Paikallisuutiset

Kokkolalainen Carola Jokihaara harmittelee, ettei ryhtynyt yrittäjäksi jo aiemmin – ”Tiesin, että joku kaunis päivä haluan oman putiikin”

Kokkola

Miten päädyit yrittäjäksi, Carola Jokihaara?

– Olen ollut kaupan alalla ihan nuoresta tytöstä. Aloitin 15-vuotiaana Kaustisella Kenkä ja tekstiili -liikkeessä, jossa myytiin kenkiä, vaatteita ja alusvaatteita. Kun Kokkolaan tuli ensimmäinen Citymarket, menin töihin sinne, ja olin siellä 16 vuotta.

– Minulle tuli elämässä sellainen hetki, että täytän kohta 40, enkä tiedä mitä haluaisin tehdä. Olen itse ollut aina povekas, ja hyvien rintaliivien löytäminen on ollut aina vaikeaa ja vastahakoista. Vuonna 2003 aloin myydä liivejä kotikutsuilla, ja se tuntui heti omalta jutulta. Pari vuotta myöhemmin perustin oman yrityksen ja liikkeen, Caroline’s Alusasut.

Tiesin, että joku kaunis päivä haluan oman putiikin.

Millaista oli ryhtyä yrittäjäksi yllättäen?

– En hirveästi suunnittele mitään elämässä, vaan elän päivä kerrallaan. Olin päättänyt, että avaan oman liikkeen, ja lähdin siihen positiivisella asenteella.

– Sain paljon apua nyt jo edesmenneeltä isältäni, joka oli ammatiltaan kirjanpitäjä. Hän antoi minulle hyviä vinkkejä. Matkan varrella on tullut paljon uusia ystäviä ja kollegoita, joilta voi aina kysyä neuvoa ja jotka ovat muodostuneet luottohenkilöiksi.

– Minua harmittaa, etten ryhtynyt yrittäjäksi jo aikaisemmin. Siitä lähtien kun olin töissä Kenkä ja tekstiilissä, tiesin että joku kaunis päivä haluan oman putiikin. Silloin en vain tiennyt, että millainen se putiikki olisi. Ehdin miettiä sisustuskauppaa, kenkäkauppaa ja kukkakauppaa. Sitten tämä vain sattui kohdalle ja kolahti.

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

– Olen aamu-uninen, ja haluan ottaa aamuni rauhallisesti. Sen vuoksi avaamme vasta myöhemmin aamupäivällä. Työ on normaaleita myyjän hommia, pidän liikettä siistinä ja palvelen asiakkaita. Silloin jos on rauhallisempi hetki, puretaan tavaraa tai muutetaan järjestystä liikkeessä.

– Illalla kotona ennen nukkumaanmenoa avaan vielä sähköpostin ja katson, mitä sinne on tullut. Teen tilauksia, maksan laskuja ja vastaan ihmisten yhteydenottoihin. Kaupan eteen joutuu 9–10 tuntia päivässä tekemään töitä.

– Sunnuntaivapaillani käyn usein Vaasassa katsomassa toista liikettämme, jota pyörittää tyttäreni.

Onko työnteko muuttunut urasi aikana?

– Kun aloitin, ei ollut esimerkiksi Facebookia tai Instagramia. Ennen riitti, että laittoi kerran viikossa lehtiin mainoksen, mutta nykyään täytyy olla esillä sosiaalisessa mediassa. Onneksi tyttäreni auttaa minua siinä, koska olen itse vähän tumpelo atk:n kanssa.

– Kaupankäynti on muuttunut siten, että ihmiset ovat hyvin tietoisia siitä, mitä he haluavat. Nykyään voi etukäteen katsoa, mitä haluaa, ja sitten tulla kysymään samaa liikkeestä.

Millaisia haasteita yrittäjyys on tuonut?

– En sano, että yrittäjyys on yhtä ilon päivää. Onhan sitä tässä kiinni. En koskaan laske työtuntejani, vaan tämä on enemmän elämäntapa.

– Tässä on myös isot riskit. Paljon rahaa on kiinni tavarassa, joten sisäänostot täytyy tehdä harkiten.

– Yrittäjyyteen kuuluu se, että vuodet ovat erilaisia. Kuluva vuosi on ollut haastava, ja sitä se on ollut varmasti kaikille.

Entä mikä yrittäjyydessä on ihanaa?

– Se, että saa itse määrätä omaa tekemistään. Saan esimerkiksi avata liikkeen, milloin haluan. Saan tehdä asiat omalla tavallani, eikä minun tarvitse esittää mitään kenellekään. Jos joku asia menee pieleen niin ei voi muuta kuin katsoa peiliin.

– Tykkään työstäni, ja viihdyn siinä hyvin. Olen aina ollut vähän sellainen, että työ on minun elämäni. Tietysti viihdyn kotonakin, mutta ihmisten kanssa oleminen on ihanaa.