Kolumnit

Mökkeilyyn mukavuutta ilmalämpöpumpulla – Talotohtori Panu Kaila neuvoo niin vanhan kesäasunnon lämmitystä kuin viilennystä

”Hirrestä rakennettu ja laudoitettu kesäasuntomme on noin 120 vuotta vanha. Viime vuonna päätylaudoitus uusittiin ja hyvin säilyneen hirren päälle laitettiin bitumilevy, ilmarako ja laudoitus. Sisäpuolella on lastulevy ja tapetti, alaosassa paneelilaudoitus. Emme tiedä, mitä lastulevyn alta löytyy. Mökissä on sähkölämmitys, keittiössä vanha hella ja takkahuoneessa Porin Matti. Talvisin vain wc pidetään lämpimänä, koska siellä on varaajaboileri. Keittiön vesiputkien tyhjennys talveksi on kuitenkin työlästä nykynuorille. Voisiko ilmalämpöpumpun laittaa lämmittämään asuntoa? Entä miten onnistuu kesällä viilentäminen? Kastepisteen määrittäminen on vaikeaa”, kirjoittaa Markku Pietilä

Ulkoilmassa, sisäilmassa ja rakennusmateriaalien sisältämässä ilmassa on vettä näkymättömänä kaasuna eli vesihöyrynä. Tavallisessa puhekielessä höyryksi on aina sanottu näkyvää tuprahtelua vaikka kahvipannun nokasta tai höyryveturin piipusta. Tämä on kuitenkin ilmassa leijuvia pikkuruisia pisaroita eli nestemäistä vettä. Pilvetkään eivät ole vesihöyryä vaan joko matalammalla vesipisaroita tai korkeammalla jäätynyttä vettä lumena ja rakeina.

Sama kömmähdys vallitsee useissa kielissä. Vesikaasu olisi ollut parempi, mutta sanalla oli teollisuudessa toinen merkitys. Valaistuksessa ja hitsauksessa käytetyn hiilikaasun lämpötilaa opittiin 1800-luvulla nostamaan vesihöyryllä, jolloin yhdiste nimettiin vesikaasuksi.

Ilma laajenee lämmetessään, jolloin siihen mahtuu enemmän vesihöyryä. Jäähtyminen pakkaa ilmaa pienemmäksi. Vesihöyryn molekyylit tulevat yhä lähemmäksi toisiaan, kunnes ne sulautuvat yhteen nesteeksi lämpötilassa, jota sanotaan kastepisteeksi. Tuo piste vaihtelee lämpötilan lisäksi ilman sisältämän veden määrän mukaan.

Hengittävä materiaali, kuten puu, on sellainen, johon vesimolekyylit takertuvat mielellään. Yhdessä kilossa puuta on vedelle tarttumapinta-alaa noin neljä hehtaaria. Sisäilman vesimolekyylit jäävät matkan varrelle paljon ennen kuin lämpötila on lähelläkään kastepistettä. Hirsitalossa tai purutäytteisessäkään ei ole kastepistettä. Jos olisi, meillä ei olisi enää 1700-luvun puukirkkoja tai 1950-luvun rintamamiestalojakaan.

Kirjassani Talotohtorin rakenneopas on katepisteestä kerrottu enemmän kuvien kanssa.

Voisi olla hyvä kurkistaa lastulevyn taakse, vaikka ihan uteliaisuudesta. Todennäköisesti siellä on vanha höyrynsulkumuovi. Sellainen on usein kovettunut ja halkeillut sirpaleiksi. Olipa ehjä tai risa, ulkoilman kosteus ei pääse siihen asti tiivistymään. Hirsiseinä kuivuu helteiden jälkeen ulospäin yhtä hyvin kuin pakkasten jälkeen sisäänpäin. Ilmalämpöpumppu on talossanne turvallinen ratkaisu.

Kirjoittaja on arkkitehti ja perinnerakentamisen asiantuntija. Kysy rakentamisesta ja remonteista: talotohtori@tietola.fi

Haluatko jatkaa keskustelua aiheesta? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukeavalla lomakkeella.