Kokkola-lehti

Teatteri Iltatähden nuorten ryhmän Selaushistoria on uuden sukupolven esiinmarssi

Leikki, niin kuin nyt teatteri, antaa meille mahdollisuuden kuvitella muitakin elämiä ja kävellä hetken toisten kengissä.

Taide on mahdollisen valtakunta, joka kattaa kaikki ikäkaudet, sukupuolet ja suuntaukset. Näyttämöllä voi teatterin tarjoaman naamion turvin, kuten unissa, rohjeta sellaiseen, mikä arkiminää ujostuttaa. Kulttuuri on meidän ankkurimme ja pelastusrenkaamme.

Teatteri Iltatähden nuorten ryhmän Selaushistoria on rakennettu koulun, kodin ja vapaa-ajan akselille. Koulussa luodaan kaveripiirit ja hierarkiat, joihin kaikki eivät mahdu. Jokaisen nuoren taustat ovat erilaisia. Vapaa-ajalla pelataan ja järjestetään vähän salaakin ”kämppä tyhjänä” -juhlia, joissa kokeillaan lapsilta kiellettyjä asioita, kuten alkoholia. Ensikosketuksia vastakkaiseen (tai samaan) sukupuoleen voi ottaa vaikka pullonpyörityksen varjolla.

Koulu- ja somekiusaaminen on Selaushistoriassa hyvin esillä. En huomannut ensi-iltajännitystä keltään, mutta jos sitä oli, se saattoi ilmetä siinä, ettei alkupuolella ihan kaikkia repliikkejä kuultu yhtä hyvin. Kohtauksessa, jossa tusina nuoria asettui riviin somekäyttäjänimien takaa vuorotellen haukkumaan toisiaan, yleisö olikin ehkä hyvillään, ettei kaikesta saanut selvää. Sen verran roisia kieltä sosiaalisen median anonymiteetti saa meidät toisillemme syytämään iästä riippumatta.

Selaushistoria ei karta vakavia aiheita, sillä nuorten elämässä ne ovat joka tapauksessa läsnä, halusimme tai emme. Silti näytelmä on valoisa ja toiveikas. Se luottaa ihmistensä tulevaisuuteen. Esiintyjien ikähaarukan, 12-16 vuotta, haasteellinen kirjavuus on käännetty vahvuudeksi. Ja turha ehkä enää vuonna 2023 sanoakaan, mutta ilahduttavaa, että pojat ovat nykyisin teatterin lavalla yhtä kotonaan ja rohkeina kuin tytötkin. Bravo!

Äänenkäyttö on näytelmässä eloisaa. Tehtävänanto on ymmärretty, sanoma, repliikit ja vuoropuhelut mietitty läpi. Ajatus näkyy näyttämöllä, kun osataan yhdistää sana liikkeeseen ja liikkeet sanoihin – kuten Shakespeare Hamletissaan jo jokin aika sitten näyttelijöitä neuvoi.

Iltatähti ja muut Kokkolan harrastajateatterit tekevät merkittävän panostuksen tulevaisuuteen kasvattamalla uuden sukupolven tekijöitä ja yleisöä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Selaushistoria. Ohjaaja Johanna Niskala on sovituksessaan onnistunut tekemään näytelmäkirjailija Ilja Mäkelän tekstistä juuri näiden nuorten näköisen. Esityskertojen - ja uusien näytelmien - myötä varmasti jokaisella entisestään kasvaa myös rohkeus katsoa yleisöä ja ottaa kontaktia niin siihen kuin vastanäyttelijään.

En tiedä, oliko kyseessä brechtiläisyys vai postmodernismi, vaiko pelkkä käytännön sanelema välttämättömyys, kun tietyt kohtaukset näyttämisen sijasta kerrottiin kuin kuorona. Se näkymätön neljäs seinäkin rikottiin ja puhuteltiin yleisöä suoraan. Ratkaisut joka tapauksessa toimivat ja saivat aikaan välittömän tunnelman, joka yhdisti esiintyjiä ja yleisöä. Tekemisen läpinäkyvyys sai samalla katsojan miettimään niitä keinoja, joilla tarinoita meille kerrotaan. Ja sitä, miten yleisökin on toimija: yhdessä me kiinnostuksellamme, kannustuksellamme ja empatiallamme osallistumme kulloisenkin esityksen valmiiksi saattamiseen.

Selaushistoria. Teatteri Iltatähden ensi-ilta 6.5., neljä esitystä. Käsikirjoitus Ilja Mäkelä. Ohjaus ja sovitus Johanna Niskala. Valot, äänet, tekniikka Olli Kivelä ja Sami Heinonen. Lavastus ja puvustus työryhmän. Laulun säestys ja pelimaailman musiikki Riikka Annila. Juliste ja käsiohjelma Lilja Rantala. Rooleissa Kasper Ahlstrand, Isla Hakalax, Saana Kaunisvesi, Elmeri Kaipainen, Päivikki Nokelainen, Milja Rantala, Miro Ala-Korpi, Iiris Hakunti, Ella Ylä-Kero, Lilli Cederberg, Sanni Finnilä, Touko Nokelainen, Della Meriläinen.