Paikallisuutiset

Kirkosta eroaminen kiihtyi – "Kyllähän tuo hurja lukema on", sanoo kirkkoherra Jouni Sirviö Kokkolasta – Kalajoen kirkkoherra Kari Lauri pohtii, veikö rokotekannanotto jäseniä

Viime vuoden aikana Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi 56 000 ihmistä, kun edellisvuonna määrä oli reilut 48 000. Käyrä nousi käytännössä takaisin vuosien 2018–19 tasolle.

Eroaminen on suurin selittävä tekijä kirkon jäsenmäärän 1,4 prosentin laskuun viime vuoden aikana. Myös liittyneiden määrä kasvoi viime vuonna, mutta tämä käyrä on huomattavasti matalampi.

Kirkosta eroaminen kiihtyi myös Kokkolan ja Kalajoen rovastikunnissa edellisvuodesta. Kokkolan rovastikunnassakin se syö eniten jäsenmäärää lähinnä Kokkolan eromäärien vuoksi, kun taas Kalajoen rovastikunnassa yhtä suuri merkitys on muuttotappiolla ja syntyvyyden laskulla.

Kalajoen rovastikunnan alueella vuonna 2021 kirkosta erosi 750 ihmistä, kun uusia liittyjiä oli 173. Jäsenmäärä väheni kaikkiaan 1128 jäsenellä (-1,6%). Kokkolan rovastikunnassa kirkosta erosi 641 ja siihen liittyi 170, ja jäsenmäärä väheni 651:llä (-1,3%).

Kalajoen seurakunnan jäsenmäärä laski 112:lla, kun mukaan lasketaan eronneet (114), liittyneet (30), kastetut (112), kuolleet (121) ja muuttoliike (-19).

– Määrä yllätti. Alkuvuonna olimme vielä 50 henkeä plussalla, kun kaupunkiin muutti lisää asukkaita. Romahdus tapahtui elokuussa, kun opiskelijat lähtivät, kertoo kirkkoherra Kari Lauri.

Suurin merkitys oli kuitenkin kirkosta eronneilla. 114 eronnutta vastaa reilua prosenttia seurakuntalaisista. Muutamana aiempana vuonna eronneita on ollut luokkaa 80–90, ja viime vuoden lukema on ylittynyt vain vuonna 2014.

Yhteistä nimittäjää eroajille Lauri ei löydä.

– Sellainen tuntuma on, että lähtijöissä on sellaisia, jotka arvelevat etteivät tulevina vuosina tarvitse seurakunnan palveluksia.

Häntä kuitenkin mietityttää, onko seurakunnan rokotuskannanotoilla ollut vaikutusta asiaan.

– Olemme olleet aika selkeästi koronarokotusten puolella, ja olen saanut siitä jonkin verran aika äkäistä palautetta. Se yllätti.

Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa eroamiseen päätyi viime vuonna 449 ihmistä, noin 1,9 prosenttia seurakuntalaisista.

– Kyllähän tuo hurja lukema on. Kyllä se aina käy vähän kipeästi tässä tehtävässä olevalle. Emmekö ole onnistuneet tehtävässämme? Mutta kun katsoo toisesta ikkunasta, niin näkee, että tämä on tasavallan yleinen kehitys, pohtii kirkkoherraJouni Sirviö.

Liittyjiä oli 142. Kaikkiaan Kokkolan suomalaisen seurakunnan jäsenmäärä laski 251 jäsenellä.

Seurakunnan jäsenistössä on vaihtuvuutta vuosittain tulo- ja lähtömuuton vaikutuksesta noin tuhannen hengen verran. Sirviön mukaan kaupunkimaisuus vaikuttaa seurakuntaan sitoutumiseen.

– Jos muuttaa tänne muualta eikä ole mukana seurakunnan toiminnassa, niin silloin on helpompi erota kirkosta. Erokynnys on korkeampi, jos tuntee seurakunnan työntekijöitä.

Haapajärven seurakunnan jäsenmäärä laski viime vuonna 150:lla, lähes 2,5 prosentilla. Eroajia oli 43 enemmän kuin liittyjiä.

– Poismuutto tekee suurimman osan. Valitettavasti vähennys on ollut monena vuonna peräkkäin vähän yli sata, toteaa kirkkoherra ja Kalajoen rovastikunnan lääninrovastiKari Tiirola.

Hän laskee, että koko rovastikunnan alueelta häviää viiden vuoden aikana yhden pienen seurakunnan verran väkeä. Muuttotappioon tai syntyvyyteen seurakunta ei juuri voi vaikuttaa, mutta entä kirkosta eroamiseen?

– Paras, mitä seurakunnat voivat tehdä, on että toimintaa muutetaan yhteisölliseen suuntaan niin, että seurakuntalaiset voivat olla aidosti mukana siinä, Tiirola sanoo.

– Korona katkaisi tässä lupaavan alun. Koko kirkossa on aika iso huolenaihe se, miten väki saadaan takaisin kirkkoon. Vaikka rajoitukset on nyt poistettu, eivät kaikki uskalla tulla.

Entä haluaako kirkko pitää kiinni niistäkin jäsenistään, jotka eivät ehkä usko kirkon opetukseen tai osallistu toimintaan?

– Tottakai. Emme me kysele uskon määrää. Se, että kirkolla ja seurakunnalla on jäseniä, mahdollistaa toiminnan. Emme kysy diakoniassa tai jumalanpalveluksessa, oletko kirkon jäsen. Mutta ei tätä kaikkea ilmaiseksi pyöritetä, vaan tarvitaan kirkollisveron maksajia.

Tiirola huomauttaa, että Kalajoen rovastikunnan kaikissa seurakunnissa yhä yli 80 prosenttia asukkaista kuuluu kirkkoon, Reisjärvellä mennään jopa yli 90 prosentin. Selityksenä ovat paitsi vahvat herätysliikkeet, myös suhteellisen pysyvä väki.

– Seurakunnilla on täällä hirveän näkyvä rooli. Työntekijät ovat tuttuja, ja monella on kosketuspintaa seurakuntaan.

Korona-aikana seurakuntien toiminta on siirtynyt yhä enemmän striimien ja radiolähetysten varaan. Tiirola ei usko tämän vaikuttaneen jäsenmäärään.

– Striimit ovat olleet pelastus, ja niitä katselevat monet sellaisetkin, jotka eivät olisi muuten aktiivisia kirkossakävijöitä.