Mielipiteet

Piia Yli-Heikkurin mielipidekirjoitus: Lakko-oikeuden rajoittaminen on ilmiselvä viesti siitä, että vahvojen tavoite on rajoittaa heikompien oikeuksia

Petteri Orpon ja Riikka Purran hallitusohjelma saa voimaan pahoin. Tuntuukin perin irvokkaalta, että yksi sen kirjauksista on parantaa työhyvinvointia. Se ei kyllä kohene, kun työntekijöiden huoli omasta toimeentulostaan kasvaa leikkausten toteutuessa.

Jos jatkossa määräaikaisen työsopimuksen voi solmia ilman perustetta, jo entisestään pirstaloitunut pätkätyöelämä räjähtää käsiin. Ellei työnantaja maksa palkkoja oikein, uskaltaako määräaikainen työntekijä ottaa asian esille, jos panoksena on se, jatkuvatko työt? Ylipäätään työpaikan epäkohtia tuskin tohtii enää ääneen lausua.

Henkilöön perustuva irtisanominen vaatii vielä asiallisen ja painavan syyn. Hallituksen mukaan pelkkä asiallinen syy riittää. Kuka sen määrittää? Riittääkö, ettei työntekijän naama miellytä?

Nykyinen yhteistoimintalaki velvoittaa vähintään 20 työntekijää työllistäviä yrityksiä. Jatkossa yhteistoimintavelvoite olisi vasta yli 50 työntekijän yrityksissä. Tällä hetkellä alle 50 työntekijän yrityksissä työskentelee 700 000 henkilöä.

Samoin yhteistoimintaneuvottelujen vähimmäisneuvotteluajat puolitettaisiin kaikissa yrityksissä. Eli vaikka toimenpiteet koskisivat yli 10 työntekijää tai kyse olisi yli 90 päivää kestävistä lomautuksista, kolmen viikon neuvotteluaika riittäisi nykyisen kuuden sijaan. Kun tähän lisätään vielä lomautusilmoitusajan lyhentäminen 14 vuorokaudesta vain viikkoon, ei hyvältä tunnu. Työsuhdeturva murenee merkittävästi.

Työehtosopimuksissa on iso määrä työlainsäädäntöä paremmin sovituista ehdoista. Esimerkiksi lomarahaa ei löydy laista lainkaan ja työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus on työehtosopimuksissa pisimmillään viikkoja, kun laissa velvoite on vain 1 + 9 päivää. Hallitus haluaa tilalle pakkolait, jolloin laki estäisi sopimasta lakia parempia työehtoja.

Keikkatöiden tekemistä ei kannusteta sillä, että poistetaan 300 euron suojaosa, jolloin jokainen pätkätyön palkkaeuro syö työttömyysturvaa.

Työttömyysturvaa hakiessa omavastuuaika on tällä hetkellä viisi arkipäivää. Hallitusohjelmassa se pidennetään seitsemään. Myös lomakorvauksen jaksottaminen ollaan palauttamassa. Työttömyyskassojen yhteisjärjestö on laskenut, että keskimääräisellä ansiopäivärahan tasolla kuukauden pitämätön loma vähentäisi bruttotuloja n. 1 600 euroa.

Työttömyysturvaan osuvat leikkaukset sattuvat heikompiosaisiin kipeimmin. Jos työssäoloehdon kerryttäminen jatkossa vaatii sekä 12 kuukauden työskentelyn että tietyn tulotason tänä aikana, eivät osa-aikaiset ja pienituloiset pääse ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan piiriin koskaan. Nyt työssäoloehtoon vielä riittää kuuden kuukauden työskentely ja vähintään 18 viikkotyötuntia, eikä palkka ole määrittävä tekijä.

Työssäoloehto ei myöskään nykyhallituksen kaavailujen mukaan kerry palkkatuetusta työstä lainkaan nykyisen 75 % osuuden sijaan. Tällöin varsinkin pitkäaikaistyöttömien työllistyminen vaikeutuu entisestään.

Lapsikorotusten poisto ajaa huonompiosaiset perheet yhä syvempään köyhyyskuiluun. Viime vuonna noin 30 % ansiosidonnaisen hakijoista sai myös lapsikorotusta.

Keikkatöiden tekemistä ei kannusteta sillä, että poistetaan 300 euron suojaosa, jolloin jokainen pätkätyön palkkaeuro syö työttömyysturvaa.

Miten ihmeessä nämä toimet voisivat helpottaa työllistymistä?

Lakko-oikeuden rajoittaminen iskee työntekijän perusoikeuteen. Se halutaan voimaan jo nyt, jotta jatkossa voidaan rajoittaa työntekijöiden protestoinnit muita (tulevia) työehtojen heikennyksiä vastaan. Lakko-oikeuden rajoittaminen on ilmiselvä viesti siitä, että vahvojen tavoite on rajoittaa heikompien oikeuksia.

Näillä leikkaustoimilla hyvinvointi kyllä katoaa, niin töistä kuin kotoakin.

Nyt, jos koskaan, on painava syy kuulua ja liittyä ammattiliittoon.

Kirjoittaja on vaasalainen Teollisuusliiton aluetoimitsija (sd.).