Paikallisuutiset

"Minä en ole oman urani aikana tällaista nähnyt" – Viljakasvien jälkiversonta värjäsi pellot kirjaviksi – Luvassa vaikea puintiaika

– Kasvustot ovat niin kirjavia, että minä en ole oman viljelijän ja asiantuntijan urani aikana tällaista nähnyt.

Näin sanoo talouden ja kasvinviljelyn asiantuntijaJouni Huhtala Keski-Pohjanmaan Pro Agriasta. Hän on seurannut viljakasvustoa yli 40 vuotta, eli voidaan hyvällä syyllä puhua poikkeuksellisen runsaasta jälkiversonnasta.

Keski-Pohjanmaan viljapellot ovat siis ennätyksellisen kirjavat vaihtelevan kesän jäljiltä. Pian puintikypsän viljan seassa on runsaasti myöhemmin kasvuun lähtenyttä, vihreää viljaa.

– Eli tällä hetkellä viljapelloilla on kasvustoa kahdessa vaiheessa: siellä on pääverso, joka on itänyt ja lähtenyt kasvamaan toukokuussa, ja nämä sivuversot, jotka ovat tulleet myöhemmin. Ne ovat vihreitä, jolloin vilja on sekavan näköistä ja valmistuu eri tahtiin. Eli haastava syksy tulee puintien kannalta, Huhtala selventää.

Kuivauskustannukset tulevat nousemaan, ja säilyvyyden kanssa pitää olla tarkkana. Jouni Huhtala Talouden ja kasvinviljelyn asiantuntija, Pro Agria

Poikkeuksellisen yleinen ja runsas jälkiversonta johtuu kesäsään äkkikäännöksestä. Kuiva kesäkuu vaihtui lennosta sateiseen heinäkuuhun, jolloin kasvit alkoivat kasvattaa päätähkän lisäksi jälkiversoja.

– Eli kasvi turvasi sen, että pääverso kehittyy ja suku jatkuu, ja kun tuli sateita, se turvasi lisää jälkeläisiä, eli lisää jyviä, Huhtala kuvailee.

Viljelijöille runsas jälkiversonta aiheuttaa monenlaista päänvaivaa. Koska vilja valmistuu kahdessa aallossa, oikean puintiajankohdan määrittely käy vaikeaksi.

Huhtalan mukaan tiedossa on pitkä puintikausi. Mitä pidemmälle syksyä kohti mennään, sitä vähemmän valoisaa aikaa ja puintitunteja on päivää kohti käytettävissä. Myös sateet voivat vaikeuttaa puintia.

Toisena ja vähintään yhtä hankalana ongelmana Huhtala pitää viljan kuivatuskustannusten nousua.

– Kuivauskustannukset tulevat nousemaan, ja säilyvyyden kanssa pitää olla tarkkana. Viljat pitää kuivata vähän ylikuiviksi nyt, ja se lisää kustannuksia.

Tämä johtuu siitä, että viljan kuivuus joudutaan määrittämään kosteimman jälkiverson mukaan, jolloin aiemmin itänyt ja kasvanut vilja kuivuu normaalia enemmän.

Jälkiversonta maalasi kirjaviksi myös Jouni Huhtalan omat pellot. Miten hän aikoo toimia hankalassa tilanteessa?

– Siellä on aivan varmasti osa vihreää, mutta kun pääsato on kypsää, minä puin ja kuivaan sen 12 prosenttiin, jotta vilja säilyy siilossa. Yleensä kuivatuskosteudessa tähdätään 13–14 prosenttiin, mutta nyt vedetään hiihtotermein vielä yksi pitokerros lisää. Eli prosentin alle normaalin.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Kaiken kaikkiaan Keski-Pohjanmaalla ei Jouni Huhtalan mukaan päästä tänä syksynä huippusatoihin, vaan sato jää todennäköisesti tavanomaista pienemmäksi.

Jälkiversonnan lisäksi kostea heinäkuu toi mukanaan kohonneen kasvitautien riskin. Kasvitaudit juhlivat kosteassa ja lämpimässä säässä, mikä uhkaa sekä ohraa, kauraa että vehnää.

Erityisesti elintarvikkeissa käytettävän viljan laatukriteerit ovat ankarat, jolloin kasvitaudeista tulee ongelmia.

– Kesäkuussa, kun ruiskutettiin suojeluaineita ensimmäisen kerran, oli kuivaa eikä kasvitauteja ollut, jolloin osa viljelijöistä jätti ruiskuttamatta. Kun heinäkuu oli sateinen, siellä, missä jätettiin ruiskuttamatta on varmasti kasvitauteja.

Huhtalan mukaan kasvitaudeista on jo havaintoja, mutta niiden tarkkaa yleisyyttä on vaikeaa sanoa.

– Taudit jylläävät siellä, missä ei ole tautiruiskutuksia tehty. Tautiruiskutukset suojaavat vain tietyn ajan, mutta vaikutukset eivät ole silloin niin pahoja. Mutta sitä on vaikea sanoa, kuinka paljon sitä on jätetty tekemättä.

Hyvänä uutisena Jouni Huhtala pitää sitä, että viljaa ei laonnut heinäkuun rajuissa sateissa juuri ollenkaan. Tätä voi pitää yllättävänä, sillä ainakin rannikolla sateet olivat paikoin rankkoja ja pitkiä.

Toisaalta kesäkuun kuivuus jätti kasvustot lyhyiksi, jolloin ne kestävät kovia sateita paremmin. Kuivuudesta kärsi kesäkuussa pahimmin juuri rannikkoseutu ja osin Perhojokilaakso.

– En ole käytännössä nähnyt lakoa missään. Rannikko kärsi enemmän alkukesän ja kevään aikana kuivuudesta. Sisämaassa oli enemmän sateita.