Kolumnit

Kristiina Markkanen kolumnissaan: Rannikon asenne auttaa meitä omaksumaan uusia asioita

Kuva: Jukka Lehojärvi

En ole paluumuuttaja, mutta olen tavallaan palannut takaisin. Synnyin Kokkolassa ja läksin pois heti, kun se oli mahdollista.

Olin utelias, oli pakko mennä. Siitä tulee tänä kesänä 40 vuotta.

Nyt palasin kahdeksi kuukaudeksi tänne kaitsemaan kahdeksankymppisiä vanhempiani ja tekemään kesätöitä toimittajana samassa lehdessä, jossa aloitin toimittajanurani.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kokkolasta löysin hyvinvoivan ja hyvin hoidetun kaupungin, jossa muistoja putkahtaa mieleen joka kulmalla. Mielessäni kiitän heitä, jotka eivät lähteneet, vaan jäivät rakentamaan sitä hyvinvointia, josta täällä nyt nautitaan.

Viime viikolla istuin Chydenius-seminaarissa kuulemassa, mitkä asiat puhuttavat nyt Kokkolassa ja Keski-Pohjanmaalla. Aiheena oli työvoimapula.

Puhujat pohtivat, mistä ja miten me saamme tänne ulkomaisia opiskelijoita ja työntekijöitä tai peräti meitä potentiaalisia paluumuuttajia.

He käyttivät termejä Rannikko ja Pohjanmaa. Ne ovat laajempia alueita, kuin vanha kunnon Keski-Pohjanmaa tai pikkuinen Kokkola. Arkinen kotiseutumme on 40 vuoden aikana laajentunut sekä pohjoiseen että etelään.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ja on se laajentunut kauemmaksikin. Laivat kulkevat Indonesiasta Puolan kautta Kokkolaan ja täältä Vietnamiin.

Enää ei viedä tervaa eikä tuoda silkkiä, kuten satoja vuosia sitten, mutta idea on sama. Olemme osa maailmaa, käymme kauppaa ja samalla tutustumme ihmisiin ja opimme uusia asioita.

Maailmankauppa, ilmastonmuutos ja maahanmuutto tuovat muun maailman entistä lähemmäs. Eikä globalisaatio koske vain pientä kokkolalaisten joukkoa, vaan enemmän tai vähemmän meitä kaikkia.

Mitä se merkitsee?

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Eräs asiantuntija puhui seminaarissa rannikkoseuduille tyypillisestä avoimuudesta ja uteliaisuudesta, jota nyt tarvitaan enemmän kuin koskaan. Toinen muistutti vieraanvaraisuudesta ja riskinotosta, jotka ovat meille tuttuja toimintatapoja.

Toimme maailmalta aikoinaan venetsialaiset; nyt opimme uusia asioita kiinalaisilta, ukrainalaisilta tai afrikkalaisilta opiskelijoilta ja työtovereilta.

Piispa emeritus ja Anders Chydenius -säätiön hallituksen puheenjohtaja Björn Vikström sanoi sen näin:

– He saattavat olla kaltaisiamme, mutta toisenlaisia ja juuri siksi heillä on meille jotain annettavaa.

kristiina.markkanen@hillagroup.fi

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan kesätoimittaja.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä