Paikallisuutiset

Sieviläinen opettaja Riku Kekki eli kaksoiselämää, johon kuului raju urheileminen, juopottelu ja väkivaltaisuus: "Minulla oli sisällä tuska, jota en pystynyt tiedostamaan" – Katso videolta, miten Kekki vapautui taakasta toisenlaiseen elämään

Lopulta tuli syvä masennus ja itsetuhoiset ajatukset – Hiihtäjä Mika Myllylä soitti pelastavan soiton

25 vuotta sitten sieviläinenRiku Kekki pelasi pesäpalloa, ja hänen kasvonsa olivat usein Keskipohjanmaan urheilusivuilla. Hän pelasi Sievin, Reisjärven, Haapajärven ja Ylivieskan joukkueissa aluksi lukkarina ja ykkössarjassa siepparina.

Samaan aikaan Kekki opiskeli luokanopettajaksi Kokkolassa. Urheilu oli hänen suuri intohimonsa.

– Jälkeen päin voisi sanoa, että urheilu oli minun pakopaikkani. Minulla oli sisällä tuska, jota en pystynyt tiedostamaan, mikä se on.

Vain urheilemalla pystyi saavuttamaan hyvän olon tunteen.

Huonommuuden ja arvottomuuden tunne alkoi vallata minut pikku hiljaa. Elin täyttä kulissielämää.

– Minulla oli epäterve tarve saada hyväksyntää. Halusin urheilemalla osoittaa, että olen olemassa ja että katsokaa, mitä minä osaan.

Kun Kekki onnistui pelissä, hän sai nimensä ja kuvansa lehteen. Se hiveli rikkinäistä sielua.

– Se ei kuitenkaan parantanut rikkinäisyyttä. Urheilu antoi vain hetkellisen hyvän olon tunteen.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Pesäpallon pelaaminen vei kuitenkin leikkauspöydälle. Heittokäden leikkauksen lisäksi tuli muitakin leikkauksia. Haaveet pelaamisesta korkeimmalla tasolla eli Superissa kaatuivat.

Kekki siirtyi kilpailemaan kestävyyslajeissa, hiihdossa ja soudussa. Hän hiihti 30 kilometrin lenkkejä saavuttaakseen hyvän olon.

– Siinäkin olin halukas näyttämään toiselle, että minä olen parempi. Se oli sitä hetken huumaa.

Samaan aikaan hän yritti salata ongelman, jonka olemassaolon lähimmät ihmiset tiesivät tai aavistivat.

– Kun juhlimme voittoa tai häviötä, minun piti juoda enemmän kuin muiden. Minä join sammumispisteeseen, ja siinä vaiheessa iski väkivaltaisuus ja aggressiivisuus, Kekki sanoo.

Hän ymmärsi olevansa alkoholisti. Hän halusi päästä alkoholista irti, mutta se ei onnistunut.

– Nakkikioskitappelussa jouduin pelkäämään, että kävikö taisteluparille huonosti.

Läheiset ihmiset kertoivat Kekille, että hänestä tulee juovuksissa kuin toinen ihminen. Muutos oli niin suuri.

– Moni sanoi, että Riku tuo ei passaa sinulle. Tiesin sen itsekin. Armeijan aikana tuli jo ensimmäinen käräjäreissu nakkikioskitappelun takia tehtyä.

Opettajan uran, jota kesti 17 vuotta, Kekki pystyi hoitamaan niin hyvin, ettei hän ollut koskaan krapulassa töissä. Hän eli kuitenkin kaksoiselämää, jossa piili syvä ristiriita.

– Tiedostin, että opettajan pitäisi olla hyvä malli. Tiesin, että vapaa-aikana olen kaikkea muuta kuin sitä.

Opettajan vapaa-ajan viettotavoista tiesivät oppilaiden vanhemmatkin.

– Huonommuuden ja arvottomuuden tunne alkoi vallata minut pikku hiljaa. Elin täyttä kulissielämää.

Silloin eräs huippupesäpalloilija kertoi Kekille saaneensa avun alkoholiongelmaan AA-kerhosta. Kekki noudatti neuvoa, ja hän pysyi raittiina kolme vuotta.

Sen jälkeen tuntui, että omin avuinkin voi pärjätä.

– Vain puoli vuotta meni ja korkki aukesi. En ollut yhtään parantunut vaan se jatkui justiinsa siitä, mihin se loppui.

Kekki tarvitsi alkoholia lääkitäkseen pelkojaan. Hän tykkäsi laulamisesta mutta ei uskaltanut laulaa karaokea selvin päin.

Ensimmäisen kerran esiintymisjännitys iski Kekkiin jo 18-vuotiaana hyvin vahvana pelkona. Opetustilanteita pelko ei kuitenkaan haitannut.

– Yhtään vanhempainiltaa en pystynyt vetämään ilman rauhoittavia lääkkeitä. Pelko oli niin iso, ja minä salasin sen kaikilta.

Puhumisen pelko lisäsi arvottomuuden tunnetta ja syvensi ristiriitaa. Kekki tunsi, ettei hänestä ole mihinkään.

Tuli syvä masennus ja itsetuhoisia ajatuksia. Hän kävi terapiassa ja etsi kuumeisesti keinoa, millä pääsisi tuskasta eroon.

Itsetuhoiset ajatukset vain lisääntyivät. Sitten tuli sunnuntaiaamu, jolloin tuska iski hyökyaallon tavoin. Tapahtumasta on 15 vuotta – otettuaan myrkkyä hän soitti ystävälleen hiihtäjä Mika Myllylälle.

– Soitin Mikalle ja kiitin ystävyydestä. Vannotin, että hän ei kerro kenellekään, että olen ottanut tappavan annoksen nappeja ja ettei hän soita ambulanssia, sillä halusin oikeasti kuolla.

Kaverit löysivät Kekin maahan kaatuneena ja soittivat isän paikalle. Isä huomasi äänettömällä olevan puhelimen vilkkuvan ja vastasi poikansa puhelimeen.

– Mika kysyi, onko Riku siellä, Hän sanoi isälle, että Riku ei ole sammunut ja että pitää soittaa heti ambulanssi, tai muuten Riku kuolee.

Kekki heräsi illalla teho-osastolta.

Paria kuukautta myöhemmin hän otti vielä isomman annoksen nappeja. Hän oli pyytänyt kavereita tuomaan lisää viinaa, ja kun hän meni heidän edessään yhtäkkiä tajuttomaksi, he soittivat Kekin isän paikalle.

– Taas tuli ambulanssi ja taas minä heräsin teho-osastolta illalla.

Kekin kertomus tuntuu karulta ja lohduttomalta. Mutt päihteetöntä elämää on kestänyt jo neljä vuotta.

– Istun tässä ja juttelen teidän kanssanne Jumalan armosta. Hänellä oli suunnitelma minun varalleni, Kekki kertoo.

Vuonna 2014 Kekki lähti Lapualle Minnesota-hoitoon tätinsä kehotuksesta. Kyseessä on rankka hoito, joka on toiminut monen alkoholistin kohdalla.

– Siellä ei silitetty päätä. Siellä piti olla täysin rehellinen. Jos ottaa hoidon tosisaan, niin raitistuu.

Näin kävikin. Kekin elämässä alkoi hyvä ajanjakso.

– Minä aloin miettimään, että minulla on oma lapsi. Hän tarvitsee isän ja tällaisesta isästä ei ole kenellekään hyötyä. Itsetuhoiset ajatukset alkoivat haihtua.

Kolme vuotta meni hyvin, sitten Kekki joutui vielä kerran pohjalle. Ulkoisesti kaikki oli hyvin: hänellä oli 400 neliön omakotitalo, jossa oli kuntosali ja höyrysauna. Hän ajoi reteästi Volvon maasturilla.

– Sitten iski ankara tyhjyys sydämeen. Pelot olivat aina vaan vaikka korkki pysyi kiinni, Kekki kertoo.

Taloudellisesti Kekillä ei mennytkään hyvin, sillä hän oli yrittänyt rikastua ottamalla lainaa isoja sijoituksia varten. Ne menivät kaikki nurin.

– Tappeluita oli jatkuvasti, vaikka päätin olla fiksusti.

Väkivaltaisuuden takia Kekki sai vankilatuomion, ja hän jopa ajoi humalassa poliiseja karkuun.

– Siinä rytäkässä meni opettajan virka, perhe ja koko maallinen omaisuus.

Mukaan tulivat myös huumeet ja huumesienet.

– Minulla oli harhakäsitys, että huumeiden kautta pääsee totuudesta osalliseksi. Mutta ne veivät syvemmälle pimeyteen.

Kekillä oli tunne, että kaikki on menetetty. Vuonna 2017 hän oli taas syönyt huumesieniä ystävän kanssa, mutta sitten hän koki ihmeellisen asian. Oikeat sanat tulivat hänen suustaan oivalluksena.

– Meidän pitää jättää nämä aineet, ne vievät pimeyteen. Tässä meidän totuuden etsinnässä meiltä puuttuu tärkein palanen: se on Jeesus Kristus, hän on Jumalan poika. Kun he otamme hänet mukaan, sitten me saamme rauhan.

Vankilassa ollessaan Kekki oli toivonut tulevansa uskoon mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan pelastuminen tapahtui hiihtoladulla, 30 kilometrin hiihtolenkin pysähtyessä kuin seinään.

Kekki puhui jälleen itselleen ääneen:

– Tästä urheilusta on loppupeleissä näin vähän hyötyä, mutta usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen on kaiken a ja o, hän sanoo näyttäen pientä väliä peukalon ja etusormen välissä.

– Siinä hiihtoladulla sain kohdata Jeesuksen. Hän vapautti minut päihteistä siihen paikkaan ja antoi rauhan sydämeen.

Kekki vapautui 35 vuotta kantamastaan taakasta.

– Sitä onnellisuuden iloa ei riitä maailman sanat kuvaamaan, kun on taistellut 35 vuotta alkoholia ja puhumisen pelkoa vastaan.

Siitä alkoi Riku Kekin toisenlainen elämä. Hänellä ei ole enää mitään salattavaa.

– Haluan kertoa elämästäni rohkaisuksi, että kaikesta voi vapautua Jeesuksen avulla, Kekki sanoo.

Kun Kekki kertoi ystävilleen uskoon tulosta, häntä hieman jännitti mutta turhaan. Ystävien reaktiot olivat kannustavia.

Vuonna 1968 syntynyt Kekki on vanhempiensa ainoa lapsi ja hän on aiheuttanut vuosien mittaan heille paljon tuskaa ja pelkoa. Kaikki on nyt anteeksi annettu.

Parisuhteissa Kekki on kokenut sekä hylkäämisiä että hylkäämisen pelkoa.

– Parisuhteet eivät onnistuneet siksi, että käyttäydyin niin, että varmasti tulen hylätyksi. Tai hylkäsin ennen kuin tulin itse hylätyksi.

Keittiön pöydällä on avoinna Raamattu ja vieressä kutsukortteja, joita on painettu jo yli 200 000 kappaletta 8 eri kielelle. Ne on toteutettu ystävän Samppa Lajusen rahoittamana. Myöhemmin moni muukin on halunnut osallistua painatuskuluihin.

Kekki korostaa, että Kutsukortti Karitsan häihin ei ole Rikun juttu vaan Jumalan juttu. Hänen tehtävänsä on jakaa kutsukortteja mahdollisimman monelle. Sievissä niitä on jaettu jokaiseen postilaatikkoon.

Karitsa on vertaus Jeesuksesta, joka tulee hakemaan omansa Karitsan häihin. Aiheesta on tehty myös nettisivut.

– Se tarkoittaa iankaikkista elämää, jonka yksin Jeesus pystyy antamaan. Hän antoi henkensä Golgatan ristillä ja vuodatti viattoman verensä meidän kaikkien edestä, hän on ainut tie isän tykö taivaan kotiin, Kekki selittää ja korostaa, että tämä on Raamatun totuus.

Kekkiä odottaa myös toinen tehtävä. Hän on lähdössä huhtikuussa Tyynellemerelle Papua-Uuteen-Guineaan. Siellä on lähetystyössä Jorma Finnilä, jonka avuksi Kekki on lähdössä.

– Siellä on odottamassa kaikenlaista hommaa. Ensin on konferenssi pääkaupungissa ja sitten kiertelemme Tyyynenmeren pikkusaarilla.

Sujuvapuheista Kekkiä kuunnellessa on vaikea uskoa, että hän on joskus tuntenut esiintymispelkoa. Hän innostuu puhuessaan, ja sanat tulevat suusta helposti mutta vakuuttavasti.

Uskoontulon jälkeen hän toimi vuoden verran oululaisen Pirkko Vesavaaran rukouspalveluavustajana. Vesavaara opetti häntä uskonvaelluksessa ja antoi hyviä ohjeita.

Tällä hetkellä Kekki kuuluu Kalajoen vapaaseurakuntaan, jossa hän toimii evankelistana ja vankilalähettinä. Hän kiertää seurakunnissa ja vankiloissa puhumassa.

Ajokilometrejä kertyy vuodessa 60 000 kilometriä eli varsin paljon.

– Tykkäsin opettajan hommasta, mutta minulla oli epävarmuus, onko opettaminen kuitenkaan minun juttuni. Tätä haluan tehdä niin kauan kuin pystyn ja henki pihisee.

Kekki asuu vaatimattomasti, ja hän harrastaa liikuntaa nykyään vain terveyttä ylläpitääkseen. Hänelle riittää onnellisuuteen se, että on vaatteet päällä ja ruokaa joka päivä.

– En ikinä vaihtaisi entiseen tilanteeseen takaisin. Minulla on rauha sydämessä ja olen taivastiellä. Ei mikään maailman rikkaus voi korvata iankaikkista elämää.