Kulttuuri

Mandoliini soi Haapavesi Folkeilla niin kamu-bändeissä kuin konsertossa – Ehkä jameissa kuullaan myös perinteistä maniskanrämpytystä, jonka katoaminen vähän harmittaa Festivaalien teemasoittimesta kirjan kirjoittanutta Sauli Heikkilää

Haapavesi Folk -festivaaleilla ensi viikonloppuna julkistettavan Mandoliinin maailmanhistoria – Kaksoisvirroilta kammareihin -kirjan kirjoittajaSauli Heikkilä tuumii mandoliinin olleen pitkään soitinmaailman väliinputoaja. Nyt ylenkatsottuun instrumenttiin kohdistetaan kolmen päivän ajan parrasvalot, kun mandoliini on valittu festivaalien tämän vuoden teemaksi

Millainen soitin mandoliini sitten on?

Siinä on 8 tai 12 kieltä, jotka on ryhmitetty pareittain, ja sama viritys ja ääniala kuin viulussa. Otelaudan nauhat edesauttavat soinnin puhtautta kitaran tapaan.

Haapavetinen ”mandoliinimaisteri”Juha-Matti Kurra tiivistää, että vasen käsi toimii niin kuin viulua soittaessa, oikea ei. Plektra on eri asia kuin jousi. Heikkilä kertoo, että mandoliinin soitossa pääsee helposti alkuun ja hyvän mandoliinin saa halvemmalla kuin hyvän viulun.

– Mandoliini on kiehtova soitin, jolla voi tehdä monenlaista soundia ja jolla voi soittaa sekä melodiaa että komppia, Haapavesi Folkin taiteellinen johtajaTeija Niku kuvailee.

Heikkilä hoksauttaa, että kaikille tuttuja mandoliiniriffejä kuulee vaikkapa Leevi and the Leavingsin kappaleessa Teuvo, maanteiden kuningas ja REM-yhtyeen kappaleessa Losing my Religion.

Suomessa mandoliinin historia kansanmusiikki-instrumenttina alkoi 1800-luvun lopulla.

– Kellosepät ja sekatavarakauppiaat myivät mandoliineja ja niitä tilattiin postimyynnin kautta. Kyläsepät rakensivat niitä myös itse. Monet soittimista eivät olleet kummoisia. Sotavuosina niitä otettiin rintamalle mukaan ja niitä tehtiin siellä myös itse. Ainoana työkaluna saattoi olla puukko, Sauli Heikkilä kertoo. Mandoliini roikkui joka kammarin seinällä ja siitä se oli helppo riipaista reissuun mukaan.

Heikkilä kertoo, että soittimet pysyivät usein huonosti vireessä eikä vireellä ollut esimerkiksi nurkkatansseja säestettäessä paljon väliäkään.

– Tärkeintä oli hakata kieliä niin lujaa, että tahti kuuluu. Silloin kaikki kielet soi, sopipa ne kappaleeseen tai ei.

Musiikkiperinteen tallentajilta on tallentunut myös toteamus: ”Kylällä ei ollut pelimanneja, vain joku mandoliinin rämpyttäjä”. Nyt Heikkilä harmittelee – hieman kieli poskessa – että rämpytysperinteen katoaminen on sääli.

Tätä taustaa vasten on hämmästyttävää, miten moninaisissa rooleissa mandoliini on ensi viikolla järjestettävillä Haapavesi Folkeilla. Tässä pari poimintaa:

Perjantaina iltapäivällä Folk-puistossa esiintyy 13-henkinen mandoliiniorkesteri Mandolin mountain, jonka ohjelmistossa on kansanmusiikkia, klassista, jazzia, klezmeriä, Frank Zappaa...

Lauantaina Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen 50-vuotisjuhlakonsertissa lauteille kiipeää muun muassa vanha kunnon Ryyppymäki String Band, mukana myös Juha-Matti Kurra. Hän on äärimmäisen harvinainen tapaus: valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi pääinstrumenttina mandoliini. Tavallisempi valinta on kielisoittimet, kitara pääroolissa ja mandoliini siinä ohessa.

Kurra kertoo, että hänestäkin piti alun alkaen tulla klassinen kitaristi ja siihen hän treenasi uutterasti vielä lukioaikoina. Sitten Hannulan Timo houkutteli hänet kansanmusiikkibändiin.

– Sille tielle jäin ja minusta tuli kansanmuusikkorenttu. Halusin soittaa melodioita ja koin sen mandoliinilla helpommaksi kuin kitaralla. Melodiansoiton takia opettelin soittamaan mandoliinia, ettei aina tarvitse vain kompata e-mollia ja d-duuria.

Yhden Kurran mandoliineista on rakentanut Petri Hakala. Folkeilla pääsee nauttimaan mandoliinin grand-old-man Hakalan soitinrakennustaitojen lisäksi hänen soittotaidostaan Mandolin Concerto -levyn julkistamiskonsertissa lauantaina kirkossa.

Hakala soittaa konsertissa ja levyllä varta vasten hänelle sävelletyn mandoliinikonserton yhdessä jousikvartetin ja kitaristin kanssa. Konsertto on säveltäjä ja pianisti Timo Alakotilan käsialaa. Levy-yhtiön tiedotteen perusteella konsertossa on edetty aika kauas ”mandoliinin rämpytyksestä”.

– Konserton inspiraationa toimi Petrin innovatiivinen ja rikas soittotyyli. Unelmanani on ollut vuosien ajan yhdistää jousikvartetti soittimena täyteläiseen soundiin sekä rytmisesti svengaavaan poljentoon. Tämän levyn kokoonpanolla unelma käy toteen,Timo Alakotila avaa tiedotteessa sävellyksen taustoja.

– Konsertossa kansanmusiikin viulusävelmänomaiset melodiat yhdistyvät luontevasti jousikvartetin kamarimusiikilliseen ilmaisuun. Improvisaatio ja soolot ovat myös läsnä jokaisessa osassa ja ovat ilmaisussani tärkeä elementti. Juuri tämänkaltaista konserttoa ei ainakaan minun korviini ole aiemmin tullut,Petri Hakala kertoo.

Mandoliini on siis matkannut Kaksoisvirroilta paitsi kammareihin myös kirkkoihin ja konserttisaleihin. Sauli Heikkilän tietokirjassa valotetaan tätä matkaa. Heikkilä on Kansanmusiikki-lehden päätoimittaja ja julkaissut aikaisemmin muun muassa kirjan kurkkulaulusta Haapavesi Folkin juhlakirjan..

Mandoliini-kirjan ensimmäisenä kimmokkeena oli kirjoittaa mestaripelimanni Heikki Lahden elämäkerta. Noin kolmannes kirjasta käsittelee tämän edesmenneen pelimannimandoliinin kuninkaan elämäntyötä. Kirjoitustyön edetessä Heikkilä havaitsi, että suomenkielistä mandoliinikirjallisuutta on vähän, oikeastaan vain Seppo Sillanpään gradu vuodelta 1984 ja Mandoliiniopas vuodelta 1991.

– Päätin yhdistää kirjaan soittimen historiaa, ja kustantaja näytti julkaisulle vihreää valoa.

Nyt kirja on siis valmis ja sen julkistamistilaisuus on osa Folkeja. Mitä tilaisuudessa tapahtuu?

– Hyvä kysymys! Toivon saavani mukaan näytteitä soitosta ja voidaan keskustella mandoliinista. Itse en aio soittaa, Heikkilä toteaa.

Taiteellinen johtaja, harmonikkataiteilija Teija Niku tunnustaa, että potee nyt jälkiviisasta harmia, kun ei lapsena opetellut soittamaan mandoliinia, vaikka äiti sitä hänelle ehdotti.

– Harmonikka on raskaampi ottaa spontaanisti mukaan jameihin!

Jameista puheen ollen, sellaisia on tänä vuonna tarjolla Folkeillakin lauantaina ja sunnuntaina iltamyöhällä virallisen ohjelman päätyttyä.

– Ne ovat kansanmusiikkiteemaiset, vaikka varmasti joku toivookin, että soittakaa Paranoid, Niku naurahtaa.

– Paikalla on paljon Folk-kurssilaisia, joille kansanmusiikki-jami-ohjelmisto on tuttua. Tyyli voi vaihdella mantereelta toiselle. Meillä on nakitettu jamivastaavat, jotka aloittavat, että saadaan jamit käyntiin. Jokainen on tervetullut osallistumaan omalla panoksellaan.

Että ei muuta kuin mandoliini kammarin naulasta ja rämpyttämään!