Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Eroja lasten hyvinvoinnissa kannattaa kuroa kiinni

Maaseudun ja kaupunkien välillä yksi olennainen ero on lasten liikkuminen.

Ylipaino ja lihavuus ovat yleisempiä lapsilla, joiden vanhemmilla on vähän koulutusta sekä vähän tuloja ja jotka asuvat maalla, verrattuna korkeammin koulutettujen vanhempien sekä suurituloisempien ja kaupungeissa asuvien perheiden lapsiin ja nuoriin. Hälyttävä tieto selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreesta tutkimuksesta.

Nyt julkistetussa tutkimuksessa lasten ja nuorten ylipainon ja vanhempien sosioekonomisen aseman yhteyksiä tarkasteltiin ensimmäistä kertaa yhdistämällä kahden kansallisen rekisterin, Perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoituksen (Avohilmo) ja Tilastokeskuksen, tietoja. Tutkimusaineisto kattaa yli 190 000:n, iältään 2–17-vuotiaan lapsen ja nuoren tiedot ja antaa kansainvälisestikin tarkasteltuna ainutlaatuisen kokonaiskuvan lasten ja nuorten terveydestä.

Suomalaiset lapset eivät elä keskenään niin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, kuin olemme ehkä olettaneet. Lasten ylipainon ja lihavuuden yleisyyden eroja selittävät kulttuuriset erot sekä perheiden terveystietoisuus ja elintavat. Lapsuusajan lihavuus ennakoi usein ylipainoa aikuisena, mikä taas altistaa merkittävästi jopa oletettua elinikää laskeville sairauksille. Siksi erot lasten terveydessä kannattaisi kuroa kiinni – terveempään suuntaan.

Mitä ovat kulttuuriset erot? Maaseudun ja kaupunkien välillä yksi olennainen ero on lasten liikkuminen. Maalla kouluun ja harrastuksiin kuljetaan useimmin auton tai bussin kyydissä kuin kaupungissa. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla yli neljäsosa lapsista ja nuorista käyttää kunnan järjestämää koulukyytiä. Isoissa kaupungeissa ja niiden liepeillä määrä on tuntuvasti pienempi.

Perheiden elintapoihin taas vaikuttavat käytettävissä olevat tulot ja yleinen terveystietoisuus. Usein on halvempaa ja helpompaa syödä epäterveellisesti. Vähävaraisten perheiden mahdollisuus keskittyä lasten terveyden tukemiseen voi horjua, kun vanhempien rahat, aika ja jaksaminen ovat kortilla.

Tutkimus osoittaa selvästi, että suomalaisten kansanterveyttä ja ihmisten hyvinvointia ei voi parantaa vain jättämällä vastuuta yksilöille. Valintojen tekemiseen tarvitaan tukea ja yhteistä tahtoa.

Poliittiset päätökset elintarvikkeiden terveysperusteisesta verotuksesta ja suomalaisen ruoantuotannon tukemisesta vaikuttavat aina lasten ja nuorten hyvinvointiin – esimerkiksi lihavuuden rajoittamiseen.

Kuntatasolla jokainen päätös turvallisesta pyörä- ja kävelyreitistä on kansanterveydellinen teko. Kun lapsi voi itse päättää, miten tekee arjen siirtymät, laskee kynnys terveellisen arkiliikunnan harrastamiseen. Päätökset kouluverkon supistamisesta taas johtavat usein siihen, että kuljetettavien oppilaiden määrä kasvaa.

Kaikki perheet eivät tulkitse mainontaa ja markkinointia samanlaisista lähtökohdista. Suomalaiset alakoululaiset ovat tänä syksynä syytäneet viikkorahojaan sometähtien markkinoimaan energiajuomaan. Globaalin brändin aggressiivisen mainonnan ja massiivisen someilmiön kyseenalaistaminen on vaikeaa. Medialukutaidolla, joka yleensä kehittyy koulutuksen myötä, on iso merkitys arjen päätöksissä.

Yrityksiltä voi penätä vastuuta ja läpinäkyvyyttä. Millä hinnalla ja kenelle on oikeasti järkevää markkinoida epäterveellistä syötävää ja juotavaa?

Ja voisivatko kotimaiset, terveellistä ja tuoretta ruokaa tuottavat yritykset myös osallistua talkoisiin kehittämällä lapsiin ja näiden vanhempiin vetoavaa ja helposti sisäistettävää markkinointia? Malliesimerkkejä karkkien, sipsien, limujen ja energiajuomien markkinoinnista löytyy rutkasti. Kuka tekisi yhtä uskottavat kampanjat porkkanoille?

Pääkirjoitukset ovat Keskipohjanmaan kannanottoja, jotka kuvastavat lehden periaatelinjaa. Kirjoitukset laatii Keskipohjanmaan toimitus.