Kolumnit

Tiina Ruotsalan kolumni: Rakas, rakkaampi, rakkain kännykkäni – Voisimmeko erota edes hetkeksi

Reilu viikko sitten Keskipohjanmaassa oli juttu nuoresta Elina Klötzigistä, joka halusi tietää, millaista on käydä suomalaista ja vieläpä samaa lukiota Pietarsaaressa kuin oma äiti aikoinaan. Klötzigin koti on Barmenin kylässä läntisessä Saksassa Jülichin kaupungin alueella.

Nuoren naisen mielestä Suomessa lukion ilmapiiri on rennompi. Saksassa kännyköitä ei sallita oppitunnilla. Jos jää kiinni puhelimen käytöstä oppitunnin aikana, opettaja ottaa sen heti pois ja palauttaa vasta koulupäivän päätyttyä.

Suomessa moinen ei ole mahdollista. Koulun järjestyssäännöissä voidaan rajoittaa kännyköiden käyttöä opetuksen aikana ja häiritsevä käyttö voidaan kieltää.

Moni jutun lukenut ihasteli Saksan napakkaa meininkiä. Eikö tätä voisi soveltaa suoraan suomalaiskouluihin? Varmasti moni oppilaskin saattaa salaa toivoa, että kännyköiden käyttöä rajoitettaisiin ja taattaisiin näin parempi opiskelurauha. Vaan minäpä toivon ihan julkisesti, että myös aikuisilta “otettaisiin tietyissä tilanteissa kännykät pois”.

Twitterissä jaettiin taannoin vitsiä, jossa kertoja totesi välttelevänsä somea, mutta kulkevansa kylillä toitottamassa, missä on ollut ja milloin – viihteellä vai sairaalassa.

Ei niin paljon leikkiä, ettei totta toinen puoli. Miten meistä on tullut tällaisia tallentavia toitottajia, jotka pahimmillaan pilaavat käytöksellään esimerkiksi konsertin tai muun kulttuuriesityksen?

Isossa konsertissa saattaa edessä istuva nostaa estotta kännykkänsä takana olevan eteen videoidakseen tapahtumaa.

Teatterissa muistutetaan esityksen aluksi, että kännykät suljetaan eikä esitystä saa kuvata. Pitäisikö näin menetellä myös muissa kulttuuritapahtumissa?

Isossa konsertissa saattaa edessä istuva nostaa estotta kännykkänsä takana olevan eteen videoidakseen tapahtumaa. Ja minkä vuoksi?

Jotta hän voisi todistaa olleensa paikalla sen sijaan, että keskittyisi vastaanottomaan ja nauttimaan itse esityksestä. Hetken tuo äänentoistoltaan surkea ja kuvalaadultaan tuhruinen videopätkä pyörii esimerkiksi Facebook-seinällä ja katoaa sen jälkeen ikuisen unohduksen kaivoon.

Aikuisten on aivan turha vaahdota ja paheksua nuorison kännyköiden käyttöä. Mars peilin eteen kysymään itseltä, miten minä käyttäydyn ja ennen kaikkea selviänkö hetkeäkään ilman tallentavaa älylaitetta, rakasta kännykkää?

Viime kesänä Flow-festivaalilla esiintynyt Florence kannusti yleisöä luottamaan häneen ja laittamaan puhelimet pois, jotta “voisimme yhdessä kokea tämän hetken”. Onko se liikaa pyydetty?

Haluatko jatkaa keskustelua aiheesta? Lähetä mielipiteesi toimitukseen tästä linkistä aukeavalla lomakkeella.