Kokkola-lehti

Sydänpeto – vihreätukkainen Elina

Elsi Sloan on peto näyttelijäksi Jussi-palkitussa kansainvälisessä elokuvassa, joka nähdään Kokkolassa Pride-viikolla.

★ ★ ★

Sydänpeto (Heartbeast). Ohjaus ja käsikirjoitus Aino Suni. Kuvaus Kerttu Hakkarainen. Pääosissa Elsi Sloan, Carmen Kassovitz, Adel Bencherif. 102 min. K16. Tuotanto Adastra Films, Elokuvatuotantoyhtiö Made 2022. Bio Rex, Kokkola.

Sydänpeto on vakuuttava Suomen, Ranskan ja Saksan yhteistuotanto. Filmi kertoo suomalaisesta Elinasta maailmalla. Näyttelijät ovat kansainvälisiä. Tarinassa käydään kaikissa tuottajamaissa ja siinä puhutaan niiden kieliä. Ratkaisu ei kuitenkaan tunnu väkinäiseltä, kuten usein yhteistuotantofilmeissä.

Sydänpeto toi tämän vuoden Jussi-palkinnot ansaitusti kuvaaja Kerttu Hakkaraiselle sekä säveltäjä Jean-Benoît Dunckelille. Aino Sunin ohjaama filmi sai sekin ehdokkuuden, samoin pääroolin Elsi Sloan uutena tulokkaana. Täällä Sydänpeto nähdään nyt ensi kertaa osuvana osana Kokkola Priden ohjelmaa.

Elina (Elsi Sloan) on vihreätukkainen, muunsukupuolinen punkahtava räppäri. 17-vuotiaan elämä muuttuu, kun hän joutuu matkustamaan äidin mukana tämän uuden miehen luo Ranskan Rivieralle. Suomeen jää orastava suhde Amandaan. Se unohtuu nopeasti, kun Elina tutustuu isäpuoli Karimin (Adel Bencherif) tyttäreen, jonka kanssa hänen täytyy aluksi jakaa huone uudessa kodissa. Sofia (Carmen Kassovitz) on tanssija, johon suomalaisteini ihastuu ensisilmäyksellä. Kielitaitoinen Elina sopeutuu nopeasti siskopuolensa ympyröihin ja ui pian räpin tekijänä ranskalaisessa hip hopin skenessä kuin kala vedessä.

Sydänpeto viittaa jo nimessään pakkomielteiseen rakkaustarinaan. Aino Suni onkin luonut toksisen romanssin, joka ei pelkää näyttää päähenkilöidensä heikkouksia ja huonoja puolia. Elinan läheisriippuvuus saa jopa vainoamisen piirteitä. Fanaattisuudessaan hän manipuloi ja kiristää päästäkseen päämääräänsä. Ehkä kaiken ei pitäisi olla sallittua sodassa tai rakkaudessakaan.

Sofia puolestaan on itsekeskeinen hyväksikäyttäjä tanssijan kunnianhimossaan. Nuoren naisen poikaystävät vaihtuvat, mutta Elinaan turvataan paniikki- ja rytmihäiriöiden uhatessa hyvää suoritusta. Tai kun pitää päästä tanssikouluun Hampuriin, jossa Elinan isä (Juho Milonoff) asuu.

Kunnianhimoinen on Aino Sunin elokuvakin näyttäessään ihmisensä epätäydellisinä. Ohjaaja-käsikirjoittaja uskaltaa jättää toiveita täyttävältä sadulta aluksi vaikuttaneen Sydänpedon loppuratkaisun häiritsevän monitulkintaiseksi. Toisaalta käsikirjoitus olisi voinut mennä syvemmällekin nuortensa luonnekuvaukseen. Näyttelijöinä Sloan ja Kassovitz olisivat selättäneet senkin haasteen. Nyt parin ottamiset ja jättämiset sekä ohuen tarinan nopeat käänteet sujuvat viihdesarjamaisesti. Sivuhenkilöt jätetään liian vähälle huomiolle, kuin rekvisiitaksi. Somekiusaaminen ja huumeet sivujuonteina ovat aiheina kuluneita, eikä Sydänpetokaan löydä niihin tuoretta kulmaa.

Umpi-ihastunut Elina tunnustaa rakkautensa elokuvan teemalauluksi kohoavassa sävelmässä L’enfer à Deux’ssä. Elsi Sloan laulaa mieleen painuvan laulun itse ja sen ovat kirjoittaneet Mareva Ranarivelo sekä Thibaut Rapon. Keskeisessä osassa oleva musiikki on enimmäkseen JB Dunckelin käsialaa. Muusikko loi maineensa ranskalaisessa Air-duossa, jonka debyyttialbumi Moon Safari valloitti maailmaa 1990-luvun lopussa – löytyypä se arvostelijankin levyhyllystä. Dunckel on ennen Sydänpetoa tehnyt soundtrackin mm. Sofia Coppolan Virgin Suicidesiin. Suomalainen Jussi on kuitenkin maineikkaan säveltäjän ensimmäinen palkinto, vaikka ehdokkuuksia on tullut muistakin elokuvista.

Klassisen kaunis ja taitava Carmen Kassovitz on ranskalaisen supertähden, ohjaaja-näyttelijä Mathieu Kassovitzin tytär ja selvästi lahjakkuus itsekin. Sydänpeto on kuitenkin Elsi Sloanin elokuvaläpimurto. Omintakeinen näyttelijä herätti huomion jo saman vuoden tv-sarjassa Outo kesä. Sydänpedon lintumainen Elina on luonnonvoima, joka vangitsee katseen.

Elokuvan todellinen tähti on silti ensimmäisen pitkän filminsä kuvannut ja siitä Jussi-palkittu Kerttu Hakkarainen. Dynaaminen kuvaus pitää meidät kiinni ihmisissä ja luo paikallisväriä silloinkin, kun mielikuvituksellinen lavastus, trendikäs puvustus sekä hulppeat kuvauspaikat uhkaavat viedä kaiken huomion.

Kritiikki on taiteen uutinen.

Kritiikki näkyy! tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön kolmivuotinen hanke tukee paikallismedioita kritiikin julkaisemisessa. Tämä arvostelu julkaistaan myös osoitteessa kritiikkinakyy.fi