Mielipiteet

Outi Yli-Arvon kolumni: Pieniä, vihreitä ihmeitä

Aiemmin keväällä, kun maa oli vielä lumen peitossa, alkoi mieli haikailla jo mehevän mullan tuoksua. Pientä esimakua puutarhatouhuihin olen ottanutkin. Olin hiljattain talvilomalla, jolloin oli hyvää aikaa kiikuttaa viherkasvit kylpyhuoneeseen, vaihtaa mullat ja antaa kasveille virvoittava suihkuhoito.

Kallellaan ollut kliivia sai uudet salaojat purkin pohjalle sekä tietenkin uudet mullat, ja se on selvästi osoittanut kiitollisuutensa näistä toimenpiteistä näyttämällä erittäin hyvinvoivalta.

Tyttäreni hoitaman mutta kuoleman partaalla olleen peikonlehden leikoin kylmästi alas talvella ja laitoin pistokkaat juurtumaan. Kevään aikana ruukusta alkoi pilkistää uutta elämää katkotuista varsista, ja nyt istutin niiden joukkoon juurtuneet pistokkaat. Miten ihminen voikaan tulla iloiseksi yksinkertaisesta asiasta: olin saanut aivan itse tehtyä pienen pelastusoperaation!

Olin saanut aivan itse tehtyä pienen pelastusoperaation!

Muitakin pieniä, vihreitä ihmeitä on tälle keväälle jo koettu. Viime syksynä leikkasin alas terassihortensian ja vein sen talveksi autotalliin. Silloin tällöin olen käynyt antamassa sille tilkkasen vettä. Voi sitä onnea, kun huomasin, että se oli alkanut kasvaa uusia versoja. Saa nähdä minkälaista iloa se ensi kesänä tuokaan.

Vielä en ole käynyt kurkistamassa kukkapenkkiin, ovatko havujen alle viime syksynä istuttamani muratit selvinneet talvesta. Jos ovat, ne päätyvät tulevanakin kesänä ikkunalaudoille kesäkukkien kaveriksi.

Jokin aika sitten kylvetyt tomaatinsiemenet ovat jo hyvällä alulla. Tänä vuonna aion kokeilla myös salkoapavun, lehtikaalin ja talvikurpitsan kylvämistä, sillä toinen kotipuutarhuri muisti minua kirjeitse lähetetyllä ihanalla siemenlähetyksellä. Uutena aion kokeilla myös avomaan kurkun kasvattamista siemenestä, sillä tähän saakka olen turvautunut aina valmiina ostettuihin taimiin.

Sekä viherkasvien hoidossa että puutarhassa on tullut koettua monenlaisia iloja mutta myös epäonnistumisia. Esimerkiksi porkkanan kylvämisestä aion luopua ensi kesänä kokonaan, sillä jo useana vuonna porkkanarivistöt ovat tarjonneet vain säälittäviä rupuja. Aionkin keskittää paukkuni perunaan, joskin vain yhden tai korkeintaan kahden kasvulaatikon verran.

Monia asioita on tullut opittua kantapään kautta, ja näin tapahtuu varmasti vastaisuudessakin. Joskus olen uhkaillutkin. Kun olin monta vuotta hoitanut orkideaa, joka ei palkinnut hellää hoivaani kukilla, totesin kerran sille, että jos et kuki, hankkiudun sinusta eroon. Eipä aikaakaan, kun orkidea alkoi kasvattaa kukkavanaa. Kannattaa kokeilla!