Ulkomaat

Matti Posion analyysi: Ukrainan puolustussodalla on nyt rintama Venäjällä – Putin maistaa omaa myrkkyään, kun Ukraina-mieliset venäläisjoukot horjuttavat Kremliä

Venäjän sota Ukrainassa on viime päivinä muuttunut yhä useammin venäläisten sodaksi Venäjällä.

Helmikuussa 2022 käynnistetty verenvuodatus on ollut alusta lähtien Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. Parin viime viikon aikana sodan tuhoista on saatu tuntuvaa kokemusta myös Venäjän alueilla, jotka sijaitsevat lähellä Ukrainan rajaa.

Painopisteen muutosta voi pitää merkittävänä strategisena voittona Ukrainalle. Kun 15 kuukautta täyttä sotaa ovat olleet tuskaa Ukrainassa, venäläiset Venäjällä ovat välttyneet kokemasta sotaa arjessaan, mitä nyt kutsuntoja on järjestetty ja sankarihautoja luotu. Nyt tilanne on täysin toinen. Venäjällä leviää uusi pelko ja paniikki, sillä maan johto on osoittautunut kykenemättömäksi lähettämään joukkoja rajojen suojaksi.

Ukrainalaisten on onnistunut avata rintamaa Venäjän puolelle noin 275 kilometrin mitalta. Taistelutoimia toteuttamassa ovat Venäjälle vapautta vaativat venäläisjoukot, joita voisi pirullisesti kuvata "Ukraina-mielisiksi" venäläisiksi.

Kapinaryhmät tunnetaan nimillä Venäjän vapaus -legioona ja Venäläinen vapaaehtoisjoukko. Ukrainalaislähteiden mukaan ne ovat toteuttaneet uutta operaatiotaan Venäjän Belgorodissa viime torstaista lähtien. Ukrainan joukot antavat tulitukea tykistöiskuin, ja venäläisviranomaisten mukaan väestöä on evakoitu Shebekinon pikkukaupungista rajan pinnassa.

Putin-vastaiset taistelijat ovat asettuneet Novaja Tavolzhankan venäläiskaupunkiin ja ottaneet sotavankeja, kertoo Ukrainan presidentinhallinnossa aiemmin työskennellyt lähde viestissään.

Sodan Venäjälle läikkymisen psykologista merkitystä on vaikea yliarvioida. Aiemmin Venäjä kärsi nöyryyttäviä epäonnistumisia yrityksissään miehittää koko Ukraina. Nyt Venäjän johto ja armeija epäonnistuvat jo vanhojenkin rajojensa puolustamisessa.

Venäjän asevoimaa sidotaan rajan pintaan

Sodan siirtämisellä Venäjän kaupunkeihin ja kyliin on selkeä sotilasstrateginen tarkoituksensa. Samalla se palauttaa mojovasti mieleen Venäjän harhautussodan Ukrainassa alkaen vuodesta 2014. Venäjän johtohan valehteli kahdeksan vuotta, että Ukrainassa on muka meneillään sisällissota eikä Venäjällä ole osaa eikä arpaa "Venäjä-mielisten separatistien" hyökätessä Ukrainaa vastaan ja miehittäessä maan itäosia. Tosiasiassa hyökkääjä oli aina Venäjä.

Näinä päivinä sodan päätapahtumat kehittyvät Venäjän alueella. Putinia vastustavat venäläisjoukot kertovat tavoitteekseen, että Venäjästä on tultava vapaa. Ukrainan viranomaiset vuorostaan kiistävät tietävänsä mitään venäläisvapauttajien toimista. Ukrainahan on läntisten tukijamaittensa nimenomaisesta vaatimuksesta sitoutunut pidättäytymään iskemästä Venäjän puolelle, ettei Putinia "provosoitaisi".

Tuskin kenelläkään on – kaikkien Venäjän siviileihin kohdistamien sotarikosten jälkeen – häpyä mennä syyttämään Ukrainaa siitä, että maan puolustussotaan kuuluvat myös oikeutetut täsmäiskut Venäjän miehitysarmeijan selustaan.

Sotastrategian tuntijat kuvaavat jo sotapäällikkö Hannibalin aikaiseksi viisaudeksi sitä, että puolustava valtio pyrkii hajottamaan kimppuunsa hyökkäävän miehitysarmeijan voimia iskuilla selustaan. Venäjän joukoista valtaosa on kiinni Ukrainassa, kykenemättä mihinkään järkevään hyökkäystoimintaan lukuunottamatta iskuja siviilikohteisiin kaupungeissa ja kylissä.

Kun Ukraina pyrkii vapauttamaan lisää alueitaan Venäjän miehityksestä, sitä auttaa Venäjän sotilaskomennon pakottaminen harkitsemaan joukkojensa siirtämistä Belgorodin oblastiin, puolustamaan sen yhä kiukkuisempia asukkaita.

Myös Venäjän sisäiset riidat luovat tehokkaasti pelkoa Kremliin. Venäjällä ei ole tällä tietoa kykyä taisteluun uusilla rintamilla. Jos esimerkiksi karmein ihmisoikeus- ja sotarikoksin kuriin laitettu Tshetshenia alkaisi nyt kapinoida, Venäjälle "kolmas Tshetshenian sota" tietäisi Putinin pelkäämää hajoamista.

Vastahyökkäys tulee, horjuuko Venäjä?

Ukrainalaiset ovat kuukausia valmistelleet vastahyökkäystä, jonka toteuttamiseen ei ole kuitenkaan riittänyt esimerkiksi läntisiä hävittäjiä. Torvet soiden ei ole hyökkäystä julistettu. Presidentti Volodymyr Zelenskyi muotoili viimeksi, että vastahyökkäys tehdään ja se voi saada monia muotoja.

Vaikka paljon on yhä hämärän peitossa, esiin nyt piirtyneet ääriviivat lupailevat yllätyksellistä ukrainalaisoperaatiota.

Seuraava iso kysymys on, kykeneekö Venäjälle iskevä ja diktatuurin avoimesti haastava sotilaallinen liikehdintä vihdoin suistamaan Venäjän väestön apatiastaan paniikkiin ja sekasortoon. Valtion propagandatelevisiossa on jo mainittu sekin vaihtoehto, että Putin voitaisiin vaihtaa.

Palkka-armeija Wagneria pomottava Jevgeni Prigozhin puolestaan käy kuin vaalikampanjaa. Hänen järkyttävä räyhäyksensä puolustusministeri Sergei Shoigua ja armeijan komentajaa Valeri Gerasimovia vastaan tavallaan osuu ja uppoaa, sillä juuri nämä kaksi ovat Ukrainan parhaita aseita: kaksikko sietää täyttä moraalista ja muutakin korruptiota joukossaan, sulkien silmänsä sodan realiteeteilta.

Voi vain kuvitella, miten huonosti Putin itse mahtaa jaksaa. Paraatimarssi Ukrainaan epäonnistui, oman maan kaupunkeihin ja alueille tulee iskuja, Ukrainan asevoimat vahvistuvat kuukausi kuukaudelta, ja on lopulta vain ajan kysymys, milloin jokin Venäjän väkivahvaksi väitetyssä järjestelmässä murtuu.

Eristyssellissä syntymäpäiväänsä sunnuntaina viettänyt oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi, 47, jos elää saa, voi olla lähempänä tavoitettaan kuin koskaan. Ei niinkään oman presidentiksi valintansa osalta kuin Venäjän ilman Putinia.

Kirjoittaja on Lännen Median toimituksen päällikkö.

6691507

Tuskin kenelläkään on – kaikkien Venäjän siviileihin kohdistamien sotarikosten jälkeen – häpyä mennä syyttämään Ukrainaa siitä, että maan puolustussotaan kuuluvat myös oikeutetut täsmäiskut Venäjän miehitysarmeijan selustaan.