Paikallisuutiset

Kukkakauppias ja varastomies lähihoitajiksi: Kokkolalaiset Hanna Lundell ja Sami Heinonen ovat tyytyväisiä ammatinvaihtajia – Työn merkityksellisyys ja vastuullisuus motivoivat

Noin kolmekymmentä vuotta kukkakauppiaana ollutta Hanna Lundellia ja viisitoista vuotta varastomiehenä työskennellyttä Sami Heinosta yhdistää aikuisopiskelu lähihoitajaksi. Lundell valmistui muutama viikko sitten, Heinonen saa paperinsa keväällä.

Molemmilla kokkolalaisilla oli tosin nuoruudesta pohjalla hoitoalan opintoja.

– Opiskelin 16-vuotiaana Kälviän opistossa perhepäivähoitajaksi ja työskentelin hetken henkilökohtaisena avustajanakin, Heinonen kertoo.

Lundell puolestaan on alun perin valmistunut kodinhoitajaksi.

– Koulutus olisi antanut valmiudet lähinnä päiväkotiapulaisen työhön. Koskaan en niitä opintoja vastaavia töitä tehnyt, koska kukkakauppa vei mennessään.

Lundell sulki linja-autoasemalla sijainneen kukkakauppansa ovet toukokuussa 2017. Pienen miettimistauon jälkeen hän kävi seuraavassa helmikuussa kahden kuukauden mittaisen sote-perusteet -kurssin ja aloitti sitten elokuussa lähihoitajaopinnot.

Heinonen puolestaan vaihtoi alaa kahdestakin syystä. Varastomiehen hommilla ei tuntunut olevan enää annettavaa. Viimeinen niitti kuitenkin oli miehen paheneva astma.

– Opiskelemaan lähteminen kyllä mietitytti; olisiko minusta enää siihen. Vaimo rohkaisi ja ”potki” eteenpäin ja lopulta taivuin.

Opiskelussa ei Heinosta pelottanut pelkästään koulunpenkille palaaminen. Hän pohti, riittääkö aikuiskoulutustuki perusmenoihin.

– Kyllä sillä on toimeen tullut – saanut ruoan pöytään ja jonkun laskunkin maksettua, mies naurahtaa.

Elämänvaihe vähän yli nelikymppisellä Heinosella oli muutenkin uudelle sopiva. Lapset alkoivat aikuistua, tytär muutti jo pois kotoa.

– Nyt saatoin itse kokeilla, ottaa riskin ja poistua mukavuusalueeltani. Elämähän oli urautunut ja työelämässä lomista tullut tärkeintä odotettavaa. Opiskellessani olen huomannut, ettei tule laskettua työtunteja, ei odota seuraavaa lomaa – ei oikeastaan kaipaakaan lomaa. Elämä on merkityksellisempää.

Samaa pohtii Lundell.

– Nyt teen merkityksellisempää työtä kuin koskaan kukkakauppiaana, vaikka siinäkin olin mukana ihmisten arjessa ja juhlassa, surussa ja ilossa.

Opiskelu parin kolmen vuosikymmenen tauon jälkeen ei ollut kummallekaan hankalaa. Päinvastoin Sami Heinonen sanoo olleensa ihan fiiliksissä, kun viidentoista vuoden ruumiillisen työn jälkeen on päässyt taas koulunpenkille.

Hanna Lundell ja Sami Heinonen painottavat, että räätälöity henkilökohtainen opetus istuu aikuisopiskelijalle hyvin.

– Itsenäinen opiskelu sopi minulle, vaikka ensimmäiset kolme kuukautta istuinkin ammattiopistolla: kieliä, fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa ja muita perusopintoja. Etäopiskelussa vierähti usein kahdeksan tuntia huomaamatta, Lundell toteaa.

Heinonen myöntää, että hänelläkin opiskeluinto oli ihan erilainen kuin ”kakarana”.

– Koska opiskelen alaa, jossa työskennellään ihmisten kanssa, nostin riman korkealle. Ei riitä, että selviän rimaa hipoen. Olen ajatellut, että mitä parempi numero, sitä paremmin olen omaksunut asiat. Lähihoitajana olen vastuussa ihmisestä, ei sitä vasemmalla kädellä voi tehdä.

Teoriaopiskelun ja käytännön harjoittelun suhde oli Hanna Lundellilla ja Sami Heinosella hiukan erilainen. Lundellin osaamisala on sairaanhoito ja huolenpito, Heinosen mielenterveys- ja päihdetyö.

Lundell kertoo, että hänellä oli täysiä koulupäiviä useita kuukausia. – Perusopinnot ammattiopiston puolella syksyn ajan ja sitten sairaanhoidon ja huolenpidon opintoja helmikuusta kesäkuuhun ja syksyllä vielä kuusi viikkoa.

Välillä Lundellilla oli 12 viikon harjoittelu, josta puolet hän teki ikäihmisten parissa ja puolet sairaalassa.

– Minä tykkään työskennellä ikäihmisten kanssa. Se on oikein minun juttuni.

Heinosella puolestaan opiskelu on ollut työpainotteista, joskin teoriaakin toki on ollut mukana. Hän sanoo, että hyvä kokonaisuus syntyy, kun koulussa saa perustiedot ja harjoittelussa konkreettisesti näkee työn.

– Minulla on ollut loistavat ohjaajat joka paikassa. Palautteen on saanut suoraan ja kritiikki on aina ollut rakentavaa. Näin aikuisena uskaltaa myös esittää kysymyksiä ja vaatia tietoa.

Hän on harjoittelussa tällä hetkellä selviämis- ja vieroitushoitoyksiköllä Portissa. Keväällä hän menee nuorten aikuisten avokuntoutusyksikkö Siilinpesään ja psykiatriselle osastolle.

– Olen ollut harjoittelussa myös Kompassissa ja Maria-Katariinassa autististen henkilöiden asumisen yksikössä, vaikka kehitysvammatyön opintoja minulla ei olekaan, Heinonen kertoo.

Hoitotyöstä kiirivät negatiiviset asiat – kiire, vuorotyö tai huono palkka – eivät pelota Lundellia tai Heinosta. He vakuuttavat, että rahan vuoksi he eivät alaa vaihtaneet.

Lundell kukkakauppiaana tottui hankaliin työaikoihin ja kiireisiin sesonkeihin.

– Minulle vuorotyö sopii. Kokeilin miettimistauollani myös päivätyötä, mutta se ei tuntunut omalta.

Heinosen varastomiehen työ oli säännöllistä päivätyötä, mutta hänkin on tottunut viikonloppu- ja yötöihin muusikkona.

– 25 vuotta olen keikkaillut ja jatkan edelleen, mutta se on enemmän harrastus kuin työ. Hoitotyön yövuoroista minulla ei vielä ole paljon kokemusta, mutta se ei ole kynnyskysymys. Avoimin mielin lähden hoitoalalle.

Tiukka julkinen talouskaan ei hätkähdytä alan vaihtajia. Lundell toteaa, ettei odotakaan saavansa vakinaista paikkaa. Hänelle sopivat pätkätyöt. Seuraava työsopimus kantaa toukokuun alkuun.

– Tällä hetkellä olen tarvittaessa töihin kutsuttava. Joulun ajan olen töissä Kälviän Leporannassa, sitten palaan arviointiyksikköön.

Heinonenkin arvelee, että vakinaisen paikan saaminen voi olla turha haave.

– Mutta sitä en murehdi. Työ tuntuu siltä, mitä haluan tehdä. Nuorille - myös miehille - sanon, että ehdottomasti kannattaa hakeutua alalle. Lähihoitajan työt ovat monipuolisia ja mielenkiintoisia.