Kotimaa

Venäjä lietsoi itsensä sotaan koulukirjojen avulla – Supon uusi pomo Juha Martelius: "Venäjän ymmärtäminen on ollut ohuella pohjalla Suomessa"

Pari viikkoa suojelupoliisia päälliköinyt Juha Martelius muistuttaa, kuinka Kiinan tiedusteluviranomaiset pääsevät käsiksi kaikkiin Tiktok-tileihin ja voivat velvoittaa myös ulkomailla asuvia kansalaisiaan palveluksiin tiedusteluviranomaisille.

Suojelupoliisin kokoushuonetta hallitsee kaksi isoa televisiota. Heitän haastattelun aluksi supon tuoreelle päällikölle Juha Marteliukselle, että nyt ei taida ruudusta tulla mitään tv-urheiluakaan. Urheilun ystävänä Martelius kertoo innokkaasti tulevan kesän reissustaan yleisurheilun EM-kisoihin Roomaan.

– Varasin hotellin verkosta heti, kun kisapäivät varmistuivat. Olen yrittänyt katsoa ne päivät, jolloin Suomella olisi potentiaalista mahdollisuutta mitaleille, Martelius kertoo.

Aprillipäivänä uutena päällikkönä aloittanut Martelius on itse valmentanut salibandya lähes 20 vuotta, mutta penkkiurheilijana hän katsoo mieluimmin hiihtoa ja yleisurheilua.

Kuinka supon päällikkö pystyy matkustamaan vapaita reissuja tavallisena kansalaisena?

– Hiustyyli on valittu peruukin mukaan, sen saa helposti vedettyä tähän päälle niin ei tule kuuma, vähähiuksinen tiedustelupomo virnistää.

– Normaalia, kenen tahansa matkustajan varovaisuutta noudatan, mutta ketään supolaista ei kyllä varmasti tule mukaan Roomaan.

Tänä vuonna 59 vuotta täyttävä Martelius on kokenut Venäjä-osaaja, joka teki Venäjän sotilaspolitiikasta tohtorin väitöskirjansa Helsingin yliopistoon vuonna 1999. Hän työskenteli silloin supossa vastavakoilussa.

Väitöskirjan nimi on Neuvostoliiton/Venäjän sotilaspolitiikka: globaalista suurvallasta alueelliseksi hegemoniksi. 1990-luvun lopussa Venäjä ei näyttäytynyt sellaisena uhkaavana sotilaallisena voimana, mikä se on tänään. Huolta aiheuttivat lähinnä rikollisjärjestöt, jotka ulottivat lonkeroitaan myös Suomeen.

Kiinnostus venäjän kieleen syttyi jo yläasteella, jolloin hän luki venäjää Helsingin Munkkiniemen yhteiskoulussa. Hänen äitinsä työskenteli kieltenopettajana.

– Minua kiinnostivat ylipäätään kielet silloin. Oli kiva pystyä lukemaan kirjoja alkuperäiskielellä. Venäjän koin haasteena, koska sitä ei luettu juurikaan. Munkkiniemen yhteiskoulu oli sellainen "koti, uskonto, isänmaa" -painotteinen koulu, ja frendit kysyivät, että miksi luen venäjää. Käytettiin r-sanaakin, jota nykyään ei enää saa käyttää.

Ohutta Venäjä-tutkimusta turvallisuudesta

Marteliuksen nimityksen tultua julki kansanedustaja Tytti Tuppuraisen (sd.) johtama demarinaiset moitti hallitusta ja sisäministeri Mari Rantasta (ps.) poliittisesta virkanimityksestä, sillä Martelius on puoluekannalta perussuomalainen. Marteliuksen ansioluettelo on kuitenkin jopa poikkeuksellisen ansiokas, minkä vahvistavat myös Lännen Median taustalähteet poliisista.

Venäjä-ymmärrykselle on juuri nyt erityistä tarvetta suojelupoliisissa. Marteliuksen mielestä sitä on Suomesta puuttunut viime vuosikymmeninä. Yliopistotutkijoita ei ole kiinnostanut Venäjän turvallisuuspolitiikka pariin vuosikymmeneen – sen jälkeen, kun Martelius jätti oman väitöskirjansa.

– Venäjän ymmärtäminen on ehkä ollut pikkuisen ohuella pohjalla. Jos katsomme esimerkiksi Suomessa ollutta akateemista Venäjä-tutkimusta, niin meillähän ei muutamaan vuosikymmeneen ilmestynyt yhtäkään turvallisuutta käsittelevää post doc -kriteerit täyttävää monografiaa, Martelius sanoo.

Tohtoreiden kirjoittamissa tiedekirjoissa ei sotilaallinen Venäjä ole ollut juurikaan läsnä. Maanpuolustuskorkeakoulussa Venäjän turvallisuusympäristöä on tutkittu, samoin Ulkopoliittinen instituutti tuotti Venäjä-raportteja, jotka monet poliittiset päättäjät ampuivat kovin sanoin alas liian kriittisinä ja jopa pelkoa lietsovina.

– Aika oikeaan ne [raportit] osuivat, Martelius sanoo.

Supon päällikkö epäilee, että ihmisluonto pyrkii ajattelemaan parempaa kuin miltä tosiasiassa näyttää.

– Ihminen haluaa uskoa hyvään. Suojelupoliisin tehtävä ei ole kuitenkaan uskoa hyvään, vaan katsoa ne mahdollisuudet, joissa Suomea pyritään tavalla tai toisella uhkaamaan, Martelius sanoo.

Venäjän mielipiteiden muokkaus alkoi koulukirjoista

Suomessa ja muualla läntisessä maailmassa on viimeisen kahden vuoden aikana pohdittu sitä, kuinka pieleen Venäjän kehitys on tullut ymmärrettyä. Venäjän etupiiripyrkimykset ja Ukrainaan kohdistunut hyökkäys olisi voitu lukea jo Vladimir Putinin laajasta esseestä kesällä 2021. Ehkä aiemminkin.

– Ei uskottu Venäjän kykyyn tehdä asioita, mitä se retorisesti sanoi ääneen. Tiedettiin, missä tilassa Venäjä oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Ehkä ajateltiin, että tässä on Venäjän narratiivinomaista pyristelyä lännen voimakasta valta-asemaa vastaan, Martelius pohtii.

Georgian elokuisen sodan vuonna 2008 ja Krimin niemimaan miehityksen helmi-maaliskuussa 2014 olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja. Länsi antoi kuitenkin Venäjälle vapauksia toimia lähialueillaan.

– Kyllä Krimin valtaukseenkin olisi pitänyt puuttua ihan toisella tavalla. Sitä lähinnä hämmästeltiin, että katsopas, kuinka hienosti ne [venäläiset] sen hoitivat, ettei ihmisiä kuollut juuri lainkaan.

Toinen lännen virhearvio on Marteliuksen mielestä se, kuinka lännessä tulkittiin Venäjän historian oppikirjojen uudelleentulkintoja esimerkiksi toisesta maailmansodasta ja sen syyllisistä. Stalin-kultti alkoi elpyä.

– Ajattelimme, että kyseessä on ehkä pientä väärää historiantulkintaa, mutta todellisuudessa silloin alettiin groomaamaan [manipuloimaan] jo kokonaista sukupolvea ajattelemaan Venäjän suurvaltaintressiä ja historiallista oikeutusta sekä geostrategisesti että poliittisesti.

Venäläisellä vakoilulla vaikeuksia Suomessa

Kesäkuussa 2023 pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus ilmoitti viime töinään yhdeksän venäläisen vakoojan karkottamisesta Suomesta. Venäläisten tiedontarve on kasvanut Nato-jäsenyyden ja Yhdysvallat-yhteistyön tiivistymisen jälkeen, vaikka mahdollisuudet tiedusteluun ovat vaikeutuneet. Suomi ei ole kovin helppo maa Venäjän vakoilulle.

– Meillä on sekä sotilas- että siviilipuolella hyvää vastatiedustelua. Lisäksi kun raja on kiinni, normaali kanssakäyminen on minimissään. Sitäkään kautta ei tule tiedustelutietoa.

Martelius muistuttaa, että kevään aikana on paljastettu Euroopasta vakoojia, jotka eivät ole toimineet perinteisillä diplomaattipeitteillä. Myös Venäjän tiedustelu hakee uusia reittejä kaivaa tietoa Suomesta.

– Useita erilaisia uusia keinoja varmasti löytyy, ja niitä me tulemme varmasti näkemään. Silloin puhutaan kybervakoilusta ja tietoliikennetiedustelusta.

Onko Suomessa paljon vakoojia tällä hetkellä?

– Lukumääristä en puhu, mutta kyllä Suomessa on tällä hetkellä vakoojia.

Tshekki on asettanut venäläisiä henkilöitä omalle kansalliselle pakotelistalleen, joka täydentää Euroopan unionin pakotelistaa. Suomessa tätä keskustelua ei ole vielä käyty. Martelius korostaa, että pakotelistoista päätetään eduskunnassa.

– Se on tietenkin poliittinen päätös. Jos näin halutaan tehdä, se on poliittisesti keskusteltava. Meillä on tietysti oma roolimme pakotteiden valvomisessa.

– Toiset maat ovat tässä aktiivisempia kuin toiset. Onhan meillä EU:ssa maita, jotka eivät suhtaudu pakotteisiin kovin innokkaasti tälläkään hetkellä. Voi olla, että pakotekysymys nousee entisestään.

Marteliuksen mukaan pakotteet eivät vaikuta Venäjän sodankäyntihaluun, mutta vaikuttavat rajallisesti sodankäyntikykyyn. Hän muistuttaa myös, että Venäjälle virtaa jatkuvasti tavaraa, joka on pakotelistalla.

Autoritaarinen Kiina velvoittaa kansalaisiaan

Venäjän lisäksi myös Kiinan valtiollinen tiedustelu toimii aktiivisesti Suomessa. Autoritaarinen Kiina pyrkii Marteliuksen mukaan käyttämään hyväksi paitsi viranomaisia, myös yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä, joilla on velvollisuus toimia Kiinan valtion hyväksi.

– Täytyy muistaa Kiinan kansalaisia velvoittava tiedustelulainsäädäntö. Kiinan kansalaisen on aika vaikea, ellei mahdoton, kieltäytyä tehtävästä, joka hänen pitäisi tehdä.

Autoritaariset valtiot voivat rangaista kansalaisiaan mielensä mukaan. Lisäksi sukulaisilla voidaan kiristää.

– Harvoin on esimerkiksi sellaista tilannetta, että henkilön koko suku on Suomessa, kyllä sitä löytyy emämaastakin.

Eduskunta kielsi helmikuussa kiinalaisen sosiaalisen median Tiktok-sovelluksen laitteiltaan puutteellisen tietosuojan vuoksi. Martelius muistuttaa sosiaalisen median käyttäjiä siitä, kuinka tiedot välittyvät jopa ulkomaisille tiedustelupalveluille.

– Kaikkien, jotka käyttävät sosiaalista mediaa, pitäisi ymmärtää, ettei mikään tieto, jota sinne itsestään kertoo tai joka on laitteessa, ole minkäänlaisessa suojassa. Kiinan tiedusteluviranomaisilla on halutessaan pääsy tietoon, joka Tiktokissakin on, hän sanoo.

Viime lokakuussa kiinalainen Newnew Polar Bear -alus roikotti ankkuriaan Itämeren pohjassa ja rikkoi Suomen ja Viron välillä kulkevan Balticconnector-kaasuputken. Supo on auttanut tutkinnassa, mutta tutkintavastuu on keskusrikopoliisilla, eikä Martelius halua asiasta sanoa enempää. Tapaus kuitenkin osoittaa hänestä sen, kuinka haavoittuvaa mereen sijoitettu infrastruktuuri on.

"Asiantuntijoiden sparraaja"

Marteliuksella on takanaan kymmenen vuoden pituinen supo-kokemus, mutta myös vahva akateeminen tausta. Hän oli välillä suposta virkavapaalla ollessaan mukana perustamassa Venäjään keskittyvää Aleksanteri-instituuttia Helsingin yliopistossa 1995–1996.

– Tein sen perustamisen hallinnollisen työn nuorena poikana – founding father [perustajaisä], jos näin voisi sanoa. Kipsipatsas on siellä yliopiston päärakennuksessa, Martelius vitsailee.

Millaisen päällikön supo Marteliuksesta saa?

– Suojelupoliisi saa sekä puolustuksen että kansallisen turvallisuuden puolella kokeneen virkamiehen, joka on aidosti kiinnostunut toimialasta. Tuntee sisältöä mutta haluaa myös kehittää sitä eteenpäin. Esimiehenä haluaisin olla asiantuntijuutta mahdollisimman paljon hyväksikäyttävä, asiantuntijoiden sparrauksesta pitävä.

Suojelupoliisi sai merkittävästi lisää voimavaroja, kun sille myönnettiin viisi vuotta sitten valtuudet myös valtionrajat ylittävään verkkotiedusteluun. Martelius kutsuukin työpaikkaansa "tiedustelulliseksi turvallisuuspalveluksi".

Entä millaisia ammattilaisia supo nyt tarvitsee?

– Suojelupoliisi tarvitsee monenlaista erityisosaamista. Puhumme teknologiaosaamisesta, datan ja turvallisuusympäristön analysoinnista, eri tavoin kielitaitoisista ihmisistä, poliisi- ja siviiliammattilaisista, tutkijakoulutuksen saaneista. Suojelupoliisi on siitä poikkeava työpaikka, että meillä on niin erilaista väkeä täällä.