Paikallisuutiset

Kotoisasti: Sisustusarkkitehti Sari Viljamaa suunnitteli perheelleen valoisan ja maanläheisen kodin joen rantaan: "Tämä on luultavasti meidän loppuelämän koti" – Katso video

– Me olemme maanläheisiä ihmisiä. Visuaalisena ihmisenä sisustan mielialojen mukaan, ja myös miehen puolelta tulevat 1950-luvun mieltymykset. Lasten jutut tuovat siihen oman lisänsä.

Sari jaKari Viljamaa asuvat modernissa lapsiperheen kodissa keskellä ylivieskalaista maalaismaisemaa. Isoista ikkunoista voi kesäaamuina ihailla naapuripellon kukkaketoa, ja ilta-aurinko pääsee kauniisti olohuoneeseen yläkerran ikkunoiden kautta.

Myös parvekkeelta voi ihailla ilta-aurinkoa ja jokimaisemaa. 200 neliön kokoisen puutalon isot ikkunat päästävät valoa sisään eri kellonaikoina.

Sisäseinät ovat valkoiset, mutta Viljamaat eivät ole täysin valkoisen sisustuksen ystäviä.

– Valkoinen on hyvä pohja värikkäälle sisustukselle ja tykkään myös taiteesta. Vaihtelen usein tauluja seinille, Sari kertoo.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Omanlaiset taide-esineet ja kirppislöydöt tuovat yksilöllisyyttä sisustukseen.

– Me olemme maanläheisiä ihmisiä. Visuaalisena ihmisenä sisustan mielialojen mukaan, ja myös miehen puolelta tulevat 1950-luvun mieltymykset. Lasten jutut tuovat siihen oman lisänsä.

Viljamaa on koulutukseltaan sisustusarkkitehti ja itseoppinut taiteilija, jolla on oma pieni työhuone erillisessä rakennuksessa. Myös lapset tykkäävät tehdä taidetta.

Viljamaiden ensimmäinen koti oli pakettiratkaisuna toteutettu paritalon puolikas, joka kävi silloin kolmilapsiselle perheelle pieneksi. He haaveilivat uudesta kodista, jonka he suunnittelisivat itse. Niinpä Sari piirsi suunnitelmat arkkitehtitoimistoa varten.

Materiaalivalinnat tehtiin niin, että ne olisivat mahdollisimman ekologisia ja aikaa kestäviä. Lämmitysmuotona on maalämpö.

– Tämä on luultavasti meidän loppuelämän koti. Pidämme siitä huolta, jotta se säilyy seuraavalle sukupolvelle.

Rakentamisaikana, kun Sari valvoi vauvan kanssa, hän visualisoi sisustusta. Kodista tuli suunnitelmien näköinen, mutta kaikkea ei voi suunnitella etukäteen.

– Kodikas sisustus rakentuu hitaasti kerros kerrokselta. Kun on asuttu jonkin aikaa, huomaa, mitä tila vaatii.

Kivoja yksityiskohtia kodissa ovat hyllyille ja portaille ryhmitellyt esineet. Kirja- tai lehtipinot sopivat hyvin viherkasvien viereen.

Alakerrassa perusratkaisu on käytävä, jonka varrella on kaksi makuuhuonetta ja vessa. Eteisen kautta pääsee myös kylpyhuoneeseen ja saunaan, jonka yhteydessä on kodinhoitohuone. Sieltä puolestaan pääsee vanhempien makuuhuoneeseen, joten alakerrassa voi kiertää pientä ympyrää.

Kodinhoitohuone on toimintakeskus, joka säästää aikaa ja askelia vaatteiden kuljettamisessa.

– Lasten vaatteet sijaitsevat kodinhoitohuoneen laatikoissa, ja he hakevat vaatteensa sieltä, Sari kertoo.

Alakerran käytävä avautuu valoisaan olohuoneeseen, joka on samaa tilaa keittiön kanssa. Nykytyylin mukaan keittiöratkaisu on avoin.

Saarekkeen ympärillä voi laittaa ruokaa ja seurustella samalla vieraiden kanssa.

– Halusimme kodin oleskelutiloihin paljon avoimuutta, makuuhuoneissa tarvitaan vähemmän tilaa, Sari kertoo.

Yläkerrassa on lasten leikkitilaa ja kaksi makuuhuonetta. Olohuoneesta nousevat portaat ovat betonia eikä lapsille ole sattunut niissä koskaan vahinkoa.

– Halusimme portaat, jotka eivät natise, sillä ne sijaitsevat meidän vanhempien makuuhuoneen yläpuolella.

Nyt alakerrassa nukkuvat perheen nuorimmat lapset.

– Lasten kanssa nukkumistarpeet vaihtuvat nopeasti. Sänkyjä pitää kierrättää, ja huoneiden vaihtoja pitää tehdä aika usein.

Perhe on asunut kodissa jo viisi vuotta. Pinnat ovat säilyneet siisteinä, vaikka asumisen jäljet saavat näkyä lapsiperheen kodissa.

Olohuoneen lattia on lehtikuusiparkettia, jota pystyy hiomaan. Nyt siinä on vahapinta, joka on tarkoitus vaihtaa helppohoitoisempaan mattalakkaan.

Olohuoneessa on piano, nahkasohva ja iso valaisin (Ay illuminaten Z1), jossa on vaalea kangas bambukehikon ympärillä. Valaisimesta tulee mieleen itämainen paperilyhty tai leija.

– Kun tämä tuli postista, mieheni oli ihmeissään. Isossa huoneessa pitää ottaa huomioon mittasuhteet, joten valaisimen piti olla iso.

Keittiön pöydän yläpuolella on kaksi valkoista ajatonta Louis Poulsenin klassikkovalaisinta, joissa on samaa henkeä kuin 1950-luvulta peräisin olevassa tanskalaisessa puuhyllykössä. Se oli varattuna jo ennen kuin talo ehti valmistua.

Sari tykkää aidoista materiaaleista.

– Heikkouteni on käsinkudotut materiaalit, ne tuovat juurevuutta ja väriä tilaan, mistä itse tykkään.

1950-luvun estetiikka on myös Sarin mielenkiinnon kohde, ja hän tykkää yhdistää sisustuksessa vanhaa ja uutta.

– Siinä pitää löytää tasapaino täysin modernin ja antiikkityylin kanssa, jotta koti ei näytä museolta eikä huonekalukatalogilta.

Jos Viljamaat ostavat uusia huonekaluja, niiden pitää kestää aikaa. Vanhoista klassikoista kuten lepakkotuolista tietää, että ne toimivat.

Kymmenen vuotta vanha oranssinruskea sohva on myös toimiva ja miellyttää edelleen Sarin sisustussilmää. Sen parina on kaksi kirpputorilta löytynyttä tuolia, joiden päälliset on teetetty ompelijalla vanhasta pöytäliinasta.

Sari Viljamaa on kotoisin Kouvolasta, Kymijoen rannasta. Mielikuva lapsuudenkodista on ruskea, joten sieltä varmaankin tulee mieltymys oranssiin. Väri on lämmin ja kutsuva ja myös käytännöllisyyden kannalta hyvä.

– Sillähän on merkitystä, missä on kasvanut ja millaisilla asioilla haluaa ympäröidä itsensä. Koti muotoutuu elämisen ympärille, eikä ole siten koskaan täysin valmis. Se on tahatonta sisustamista, jossa on tilaa myös sattumille.

Puuhyllykön yläpuolella on itse kudottu seinävaate, joka voisi olla peräisin Sarin maailmanympärysmatkalta. Se on löytö kouvolalaiselta kirpputorilta.

– Tein parikymppisenä opiskelijana irtioton ja lähdin maailmanympärysmatkalle kahden ystäväni kanssa.

Nyt matkusteleminen on jäänyt vähemmälle, mutta hän on tyytyväinen elämäänsä Ylivieskassa. Pihalla on sauna ja pergola, jonka takana olevissa lavakauluksissa voi kasvattaa yrttejä, salaattia, syötäviä kukkia ja tomaatteja.

Talvella Sari sisustaa kodin lämpimillä väreillä. Koulussa käyvät lapset voivat itse pyöräillä lyhyen koulumatkan lähellä olevaan uuteen Olmalan yhtenäiskouluun.

Näin asiat järjestyvät. Syksyllä Sari aloittaa Ylivieskan kansalaisopistossa lasten taiteen perusopetuksen opettajana sekä ohjaa pari lyhyttä sisustuskurssia. Kesän ajan hänen tekemäänsä taidetta on ensimmäistä kertaa esillä kuvataidetilan ikkunassa.