Paikallisuutiset

Katso kuvat! Haapajärvisen Antti Haaralan pienoismallien yksityiskohdat ihastuttavat: "Minun tekee vain mieli asua täällä maalla ja rakentaa näitä kaikessa rauhassa"

Antti Haaralan keittiönpöydän pinnassa näkyy kuivuneita maaliroiskeita ja kolhuja. Takan päälle on aseteltu savusauna, huussi, pihakaivo ja kirves. Pienestä linnunpöntöstä kurkistaa kirjosieppo.

– Tämä kirves ei paina juuri mitään, Haarala naurahtaa napatessaan sormiensa väliin muutaman senttimetrin pituisen työkalun.

Hän on rakentanut pienoismalleja viime kesästä lähtien. Taiteita hän on harrastanut aina.

Kerran kaupassa eräs pariskunta kyseli, että mistä olen löytänyt niin vanhoja hirsiä taloon. Kun kerroin, että talo on pienoismalli, he kysyivät, mistä olen löytänyt niin pieniä hirsiä.

Haaralan lapsuudenkoti sijaitsi Haapajärvellä Kuusaan kylällä. Piirtämisen hän aloitti jo ennen koulua, kun serkku toi Ruotsista tuliaiseksi rullan sanomalehtipaperia. Peruskoulun jälkeen Haarala pääsi töihin Kuusaan kyläkauppaan ja hankki ensimmäiset öljyvärinsä.

Paperille Haarala piirteli sarjakuvahahmoja, ja öljyväreillä hän maalasi maisemia, lintuja ja eläimiä.

– Eihän siellä Kuusaalla ollut paljon muuta hommaa kuin luonnon tarkkailu. Sain vanhimmalta velipojalta kiikarin yllätykseksi, ja konttasimme naapurin pojan kanssa pitkin peltoja lintujen perässä.

21-vuotiaana Haarala alkoi taltioida luontoa myös filmille. Vuonna 2014 tämä harrastus poiki Haapajärvi-Seura ry:n ympäristöpalkinnon.

– Kun kaupunginjohtaja ojensi minulle palkinnon, huomasin diplomissa näkyvän viirin, joka näytti tutulta. Se oli minun suunnittelemani, Haarala nauraa.

Pienoismalleihin Haarala tutustui jo nuorena. Ensin hän kokosi lentokoneita, myöhemmin autoja ja moottoripyöriä. Kuusaan kauppaan pystyi tilamaan aina maahantuojien uusimmat mallit.

Haaralalle ei kuitenkaan riittänyt pelkkä pienoismallien kokoaminen: hän halusi tehdä niistä niin aidonnäköiset kuin mahdollista.

– Maalasin pakoputket kuluneiksi, lisäsin Vatasen auton kylkeen rapakosta tulleita roiskejälkiä ja tein kartanlukijalle kartan.

Nyt nuo pienoismallit ovat poissa, sillä elämäntilanteet muuttuivat eikä tilakaan enää riittänyt. Historiaan on jäänyt myös työ kyläkaupalla.

– Työskentelin siellä 17 vuotta, ja menin sen jälkeen kahdeksi vuodeksi töihin mainostoimistoon, jossa suunnittelin logoja ja teippauksia. Sitten sain töitä Puolustusvoimilta.

Haarala ehti työskennellä Haapajärven asevarikolla yli 20 vuotta, kunnes jäi eläkkeelle tämän vuoden maaliskuussa. Tuoreen eläkeläisen aika ei kuitenkaan käy pitkäksi.

– Minun ei tarvitse miettiä, että mitä teen: mietin vain, että mitä tekisin ensin.

Vuosien varrella Haarala on maalannut tauluja, polttanut puuhun taidetta kolvilla, rakentanut puiset jäljennökset kolmesta kivääristä ja hyödyntänyt DC-fixiä monenlaisissa töissä. Nyt hän on innostunut puisista pienoismalleista.

– Näiden pienoismallien rakentaminen alkoi vuosi sitten kesällä, kun kuorimme lastenlasten kanssa pajuja aikamme kuluksi. Sen jälkeen aloin miettiä, mitä pajuista voisi tehdä ja rakensin niistä pienen mökin.

Savusauna, huussi ja pihakaivo syntyivät luonnollisena jatkumona.

Pienoismallin rakentaminen lähtee liikkeelle puusta. Koivu on liian kovaa, ja mänty lohkeilee herkästi. Niinpä Haarala työstää haapaa.

Pihalta löytyy iso kasa lautoja. Niistä Haarala leikkaa sirkkelillä minikokoisia lankkuja ja lautoja. Oksakohdat eivät ole kovin kestäviä, mutta juuri ne tuovat puuhun elävyyttä.

Rakentaminen tapahtuu keittiönpöydän ääressä, yleensä iltaisin.

–Teen silloin, kun hyvältä tuntuu. Illalla on yleensä rauhallista enkä malttaisi millään lopettaa. Joskus menee kahteen tai jopa kolmeen.

Työvälineinä Haarala käyttää lehtisahaa, askarteluveistä ja puukkoa. Lopullinen pinta syntyy kalkkimaaleilla.

Harrastus on halpa, mutta vaatii sitäkin enemmän pitkää pinnaa ja vakaata kättä. Savusaunan katossa on esimerkiksi noin 900 kappaletta 0,8 millimetrin paksuisia päreitä.

–Isä opetti aikoinaan, miten pärekatto ladotaan. Niinpä leikkasin päreet yksitellen, ja ladoin ne katolle rivi kerrallaan. Jos yksi pala olisi liikahtanut, olisi koko rivi liikkunut.

Kun Haaralan millintarkkoja töitä katsoo, voisi ajatella, että mies on opiskellut alaa tai käynyt ainakin lukuisilla kursseilla. Näin ei kuitenkaan ole.

– Olen opetellut kaiken itse. On minua tahdottu mukaan kursseille, mutta tykkään tehdä näitä itsekseni kaikessa rauhassa.

Omassa rauhassa puuhastelu tuntuu olevan oikea ratkaisu, sillä Haarala on ollut erittäin tuottelias. Erilaisia töitä löytyy kodin jokaisesta kolkasta.

Olohuoneen seinällä on puisia aseita ja muutama maalaus. Yläkerrasta löytyy huone, jossa on peräti 45 kalkkimaaleilla maalattua taulua.

Makuuhuoneessa on itse tehdyt yöpöydät ja DC-fixillä eli sisustusmuovilla tuunatut kaiuttimet. Käytävällä lapsenlapset ovat piirtäneet seinään, mutta sopivan maalin puuttuessa jäljet peitettiin sisustusmuoveista tehdyllä hävittäjällä.

Portaikon seinällä kiipeilee puu, ja keittiön hyllylle on asetettu minikokoinen kitara. Sen vierestä löytyy maitolaituri ruosteisine maitotonkkineen.

– Maitomökin seinässä on juliste ja siinä Tauno Palo. Siinä oli aiemmin vanha jappiajojen juliste, mutta ilmalämpöpumppu puhalsi sen jonnekin eikä sitä ole vieläkään löytynyt, Haarala naurahtaa.

Kun uusi työ valmistuu, Haarala ottaa siitä kuvia ja julkaisee niitä omassa blogissaan ja useissa Facebook-ryhmissä. Palaute on ollut positiivista, ja kuvat ovat keränneet tuhansia tykkäyksiä.

Vaikka kuvissa näkyy useimmiten tulitikku, kaikki eivät välttämättä hoksaa, että kyseessä on pienoismalli.

– Kerran kaupassa eräs pariskunta kyseli, että mistä olen löytänyt niin vanhoja hirsiä taloon. Kun kerroin, että talo on pienoismalli, he kysyivät, mistä olen löytänyt niin pieniä hirsiä. Se oli mahtava palaute!

Toisinaan Haarala pohtii, että olisi ehkä helpompaa tehdä jättimäinen tulitikku kuin minikokoinen talo.

Facebookin kautta Haaralan työt ovat tulleet suurelle yleisölle tutuksi ja monet ovat ihastuneet pienoismalleihin. Ne eivät kuitenkaan ole myynnissä.

– En myy mitään, sillä hinnoittelu on vaikeaa. Annan töitäni yleensä vain lahjaksi ystäville ja läheisille.

Näyttelyäkin on kaivattu ja pyydetty. Tähän mennessä Haarala on kuitenkin pitänyt vain kaksi pientä näyttelyä: toisen Salossa ostoskeskuksessa ja toisen Kuusaan koululla. Taiteilija on hyvin vaatimaton.

– Minun tekee vain mieli asua täällä maalla ja rakentaa pienoismalleja omassa rauhassa.

Mutta ei Haarala sulje näyttelyn mahdollisuutta kokonaan poiskaan.

Uudet ideat odottavat jo toteutusta. Haarala tahtoisi tehdä pienoismallin vanhasta kotitalostaan. Talo ei kuitenkaan ole enää pystyssä.

– Olen yrittänyt kysellä sisaruksiltani kuvia, koska olin itse niin pieni, että en muista tarkkoja yksityiskohtia. En esimerkiksi tiedä, menikö kuistin katto räystään alle vai jatkuiko se talon katolle.

Ehkäpä seuraavaksi toteutuu siis idea karhuveistoksesta. Haarala on saanut pienen Stihlin moottorisahan, jota hän aikoo hyödyntää tulevassa työssään.

– Mielessäni on puinen minikarhu ja moottorisaha kannon päällä.

Ja kannosta puheen ollen: nykyään Haaralan pienoismallit ovat levittäytyneet myös pihamaalle.

– Kaadoimme pihalta puun, mutta en poistanutkaan kantoa, vaan rakensin siihen menninkäisten talon, Haarala kertoo ja rapsuttaa samalla mustaa Pontus-kissaa, joka vaikuttaa olevan erityisen kiinnostunut Haaralan töistä. Ainakin se näkyy usein miehen julkaisemissa valokuvissa.