Paikallisuutiset

Omaishoitaja Raija Junttila Kokkolasta aikoo jättää päivätyönsä ja keskittyä miehensä ja anoppinsa hoitamiseen – Hän saa omaishoidon tukea, mutta Suomessa on jopa 15 000 läheistään hoivaavaa vailla minkäänlaista rahallista apua

Kokkolan Ykspihlajassa miehensä ja anoppinsa kanssa asuvaRaija Junttila harkitsee elämänsä muutosta. Hän miettii jättävänsä jalkahoitajan työnsä ja keskittyvänsä rakkaidensa hoivaamiseen.

Raijan miesAri Junttila kuntoutuu raskaista syöpähoidoista jaSirkka Junttila -anopilla diagnostisoitiin keskivaikea Alzheimer vuosi sitten keväällä. Todennäköisesti Ari Junttila ei kuntoudu hoitojen aiheuttamista sivuvaikutuksista, vaan joutuu laittamaan ravinnon ja kaiken nesteen Mic-napin kautta itselleen loppuelämänsä ajan. Nielemisen estää hoitojen vaikutuksesta halvaantunut äänihuuli.

Raija Junttila on jo nyt läheistensä omaishoitaja, mutta hän katsoo, että voimat eivät enää riitä sekä varsinaiseen ansiotyöhön että omaishoitajan työhön kotona.

– Jo nykyään jalkahoitajan työni on ajallisesti ja voimavarallisesti sivubisnes. Jostain on nyt luovuttava. Minä jätän työn ja valitsen perheen, Junttila kiteyttää eikä pahemmin harmittele.

Moniko on potilaana tai omaishoitajana Suomessa vieläkin vailla hänelle kuuluvaa etuisuutta. Raija Junttila

– Ei tässä mitään. Tuntuu siltä, että kun keskityn anoppiin ja puolisoon, saan omankin elämäni paremmalle tolalle. Nyt pitää revetä joka paikkaan. Se on tavattoman raskasta, Raija miettii ja pyytää symppaamaan kaikkia omaishoitajia.

Tulevaa ratkaisua Raija Junttilan perustelee myös miehensä jaksamisella.

– Ari ajaa kesällä mielellään moottoripyörällä, joten toivon hänelle siihen aikaa niin paljon kuin vain hän jaksaa ajella. On väärin, että hänen pitää liikaa huolehtia muistisairaasta äidistään. Toki Ari auttaa kaikessa minua. Hän lämmittää pihasaunaa vähintään joka toinen päivä. Minun tehtävä on puolestaan mummun saunottaminen.

Omaishoitajan arjessa Raija Junttilaa väsyttää ennen kaikkea työn sitovuus. Vaikka läheisiä arvostaa ja rakastaa, silti omaishoitajakin on ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja rauhoittumista.

Hyvänä esimerkkinä levon saannin vaikeudesta Raija Junttila mainitsee pääsiäisen, jolloin 84-vuotiaan Sirkan oli määrä mennä Honkaharjun Vaiholle kuuden päivän intervallijaksolle. Lepo ja loma kuitenkin peruuntui palvelukodissa riehuneen noro-viruksen vuoksi.

– No ensi kerralla yritetään uudestaan. Vaikka kyllä minä sitä niin paljon toivoin ja odotin. Oltas saatu olla pitkästä aikaa Arin kanssa kahden, hän miettii.

Raija Junttilan matka kohti omaishoitajuutta alkoi Ari-puolison sairastuttua syöpään vuonna 2015. Raskaiden hoitojen jälkeen Oulun yliopistosairaalassa Ari palasi kotiin, mutta hänen elämänsä oli mullistunut täysin ja hän tarvitsee paljon apua muun muassa siksi, että puhe on heikkoa.

Sairaudestaan huolimatta Ari Junttilan ei kuitenkaan tarvinnut luopua rakkaimmasta harrastuksestaan moottoripyöräilystä. Raija pitääkin tärkeänä, että hän voi olla kotona ja huolehtia Sirkasta Arin karauttaessa tien päälle.

Vaikeasta sairaudestaan huolimatta myös Sirkka-anoppi pystyy edelleen liikkumaan ulkosalla. Hän pyöräilee mielellään lähikauppaan ja käy tervehtimässä poikaansa tämän lähellä sijaitsevalla varastolla. Raija ja Ari Junttilan aikuiset pojat ja heidän perheensä ovat kaikille kolmelle tietysti kaikki kaikessa.

– Eli elämme täällä Ykspihlajassa ihan hyvää elämää. Kun pääsen kokonaan kotiin, aina vaan paranee, Raija Junttila nauraa ja toteaa, että on ajatellut kääntää elämänmuutoksen mahdollisuudeksi koko perheelle viettää hyvä kesä. Uskon myös olevani parempi omaishoitaja, kun saan aikaa läheiselleni.

Molemmista hoidettavistaan Raija Junttila saa pientä omaishoidon tukea. Hän ei ole paljoa vailla, mutta toteaa kaikkien omaishoitajien puolesta, että korvaus saisi olla suurempikin.

– Ottaen huomioon, että tätä työtä tehdään aamusta iltaan seitsemänä päivänä. Omaishoitajien avulla yhteiskunta säästää pitkän pennin. Jos meitä ei olisi, Suomi tarvitsisi paljon enemmän hoivakoteja, Junttila muistuttaa.

Raija on myös havainnut, että omaishoitajalle ei erikseen apua ja etuisuuksia tyrkytetä.

– Yhteiskuntamme on sillä tavalla rakennettu, että jokaisen pitää etujaan ja oikeuksiaan osata vaatia, Junttila toteaa ja kertoo esimerkkinä, että hänelle tuli yllätyksenä, että Arilla oli oikeus saada hoitorahaa vakavasta sairaudesta.

– Ei meille siitä kerrottu. Sattumalta törmäsin Kelan sivuilla moiseen tukeen ja täytin hakemuksen. Olen vanhustyön lähihoitaja koulutukseltani. Moniko maallikko on potilaana tai omaishoitajana Suomessa vieläkin vailla hänelle kuuluvaa etuisuutta, Raija Junttila kyselee.

Pienistä eduista piittaamatta Raija Junttila aikoo pitää huolta läheisistään. Sirkkakin on käytännössä aina asunut rakentamassaan talossa.

– Me elellään päivä kerrallaan. Kuka huomisesta tietää. Tilanteet muuttuvat kun on sen aika.

– Olen aina tykännyt tehdä mikä itseäni kiinnostaa, ja ihmiset kiinnostavat, varsinkin heidän auttaminen ja hyvinvointi. Olen valmistunut Kälviän opistolta kokemusasiantuntijaksi. Meillä oli huippu ryhmä auttajia. Toivottavasti saamme tuotua osaamistamme muiden avuksi ja helpottamaan kenties jonkun vaikeuksia, Raija Junttila kertoo.