtöisin oleva Kari Kanala tunnustaa kuinka parisuhteiden onnistumisen tärkeäksi mittariksi nousi vastakkaisessa osapuolessa siivousinto

Punkyhtye Pertti Kurikan Nimipäivät lauloi taannoin euroviisukappaleessaan olennaisen arjesta: ’Aina mun pitää siivota. Aina mun pitää tiskata.’

Käsi ylös, joka tykkää siivota. Teitäkin näemmä löytyy.

Itselleni siivous on lapsuudenkodista saakka ollut sananmukaisesti järjestelykysymys. Meillä oli kotona kioskikauppa ja olin yläaste- ja lukioaikana viikossa toistakymmentä tuntia tiskin takana, välillä koulun kustannuksella. Se oli samalla kotityöni, mikä tarkoitti, että esimerkiksi siivouksen sai jättää vähemmälle. Isä piti kaupan puolen hyvin siistinä, koska kyseessä oli elanto. Kodin puolella äiti oli lähinnä se, joka putsasi paikat.

Tältä pohjalta lähdin myös opiskelemaan, mutta nyt oman kämpän siivouksen ulkoistaminen ei vähävaraisena opiskelijana helposti onnistunutkaan. Parisuhteiden onnistumisen tärkeäksi mittariksi nousikin vastakkaisessa osapuolessa siivousinto. Ei niin, että toinen olisi innokas ja inspiroitunut puunaaja, vaan että siivouksesta ei niuhoteta.

Itselleni siivous on lapsuudenkodista saakka ollut sananmukaisesti järjestelykysymys.

Vaimoni myötä minulla onkin käynyt melkoinen johdatus tai moukantuuri, koska hänen siivousreippautensa vastasi omaani. Se, mitä kutsumme rakastumiseksi ensi silmäyksellä, voi olla taustaltaan syvää peilautumista toisen kanssa. Toisen elämä, elämäntyyli ja huusholli koskettavat spontaanisti jotakin minussa. Hän on kuin minä.

Tosin ajan myötä vaimoni on alkanut väittää, että kun lopulta ryhdyn siivoamaan, niin olen todella sähäkkä ja aikaansaava. Jos minulla on tällaista talenttia, niin turha sitä on kuulemma piilotella. Joka tapauksessa siivouspuuskan löytäminen on molemmilla aavistuksen aikaa vievää, joten tavarat hieman kasaantuvat.

Tärkeimmät paikat pidetään toki puhtaana, mutta lapsen myötä tavaran määrä on vain kasvanut. Mainoksissa luvataan liikoja; räjäytä siinä sitten lika pois, jos paikka on jo valmiiksi kuin pommin jäljiltä. Kantapään kautta opin kuitenkin, että siivousta on hyvä tehdä pikkuhiljaa, kaikkea putsausta ei todellakaan kannata tehdä yhdellä kerralla.

Teimme nimittäin taannoin kevätsiivousta. Parvekkeelle oli kasautunut pitkän talven aikana reilu parikymmentä muovipussillista tyhjiä juomapulloja. Kannoin ne kerralla autoon, jonka takapenkki ja -kontti täyttyivät pullopusseista. Siivouspäivänä en toki ehtinyt palauttaa niitä. Ajattelin tehdä sen seuraavana päivänä töistä tullessa.

Niinpä ajelin kasseineni Citymarketin pullonpalautukseen. Huomasin ihmisten ilmeistä melkoista ihmettelyä. Pohdin, että siinäpä näkevät kierrätyksen merkityksen. Puolessa välissä touhua tajusin yhtäkkiä, että minullahan on papinpaita yllä.

Pullonpalautustani seuranneilla ihmisillä on nyt varmaan pysyvä kuva papin palkan lisätienestitarpeista tai pappilan juomakulttuurista. Ei siis kannata siivota kerralla kaikkea, vaan pikkuhiljaa. Ihan maineen takia.

Kari Kanala

Kirkkoherra

Paavalin seurakunta

Keskipohjanmaa julkaisee viikonloppuisin näkökulmakirjoituksia, joissa käsitellään ihmissuhteita, hyvinvointia, rahaa ja taloutta sekä metsästystä.