Paikallisuutiset

Yhdelle viikkoja, toiselle muutama päivä – Lain takaamat vähimmäislomat eivät koske kaikkia: "En tiedä ketään, joka pitäisi viikkojen mittaisia lomia"

Kesäloman alku on monelle juhannuksen suurin juhlan aihe. Vaikka vuosilomalaki määrää lomien keston minimit, lomat eivät ole kaikille lähellekään samat.

– Pisimpiä lomia keskimäärin on kuntien ja valtion työntekijöillä, kiteyttää Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkijaMerja Kauhanen.

Valtion ja kunta-alojen työehtosopimuksissa loma pitenee työkokemuksen myötä. Vähintään 15 vuoden työkokemus kunnassa tai valtiolla oikeuttaa 38 päivän vuosilomaan. Se tarkoittaa noin 8 viikon lomaa, sillä lauantaita ei lasketa lomapäiviksi.

Yksityisellä puolella vuosiloma ei tyypillisesti pitene työkokemuksen myötä vaan kestää lain määrittämät 30 päivää. Tämä tarkoittaa viittä viikkoa, sillä lauantaitkin rokottavat lomapäiviä.

Pakko on päästä kotoa pois, koska täällä on aina töitä. Markus Kivelä maatalousyrittäjä

Merja Kauhasen mukaan julkisen alan verrattain pitkät lomat selittyvät työtaistelujen historialla.

– Työehtosopimuksissa on aikoinaan sovittu pidemmistä lomista vaihtoehtona palkankorotuksille.

Kaikilla aloilla lomia ei edes mitata viikoissa.

Maatalousyrittäjä ja MTK-Kokkolan varapuheenjohtajaMarkus Kivelä kertoo, että kesälomat jäävät karjataloudessa yleisesti muutamaan päivään. Hänen pisin lomansa on kestänyt 11 päivää.

– En tiedä ketään, joka pitäisi viikkojen mittaisia lomia, Kivelä kertoo.

Hänen työhönsä kuuluu maidon tuotannon lisäksi rehun kasvatusta ja viljan viljelyä. Erityisesti peltotyöt aikatauluttavat maatalousyrittäjän kesän tehokkaasti. Rehua kasvatetaan kesän mittaan kolme satoa, minkä päälle tulevat viljan kylvöt ja puinnit.

– Kausityöt pellolla määrittelevät hyvin paljon sitä, mihin lomia pystyy kuvittelemaan ja päivät ovat hyvin harvassa.

Maatalouden kausitöissä lomat osuvat lähes aina heinäkuun ensimmäiseen viikkoon.

Lomailumahdollisuuksia rajoittaa osaltaan myös lomittajien saatavuus ja lakisääteiset työajat. Markus Kivelän mukaan Keski-Pohjanmaalla ei ole pulaa osaavista lomittajista. Sen sijaan pitkä loma vaatisi lomittajan vaihtaminen kesken loman. Se vaatisi kouluttamista ja olisi hankalaa.

– Tilannetta tietenkin helpottaisi se, että tila olisi niin iso, että lomat voisi hoitaa omalla työvoimalla, Markus Kivelä toteaa.

Hänen mukaansa maatalousaloilla on totuttu muutaman päivän lomiin, jotka ripotellaan pitkin vuotta. Kun vapaapäivät koittavat, Kivelä suuntaa pois kotoa.

– Pakko on päästä kotoa pois, koska täällä on aina töitä.

Kampaamoyrittäjä Jaana Tuorila ei lomaile kesällä ollenkaan.

Parturikampaaja, Kokkolan seudun hiusyrittäjien puheenjohtajaJaana Tuorila ei pidä tänä kesänä varsinaista lomaa ollenkaan. Sen sijaan hän tekee tavallista lyhyempää työviikkoa ja säästää loman hiljaisempiin talvikuukausiin. Silloin Tuorila kertoo pitävänsä kolmen viikon loman.

Valtaosa parturikampaajista on yksinyrittäjiä tai toiminimellä toimivia sopimusyrittäjiä. Tuorilan mukaan alalla on yleistä, että lomat lykätään kesästä talveen. Täysiin viiden viikon lomiin ei yleensä ole mahdollisuutta.

– Asiakkaita on kesäisin enemmän, eli pitkää lomaa ei sillä tavalla voi pitää.

Normaalikesinä parturikampaajia työllistävät erityisesti hääkampaukset. Tänä kesänä hääjuhlia ei koronan vuoksi tavalliseen tapaan pidetä.

Muuten pandemia ei Tuorilan mukaan näkynyt kampaamoalalla dramaattisesti.

– Maalis–huhtikuussa oli vähän hiljaisempaa, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Toukokuussa oli jo enemmän kiirettä, ja nyt on normaalia juhlakampauksia lukuun ottamatta.

Alkuvaiheen pahimman koronasokin jälkeen parturikampaamoissa näkyi jopa patoutunutta kysyntää.

– Kyllä siinä aika pitkiä hiuksia sai leikata, Tuorila naurahtaa.