Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Totuus on ollut Ukrainankin sodan ensimmäinen uhri

Aina vaan puistattavampia piirteitä saa Ukrainassa jo yli 15 kuukautta riehunut sota, jonka Venäjän itsevaltias Vladimir Putin päätti omassa todellisuudesta vieraantuneessa harhaisessa mielessään aloittaa helmikuun lopussa viime vuonna.

Kahovkan padon murtumisen jäljet ovat hirmuiset. Jos todellakin oli niin – kuten vahvasti näyttää – että venäläiset päättivät räjäyttää padon ja samalla levittää tulvavedet tuhansien ihmisten kotien ylle, Kremlissä on muokattu Napoleonin sotien aikainen puolustustussodan poltetun maan taktiikka hyökkäyssodan tulvitetun maan taktiikaksi.

Ei padon räjäyttämisessä toisaalta pitäisi olla järkeä katastrofin syyt Ukrainan niskaan työntäneelle Venäjälle. Puhumattakaan Ukrainasta. Tässäkin sodassa vanha kreikkalaisen näytelmäkirjailija Aiskhyloksen lentävä lause on tullut alusta saakka alleviivatuksi: sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Suomestakin saattaa edelleen löytyä joku putinisti, joka ottaa täydestä Moskovan räikeän propagandan. Valtaosalle Venäjän länsipuolisen maailman asukkaista on ollut alusta saakka selvää, että Putinille ja hänen hallinnolleen totuudella on vain välineellinen arvo. Sitäkin voidaan käyttää, mutta jos asioiden koetaan vaativan valehtelua, sitten valehdellaan.

Ei Ukrainakaan tietenkään viaton ole. Totta kai se pyrkii käymään omaa mediapeliään eli liioittelee sekä oman armeijansa menestystä että maahansa tunkeutuneen Venäjän tappioita. Totuus tai todellisuus on jossain siellä välissä. Sen voi sanoa, että varmastikin lähempänä Kiovaa kuin Moskovaa.

Mitä itse sotaan tulee, valitettavasti näköpiirissä ei ole sen pikainen päättyminen tai ylipäätään päättyminen. Paljon riippuu Ukrainan joko jo aloittamasta tai pian käynnistämästä suuresta vastahyökkäyksestä.

Ukrainalais-italialainen Venäjä- ja Ukraina-asiantuntija Jaroslava Barbieri arvioi keskiviikkona (7.6.) Helsingin Sanomille, että Ukrainan on yksinkertaisesti pakko onnistua operaatiossaan: ”Ukrainalaiset tietävät hyvin, että heillä on vain yksi mahdollisuus”, Barbieri totesi HS:lle.

Jos ukrainalaiset epäonnistuvat, paineet alkavat kasvaa rauhansopimuksen tekemiselle. Julkista painetta Ukrainaa tukeneesta lännestä – ennen kaikkea Yhdysvalloista – tuskin tulee vielä pitkään aikaan, mutta kulissien takana sen sijaan kyllä.

Runsaan puolen vuoden kuluttua presidentinvaalitaistelu Yhdysvalloissa alkaa toden teolla käynnistyä. Hyvin mahdollisesti vastakkain on sama parivaljakko kuin edellisissä vaaleissa eli nyt istuva demokraattipresidentti Joe Biden ja hänet tällä kertaa haastava republikaanien Donald Trump.

Tuossa kamppailussa Biden saa käyttää retoristen kykyjensä rippeetkin perusteluihin miksi Yhdysvaltain pitäisi jatkaa loputtomiin Ukrainan tukemista. Vieläpä sillä riskillä, että sota eskaloituisi Venäjän ja Naton väliseksi konfliktiksi. Tällä olisi pahimmillaan ilmestyskirjamaiset näkymät, mikäli mahdollisesti tappiolle joutuva Venäjä toteuttaisi vihjauksena ydinaseiden käytöstä.

Onko sitten realismia, että Ukrainan armeija onnistuisi vastahyökkäyksellään ratkaisemaan koko sodan voiton? Valitettavasti ei. Venäjän hätistäminen kaikilta valtaamiltaan alueilta – Krim mukaanluettuna – edellyttää yhtä asiaa: Vladimir Putinin poistumista Kremlistä.