Paikallisuutiset

Ylivieskalainen luova luontokuvaaja Tapani Uusikylä odottaa peltojen avautumista lumen alta: "Päästän kimeän äänen, jolloin pöllö valpastuu ja katsoo kohti" – Katso kuvat, joita Uusikylä on käsitellyt taiteilijan vapaudella

Millainen pöllökevät on tänä vuonna tulossa, luova luontokuvaajaTapani Uusikylä?

– Sanoisin että pöllöjä tulee näkyviin jostakin metsien kätköistä pelloille metsästämään, Uusikylä sanoo.

Ylivieskalainen mainosmies viihtyy vapaa-ajallaan luonnossa kuvaamassa luontoa ja lintuja. Pöllö on mystinen eläin, joka on päästänyt Uusikylän lähimmillään kymmenen metrin etäisyydelle kuvaamaan.

Kyseessä oli lapinpöllö. Muut pöllöt ovat hyvin arkoja, esimerkiksi hiiripöllö ei ole päästänyt lähelle. Varpuspöllön Uusikylä on kuvannut vain kerran. Ylivieskassa on myös havaintoja viirupöllöstä, mutta Uusikylällä ei ole siitä omaa havaintoa.

Nyt Uusikylä odottaa peltojen avautumista lumen alta.

– Pöllöt voivat aiheuttaa yllätyksiä. Suopöllöt muuttavat ja tulevat aina uudelleen alueelle, mutta lapinpöllöistä olen huolestunut, ovatko ne vielä hengissä. Mielellään näkisin ne uudestaan.

Pöllöillä on suuret reviirit ja ne saattavat lentää helposti kymmeniä kilometrejä tai muuttaa asuinaluetta ruoan perässä. Huono myyrävuosi vaikuttaa nopeasti myös pöllöjen selviytymiseen.

Uusikylä on kuvannut Ylivieskan seudulla kolmea lapinpöllöä. Erityisen tyytyväinen hän on ottamaansa kuvaan lapinpöllöstä ja närhestä. Lapinpöllö tuijottaa suoraan kameran putken läpi kuvaajaan.

– Otin kuvan hetkeä ennen kuin pöllö käänsi katseensa kohti närheä, Uusikylä muistelee.

Pöllöjä näkee kyllä luonnossa, jos on oppinut katsomaan ympärilleen. Niiden kuvaamisessa omat niksinsä.

– Pöllö saattaa istua esimerkiksi puussa tähyilemässä saalista. Se päästää kohtuullisen lähelle, jos sitä lähestyy varovasti. Päästän kimeän äänen, jolloin se valpastuu ja katsoo kohti, Uusikylä kertoo.

Luontokuvaaja lähestyy lintuja rauhallisesti ja myös poistuu yhtä rauhallisesti.

– Pöllön pesää, jossa on poikaset, ei passaa lähestyä, sillä se käy silloin kimppuun. Isolla pöllöllä on kynnet melkein yhtä suuret kuin ihmisen sormet.

Uusikylä ei edes halua hakea pesiä eikä paljasta kuvauspaikkoja. Luontokuvaajilla on tapana pitää kiinni luonnonrauhasta ja syystä.

– Valitettavasti pesille menee ihmisiä, jotka eivät kunnioita luontoa vaan he menevät metelin kanssa häiritsemään lintuja.

Luontokuvaajana Uusikylä painottaa olevansa noviisi eikä hänellä ole metsäretkellä mukana huippukalustoa. Järjestelmäkamera on kyllä joskus käytössä, sillä se on usein metsäretkille liian painava ja objektiivien vaihtamisen vuoksi epäkäytännöllinen

Palattuaan kuvausretkeltä hän tekee aina kuville jonkinlaisen käsittelyn. Esimerkiksi rajaa kuvaa, vähentää tai lisää kylläisyyttä, terävöittää, häivyttää häiritseviä elementtejä tai sumentaa taustaa.

– En ole "oikea" luontokuvaaja enkä seuraa sellaisia luontokuvaajien sääntöjä, että kuvan pitäisi olla käsittelemätön. Käytän taiteilijan vapauksia ja jos haluan putsata tai muokata kuvaa, sen teen.

Hän kokee julkaisevansa omaa mielenmaisemaansa ja asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle.

– Oma taiteilijan vapaus pitää ottaa riippumatta siitä, mitä mieltä muut luontokuvaajat ovat. En halua, että joku muu määrittelee minulle, miten koen jonkin kohteen luonnossa.

Jotkut luontokuvaajat eivät hyväksy kuvankäsittelyä. Tämä on Uusikylän mielestä hieman omituista – jo pelkästään kameran tekniikka käsittelee kuvan kuvanottohetkellä.

– Luontokuvaajia tulee kyllä seurattua, ja Suomesta löytyy huippulaatua ihan harrastajienkin puolelta. Ei minusta ole sellaiseen, että yöpyisin kuvauskojussa metsässä, sillä olen liian laiska siihen hommaan, Uusikylä antaa tunnustusta.

Uusikylä hakeutuu luonnossa usein pienille metsälammille. Hän on ottanut tavoitteekseen käydä kaikilla Ylivieskan metsälammilla ja yksi on vielä tavoittamatta.

Vaikeakulkuinen maasto on myös hyvää vaihtelua kuntosalitreenille.

– Olen aina kokenut luonnon voimakkaana elementtinä. Meri varsinkin on maaginen samoin jokin paikka, johon ihminen ei ole koskaan koskenut, on lumoava.

Helmi–maaliskuun vaihteessa pakkaspäivinä Uusikylä kuvasi jääkiteitä ja sinisiä hetkiä Lohtajalla. Vaikuttavan siniset ja turkoosit kuvat löytyvät Instagramista.

Julkaisemalla kuvan hän saa samalla kuvauspäiväkirjan ja sisällysluettelon itselleen ja voi päivämäärän perusteella myöhemmin palata aiheesta ottamiinsa muihin kuviin.

Kerran Uusikylä julkaisi naakkakuvan luontokuvafoorumilla. Kuva oli otettu Helsingissä Korkeasaaren rannassa.

– Ei mennyt kauan, kun joku oli varma, että se on täytetty naakka. Huvittaa, kun jotkut ovat niin varmoja ja tohkeissaan väittävät, että kuvaa on käsitelty jollain tietyllä tavalla.

Urbaani luontokuvaaja lähtee kuvausretkille kerrostaloasunnosta Ylivieskan keskustassa. Hän myös kuvaa paljon keskustassa joenrannassa – viimeksi lumisateessa telmiviä saukkoja.

– Harmi vaan, että oli huono keli. Kun ei mukana ollut pro-kalustoa, heikko tarkennus rupesi sahaamaan lumisateessa, sanoo uudemman kameran hankintaa suunnitteleva Uusikylä.

Hankinta on tarpeen esimerkiksi lentävien lintujen kuvaamiseen. Myös äkkitilanteessa siitä voisi olla hyötyä. Kerran luontokuvauskohde tuli iltahämärissä kotikadulle.

– Olin juuri tullut myöhempään illalla töistä, ja Malla (puoliso) huusi, että tuolla on hirvi. Se oli vasa, joka juoksi paniikissa Ylivieskan keskustassa (kello 22.30).

Uusikylä nappasi kameran ja ehti kuvata parvekkeelta yhden ruudun, joka oli tarkka. Se kelpasi uutiskuvaksi lehtijuttuun samoin kuin saukkokuvat.

Myös MTV:n säässä on usein julkaistu Tapani Uusikylän ottamia luontokuvia.

Täyttäessään 50 vuotta Uusikylä totesi, ettei hän tarvitse mitään lahjoja itselleen mutta halusi järjestää juhlat.

– Pidin näyttelyn teemalla älä osta lahjoja vaan osta taulu. Taulumyynnillä katoin osan juhlakuluista, hän muistelee.

Tauluissa oli luontokuva-aiheita ja omituisia otuksia. Uusikylä yhdisti luontoaiheita teknisiin aiheisiin kuten metalliin tai koneisiin. Näyttely oli esillä Akustiikassa Ylivieskassa.

– En ole ottanut osaa luontokuvanäyttelyihin, sillä kuvieni tekninen laatu ei useinkaan täytä niitä kriteereitä. Mielestäni luontokuvaus on joillekin joskus kalustolla snobbailua, valitettavasti.

Mainosmies on lapsesta saakka harrastanut piirtämistä. AD:n työssä mainostoimistossa hän käsittelee valokuvia mutta tarttuu enää harvoin kynään piirtääkseen.

– Joskus se harmittaa. Olen kasvanut taiteilijayhteisössä, jossa isoisä, sedät ja tädit olivat taiteilijoita.

Isä Osmo Uusikylä oli helluntaiseurakunnan saarnaaja, joka opetti lapsensa piirtämään. Isoisä Einari Uusikylä oli tunnettu taiteilija Vaasassa.

– Einari-pappa veti aina liidut esille ja sanoi, että nyt lapset piirretään. Sama juttu oli meillä kotona. Isä otti usein osaa piirtämiseen ja maalaamiseen, Uusikylä muistelee.

Tapani Uusikylä on syntynyt Vaasassa ja oli kuusivuotias, kun perhe muutti Ylivieskaan. Koulussa kuvaamataito oli aina kymppi ja viitoitti tien luovaan työhön.

Hän opiskeli 1980-luvulla mainoshoitajan (MAT) ja suoramarkkinoinnin tutkinnot, ja on siitä lähtien työskennellyt ylivieskalaisessa mainostoimisto Statiivissa. Nykyään hän on siinä yrittäjänä yhtenä osakkaana ja on jo pitkään tehnyt AD:n töitä.

– Olen vanhan kansan mainosmies, artdirector eli asiakkaitteni graafinen tai visuaalinen suunnittelija.

Vuosikymmeniä sitten mainonnan maailma oli käsityöläisyyttä mutta ei enää. Markkinointiviestinnässä ei enää useinkaan ole suunnitelmallisuutta sillä tavalla kuin ennen.

– Joskus kaipaan niitä aikoja. Nyt kaikki on ylinopeaa, aina kun jotain tapahtuu, se pitää olla heti tuutista ulos.

Digiaikakauden lumous näyttäytyy hoppuiluna ja hätäilynä. Julkaistaan myös sellaista, joka aiheuttaa toiselle ihmiselle vahinkoa.

– Moniko ihminen miettii, kun on kirjoittanut jotain, että painanko nappia vai en.

Uusikylä vaikuttaa Ylivieskassa myös kaupunginvaltuustossa kokoomuksen valtuustoryhmässä. Kaupungin kasvua ja monipuolisuutta on tullut seurattua jo muutama vuosikymmen.

– Palvelutarjonta on kaupungin kokoon nähden hämmästyttävän hyvä ja asumisen hinta on muuhun Suomeen verrattuna kohtuullinen.

Pienen kaupungin hyviä puolia ovat yhteisöllisyys ja rehelliset, aidot ihmiset.

– Ylivieska on minulle läheiseksi tullut mukava pikkukaupunki, jossa on ollut lasten hyvä ja turvallinen kasvaa.

Mainosalan perinne jatkuu Uusikylän perheessä edelleen. Hänen kolmesta aikuisesta lapsestaan kaksi on töissä mainosalalla, samoin puoliso Malla.