Mielipiteet

Talotohtori: Sanomalehdille uutta käyttöä – tai ehkä ei sittenkään

”Asun 1800-luvun puutalossa, jossa on tuulettuva alapohja ja betonilla päällystetty luonnonkivisokkeli. Täällä Lounais-Suomessa talven tulo on aina niin ailahtelevaa, että kissanluukkujen sulkeminen oikeaan aikaan on vähän haastavaa. Itse olen ratkaissut asian seuraavasti: Odotan, että on ollut sen verran pakkasta, että sokkelin ulkopintakin on laskenut pakkasen puolelle. Sitten kastan taitetun sanomalehden läpimäräksi kylmällä vedellä. Kun sillä peittää kissanluukun, niin se jäätyy välittömästi sokkeliin kiinni.

Muutama lämpimämpikään päivä ei saa sokkelia vielä plussan puolelle eikä siis sanomalehteä irtoamaan. Mutta viimeistään pidemmän ajan lämmin jakso aiheuttaa kissanluukkujen ’automaattisen’ avautumisen. Tällä tavalla toimiessa avaaminen keväällä ajoissa ei ainakaan unohdu! Joskin sulkemisen luultavasti joutuu tekemään useammin kuin kerran ilmojen kylmetessä, sillä näin etelään talvi tulee harvoin kerralla.

Saatavilla pitää olla paksuhko taitettu sanomalehti. Ohut yksinkertainen paperi nimittäin kuivuu pakkasessa ja irtoaa itsestään”, kirjoittaa Niklas Ramsay.

Hauskoja kuulla tällaisia lukijoiden kekseliäitä niksejä! Tätä sopii kokeilla, mutta pelkään, että tässäkin tapauksessa monen kokeilu jää yhteen kertaan ja jatkoa vaille. Sää kun on pikemminkin arvaamaton kuin luotettava vastapeluri.

Pakkanen saattaa paukkua vaikka viikonkin verran ja sanomalehdet jäätyvät sokkeliin, mutta sitten länsimyrsky tuo matalapaineen sekä suojakelin ja luukkuja peittäneet paperipinkat repeytyvät myrsky-yönä riekaleina ympäri tonttia. Samaa kyytiä ne saattavat päätyä koristelemaan jopa naapureiden pihoja. Vaikka säätiedotus varoittaisikin muutoksesta, ei läpijäätyneitä sanomalehtiä noin vain saa napattua ajoissa pois. Olisiko se puuluukku tai olkitukko sittenkin ollut parempi vaihtoehto…

Kissanluukuissa tarvitaan myös kissoilta, supikoirilta sun muilta myyriltä kulun estävä vakituinen suojaverkko tai rakokansi, etteivät alustan lämmössä viihtyvät eläjät luukkujen sulkemisen jälkeen näänny nälkään lattian alla. Muutenkin pitkään tyhjillään olleiden talojen alustoissa niin sanottua mökin hajua kannattaa kartoittaa koiran kuonon avulla.

Myrkkysyöttejäkään ei pidä käyttää, sillä kuolevat eläimet kaivautuvat vaistomaisesti piiloihin. Piiloiksi kelpaavat niin ullakon täytteet kuin alustan ja alapohjan kolotkin.

Yleensäkin on niin, että sanontatavoiksi levinneet opastukset – kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta – ovat vain suuntaa antavia, eivät seurattaviksi ajateltuja sääntöjä. Tai paikallisen luonteen kuvauksia: ”Soon vales jotta maalima pyörii – aina on kirkko meirän peräkamarin ikkunasta näkynyt!”

Kirjoittaja on arkkitehti ja perinnerakentamisen asiantuntija. Kysy rakentamisesta ja remonteista: talotohtori@tietola.fi