Paikallisuutiset
Luonnonmateriaaleja ja värejä rakastava kokkolalainen Marianne Uusitalo on uransa aikana luonut niin näyttäviä seinätekstiilejä kuin käytännöllisiä poronnahkatuotteitakin
Tekstiilitaiteilija vai taidekäsityöläinen? Kumpikin titteli sopii Porista kotoisin olevalle kokkolalaiselleMarianne Uusitalolle. Hänen luovuutensa on synnyttänyt niin käyttöesineitä kuin kaunista ”turhuuttakin”.
– Minulle tärkeitä ovat luonnonmateriaalit, niiden pinnat ja tuntu. Pidän myös iloa tuottavista väreistä.
Näyttävillä seinätekstiileillään tunnetuksi tullut Uusitalo työstää tällä hetkellä eniten poronnahkaa. Se taipuu hyvin moneen – laukuista esiliinoihin ja tyynyistä koruihin.
Oman väriläiskänsä Uusitalon tuotantoon tuovat käsinmaalatut silkkihuivit. – Ne ovat kulkeneet mukana koko urani ajan.
Nykyään työpajaa Ahlskogin nahkatehtaalla Kruunupyyssä pitävä Marianne Uusitalo on kulkenut pitkän polun ammatillisesti. Rakkauden käsitöihin hän on perinyt äidiltään.
Luontevaa oli siis lähteä opiskelemaan Tyrvään kotiteollisuuskouluun. Sittemmin hän kuitenkin päätyi hoitoalalle eli opiskeli kuntohoitajaksi.
– Työskentelin niin sairaaloissa kuin yksityiselläkin puolella kuntohoitajana. Kun lapset olivat pieniä, halusin jäädä kotiin. Jatkoin kuntohoitajan töitä sen verran, että pidin iltaisin jumppaa sotaveteraaneille.
Veri veti kuitenkin kangaspuiden ääreen. Uusitalo kutoi ensin käyttötekstiilejä kuten erilaisia liinoja.
Oman luovuutensa tueksi Uusitalo haki lisäoppia 90-luvun alussa Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen luovan työskentelyn kurssilta.
Materiaalien kirjo laajeni – hän käytti villaa, pellavaa, hamppua ja juuttia.
Kokkolaan Uusitalon perhe muutti 90-luvun puolivälin tienoilla. Silloin Marianne Uusitalon käsityöt alkoivat kääntyä selkeästi taidetekstiilien puolelle.
– Kokkola inspiroi minua. Oli pakko tsempata, ei voinut pysyä vanhalla uralla. Olin juuri aiemmin käynyt luovan työskentelyn jakson, joten muutto tuli oikeaan saumaan.
Marianne Uusitalo ei tietoisesti päättänyt ryhtyä kutomaan isoja, näyttäviä seinätekstiilejä. – Ne vain tulivat. Mitä enemmän tein, sitä enemmän ideoita pulppusi. Tekeminen ruokki uutta.
Sama juttu hänen mukaansa olivat käsinmaalatut silkkihuivit. Kerran ei näyttelyä varten ollut valmiina tarvittavia seinätekstiilejä ja jotain piti saada nopeasti.
– Maalasin isoja huiveja ja pingotin niitä näyttelyyn. Olihan se vähän pluffia, mutta niistä tuli menestys, joka kantaa edelleen. Silkki on ihana materiaali ja saahan niihin upeita hehkuvia värejä.
Nykyään Uusitalo maalaa silkkihuiveja harkiten. Isoja varastoja hän ei enää tee.
– Säästelen kroppaani. Huiveja maalatessa työasento on erityisesti selkää rasittava.
Poronnahka on tällä hetkellä Marianne Uusitalon rakkain materiaali. Kysymykseen, mistä hän keksi ryhtyä nahasta tekemään tuotteita, helähtää iloinen nauru.
– Olenhan minä ”nahkamiehen” kanssa naimisissa eli mieheni ja nyt poikani työskentelevät nahan parissa. Kävin myös juuri ennen Kokkolaan muuttoa nahkataidekurssin Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä.
Poronnahka on Uusitalon mielestä silkin ohella paras materiaali. - Sen tuntu on ihana.
Poronnahasta on tullut hänelle myös inspiraation lähde, joka ei tunnu ehtyvän.
– Tuotteita on jo kymmenittäin – reppumallejakin viisi kuusi, lompakoita saman verran. Korumallien määrää on vaikea edes laskea.
Uusin laukkumalli on vyölaukku. Marianne Uusitalo nauraa, että hän aina vannoi, ettei sellaiseen sorru – ei käytä eikä tee.
– Niin vain jouduin sanani syömään, koska kysyntää oli niin paljon. Nykyäänhän vyölaukku on nuorilla ihan must – sitä ei tosin pueta vyötärölle vaan toisen olan yli rinnalle.
Uusitalo on ihastunut kehittelemäänsä malliin itsekin. Hän myöntää, että sanansa syöminen ei ollut ollenkaan huono juttu.
– Onhan vyölaukku kätevä erityisesti nuorison suosimalla tavalla kannettuna. Sinne mahtuvat niin lompakko kuin puhelinkin huulipunasta puhumattakaan. Kaikki ovat kätevästi saatavilla etupuolella – ja turvallinenkin se on.
Suunnittelun alla on silmälasikotelo. Uusitalo sanoo, että toiveita on tullut pehmeästä ja vähän laukussa tilaa vievästä mallista.
– Usein uusi tuote syntyykin toiveesta ja tarpeeseen.
Marianne Uusitalon nahkatuotteet eivät aina näytä ensi katsomalta nahalta. Hän on kehitellyt monenlaisia pintoja ja värien kirjokin on laaja luonnonväristä sitruunankeltaiseen ja sähkönsiniseen.
– Nahan voi pinnoittaa vaikka kukalliseksi. Kukkakuosit sopivat erityisen hyvin tyynyihin.
Nahkalaaduissa on eroja. Eräreppuun tarvitaan tukevampaa, kevytreppuun ohutta ja pehmeää.
– Tuotteen suunnittelen aina nahan ehdoilla.
Luova mieli kehittelee aina uusia tuotteita. Marianne Uusitalo sanookin, että kokeileminen pitää yllä mielenkiintoa työhön. Erityisen mielellään hän luo uusia korumalleja.
– Niitä on jo nyt lukematon määrä ja käsin tehtynä ne ovat aina uniikkeja, vaikka ”sarjassa” niitä tekisinkin. Eihän niistä ihan identtisiä koskaan tule.
Tuotteistaan itse alusta loppuun saakka Uusitalo tekee oikeastaan kaikki muut paitsi reput ja isot laukut. Niille hänellä on luotto-ompelija Äetsässä.
Tuotteita suunnitellessaan ja valmistaessaan Uusitalon filosofia on, että ne kestävät paitsi kulutusta myös aikaa.
Hän ei usko kertakäyttökulutukseen.
– Kotimaisuus ja laatu ovat ohjenuoranani myös omissa vaatteissani.
Kotimaisuuden ja käsityön yhdistelmä tietää isompaa hintalappua tuotteelle. Uusitalo kiittelee, että nykyään on tosi tärkeää myös matkamuistoissa, että ne ovat aitoja.
– Turistit eivät enää juokse feikin perässä.
Markkinointi on luovan työn tekijälle vaikeinta. Uusitalo käy itse esittelemässä ja myymässä tuotteitaan messuilla. Lisäksi niitä on erityisesti Pohjois-Suomen turistimyymälöissä.
Kokkolassa niitä oli pitkään saatavilla vain kesäaikaan toimivassa Taideleipomossa, mutta nykyään myös yhdestä kaupungin sisustusliikkeestä Uusitalon tuotteita on saatavilla.
Marianne Uusitalo
Kokkolan vuoden naisyrittäjä 2009, Keski-Pohjanmaan Taito-yrittäjä 2008, Käsi- ja taideteollisuusliiton hopeinen ansiomerkki 2008.
Noin 50 näyttelyä vuodesta 1987 asti eri puolella Suomea sekä lisäksi Naganossa 1997, Tokiossa 1998, Tukholmassa 1999 sekä Berliinissä 2006.
Töitä julkisissa tiloissa muun muassa Porissa, Kokkolassa sekä Norjassa Kristiansundissa.