Kokkola-lehti

"Olihan se kokemus!" – Esson suurpalosta tulee kuluneeksi 50 vuotta, sammutustyöt ovat terävässä muistissa entisellä palopäälliköllä

Suurteollisuusalueella Ykspihlajassa päivämäärällä 23.5. vuonna 1973 Outokummun voimalaitoksen vartija havaitsi sakean savun tuprahtelevan Esson öljysäiliöltä.

Hän teki palosta hälytyksen kello 3.10 aamuyöllä. Vielä saman tunnin aikana, likempänä kello neljää tehtiin aluehälytys ympäröiviin kuntiin.

Urpo Pihlajamaa muistelee hurjaa sammutustyömaata, mihin hän joukkoineen joutui viisikymmentä vuotta sitten. Pihlajamaa oli tuolloin nuori 25- vuoden ikäinen Vetelin palolaitoksen päällikkö.

– En ihan tarkasti muista mihin kellonaikaan hälytys palopaikalle tuli, mutta matkaan lähdimme paloautolla ja yhdellä henkilöautolla. Jouduimme Ykspihlajassa odottelemaan junanradan takana usean muun auton tapaan käskynjakoa. Eli sitä mihin sijoitutaan ja mitä tehdään, hän kertoo viisikymmentä vuotta sitten tapahtuneesta.

Väkeä pelastustöissä piisasi, sillä suurhälytys oli annettu ja sammutuskalustoa oli paikalle saapunut ja saapumassa kuudeltatoista paikkakunnalta.

Ykspihlajaan kertyi käskynjakoa odottamaan runsaasti sammutuskalustoa. Vetelin paloaseman paloauto oli ihan muutamaa päivää aiemmin huollettu paikallisella huoltoasemalla. Niin jo silloin, kuin myös nykyään, keväällä sammutuskaluston pitää olla kunnossa sillä kaikenlaisia maastopaloja joutui tuon tuostakin sammuttamaan.

– No, jokin oli huollossa mennyt pieleen, sillä startatessa auto ei enää änähtänytkään. Laturin hihnahan siitä oli poikki. Heti kiireellä lähti yksi miehistöstämme uutta hihnaa hommaamaan ja sen saimme paikoilleen juuri ennen paikkakomento-ohjetta, muistelee Pihlajamaa kuumottavia hetkiä.

Sakeana roihuavan suurpalon sammutustöissä helpotti asiaa se, että vettä riitti, meri oli muutaman sadan metrin päässä.

Vetelin palokunta päätyi satama-altaan reunalle usean muun auton vierelle, pumppaamaan isoimmalle vesitykille sammutusvettä. Viereen tuli ihan uusi upea paloauto, josta laskettiin imukärsä veteen, konepelti ylhäällä ja pumppu päällä alkoi tapahtumaan rytinällä.

– Vettä roiskusi ympäriinsä, jokin liitin petti heidän autostaan heti. Auton palomiehet ymmärsivät heti, että heudän panoksensa sammutustöihin oli tässä. Miehet keräsivät letkunsa pois, mutta ennen poistumistaan pitivät huolen siitä, että täyttivät kaikki astiansa jaossa olevalla ilmaisella bensiinillä, kertoo entinen palopäällikkö.

Pumppausta varten alueella oli jaossa bensiiniä noin 3000 litran säiliöstä.

Ei vedestä öljypalon sammutuksessa ollut mitään hyötyä. Palon leviämisen hallinnassa kuitenkin. Maata saatiin kasteltua, ettei palo päässyt valtoimenaan etenemään. Sammutusvaahto oli ainoa, mikä öljypalon liekkeihin tepsi. Vaahto loppui sammutustöissä paikallisesti, sitä tilattiin lentokoneella Kruunupyyhyn.

– Muistaakseni Vaasan lentokentän vaahtotykkiauto joutui odottamaan Ruotsista lentokoneella tuotavaa raskasvaahtoa. En tiedä tarkalleen vaahtotykkiauton rakennetta, mutta jotakin meni pieleen. Kun alkoivat pumppaamaan raskasvaahtoa, niin ohjaamo, jossa oli kaksi miestä täyttyi vaahdolla. Miehet joutuivat nopeasti avaamaan ikkunat ja haukkomaan sieltä ilmaa, oli se ihan tragikoomisen näköistä, nauraa Pihlajamaa ja muistuttaa, ettei ollut kyse vakavasta asiasta, mutta mieluusti olisi valokuvan moisesta tapahtumasta napannut jos olisi muilta kiireiltään ennättänyt.

Tulipalon roihutessa Ykspihlajassa oli suuren tapahtuman tuntua. Väkeä kerääntyi kaukaa pällistelemään ja ihmettelemään sammutustöiden etenemistä.

Olipa paikalla makkaranpaistajia ja lähibaarissa kahvipannu porisi tauotta. Satamakaupungin osassa sijaitsevan Rantabaarin emäntä oli saanut viranomaisilta luvan pitää baaria avoinna ympäri vuorokauden, jotta kahvitusta sammuttajille oli tarjolla.

Sammutustyöt kestivat pari päivää. Oli kuumaa, tukalaa ja kovasti hommaa. Monenlaisia sattumuksia sammutushommissa riitti. Kun palo alkoi hiipumaan, yksi säiliö paloi ja toinen höyrysi, kerääntyivät vapaana olevat palomiehet säiliöiden likelle.

Yhtäkkiä pamahti kerran!

Pamahti toisen kerran ja taisi vielä kolmannenkin kerran jysähtää. Heti kuin tykinlaukaukset kaikuivat ilmassa.

– Sodan käyneet miehet maastoutuivat maihin ja me nuoremmat juoksimme minkä jaloistamme pääsimme, äkkiä pois säiliöiden luota. No, tykinlaukauksista ei ollut kyse, vaan tykistötulelta kuulostavat jysähdykset lähtivät öljysäiliöiden vieressä olevista tyhjistä parinsadan litran tynnyreistä, jotka kuumuudesta kaasuuntuivat, pullistuivat ja lopulta räjähtelivät, hymyilee Pihlajamaa muistolleen.