Paikallisuutiset

Ylivieskalaisen Tapani Vierimaan värikäs virkamieselämä: kaksi kaupunginjohtajaa erosi, selkäranka romahti ja paras työpaikka löytyi Alavieskan kunnasta, jonne hän on palasi eläkkeeltä lähes 70-vuotiaana

Päivi Savela, teksti, Esko Keski-Vähälä, kuvat

YlivieskalainenTapani Vierimaa on virkamies, joka on kahdesti kokenut läheisen työkaverin eroprosessin. Kumpikin heistä toimi aikoinaan Ylivieskan kaupunginjohtajana.

– Kun kyse oli kaupunginjohtajasta, heijastui juttu koko organisaatioon ja asia oli koko ajan esillä. Se vaivasi myös vapaa-ajalla, vaikka yleensä olen pystynyt pitämään työasiat poissa kotoa, Vierimaa muistelee.

Taitavana kaupunginjohtajana tunnettu, nyt jo edesmennyt Erkki Pokki päätti erota vuonna 1986 häneen kohdistuneen erottamisjupakan lopputuloksena.

Se edeltävä aika oli hankalaa aikaa, kun kaupunginjohtajan ja luottamushenkilöiden välit säröilivät eikä luottamusta ollut.

– Se edeltävä aika oli hankalaa aikaa, kun kaupunginjohtajan ja luottamushenkilöiden välit säröilivät eikä luottamusta ollut, kertoo tuolloin kansliasihteerinä työskennellyt Vierimaa

Käräjilläkin asioita jouduttiin puimaan ja Vierimaa sai kutsun tulla todistajaksi. Asian teki vaikeaksi se, että hän joutui todistamaan esimiestään vastaan.

– Käräjäpäivän aamuna kysyin Erkiltä, miten toimitaan. Hän sanoi, että kerro vaan niin kuin asiat ovat, ja niin tein. Vaikka asia oli vaikea, se ei vaikuttanut meidän henkilökohtaisiin väleihimme. Pysyimme ystävinä.

Samana vuonna kaupunginsihteeri Hannu Pirkola päätti erota virastaan uuden työpaikan vuoksi.

–  Me jäätiin kaupungintalolle nöösipojat (nuoret miehet) päineen ja olihan siellä tyttöjäkin. Hintsalan Annelista tehtiin kaupunginsihteerin viransijainen ja minusta kaupunginjohtajan viransijainen. Kauko Sarkkinen oli silloin kamreerina, Vierimaa muistelee.

Uusi miehistö otti hommat haltuun siihen sakka kunnes Ylivieskaan saatiin uusi kaupunginjohtaja. Hän oli Antti Isotalus, joka tunnetaan Kokkolan pitkäaikaisena kaupunginjohtajana. Ylivieskan kaupunginjohtajana hän työskenteli vuodet 1986–1988.

Vuonna 2003 kaupunginjohtaja Harri Viitanen joutui jättämään kaupunginjohtajan tehtävät. Eron taustalla hiersi Vieska Energian liiketoimintakauppa, jonka seurauksena kaupunginjohtajan ja päättäjien välille syntyi luottamuspula.

Kaupunginsihteerin virassa ollut Vierimaa oli pöytäkirjanpitäjänä mukana monissa kokouksissa ja neuvotteluissa, joissa tilanteeseen koetettiin löytää ratkaisua.

– Harrin kanssa meillä oli hyvät välit ja pärjäsimme hyvin. Tilanne kuitenkin kärjistyi niin, ettei hänellä ollut edellytyksiä jatkaa.

Harri Viitanen jätti paikkansa erosopimuksella ja taas oli kaupunginjohtajan paikka avoinna. Myös Tapani Vierimaa haki paikkaa, mutta valituksi tuli hänen vanha opiskelukaverinsa Asko Ojamäki äänin 18–16.

Ojamäki siirtyi Ylivieskaan Oulaisten kaupunginjohtajan paikalta. Vierimaan mukaan tämä hieman epäili, miten kilpakumppaneiden yhteistyö mahtaa sujua.

– Minä sanoin Askolle, että vaali on käyty. Sinä teet kaupunginjohtajan työt ja minä hoidan oman hommani.

Ylivieskan asiat tulivat vuosikymmenten aikana tutuiksi mutta kyllästymispistettä ei tullut. Kun Alavieskan kunnanjohtaja Hans Olander valittiin Sastamalan kunnanjohtajaksi, Alavieskassa pohdittiin, haetaanko kuntaan uutta kunnanjohtajaa ollenkaan.

Erinäisten kuvioiden jälkeen valtuustossa vuonna 2009 olivat haastateltavina Himangan entinen kunnanjohtaja Erkki Hirsimäki ja Tapani Vierimaa.

Vierimaa olisi voinut jatkaakin Ylivieskan kaupunginsihteerinä, mutta valinta osui tällä kertaa hänen kohdalle.

– En enää miettinyt sen enempää vaan ajattelin, että jos valitaan, otan homman vastaan.

Alavieska sai Vierimaasta suoraselkäisen kunnanjohtajan. Sananmukaisesti.

Vanhat selkäkivut yltyivät vuoden 2012 keväällä niin pahoiksi, että Vierimaa joutui tilaamaan ambulanssikyydin Oulaskankaan sairaalaan. Sieltä hän pääsi lopulta Oulun yliopistolliseen sairaalaan operoitavaksi.

Syynä oli kaksi välilevyn pullistumaa ja skolioosi. Selkäranka oli luhistumassa.

Operaation tuloksena Vierimaalla on kaksi titaanikiskoa molemmin puolin selkärankaa. Leikkaus onnistui hyvin vaikka kuntoutuminen kestikin kuukausia. Hän pystyy viettämään kivutonta elämää ja harrastamaan kaikkea pyöräilystä marjastamiseen saakka.

– Kun minusta otettiin valtuustosalin seinälle valokuvaa eläkkeelle jäädessäni kerroin virnuillen, että minusta on sellainenkin kuva, josta näkyy selkäranka. Kuvan alle voidaan kirjoittaa, että tässä on selkärankainen kunnanjohtaja.

Alavieskan kunta oli Tapani Vierimaan työhistorian paras työpaikka. Hän jäi sieltä eläkkeelle vuonna 2014 mutta palasi tämän vuoden alussa takaisin töihin, tällä kertaa hallinto- ja sivistysjohtajan viransijaisuutta hoitamaan.

Avoinna olleeseen hallintojohtajan viransijaisuuteen ei löydetty tekijää, joten kunnanjohtaja Olli Ikonen tarjosi Vierimaalle sijaisuutta kunnes uusi hallintojohtaja saadaan valittua.

– Kysyin, voinko miettiä yön yli. Vastasin näin, vaikka ajattelin jo soiton aikana, että se ei ole hassumpi asia. Kunta ja ihmiset olivat minulle tuttuja.

Paluu Alavieskaan on tuntunut mukavalta.

– En ole katunut, mutta totuus on se, että minulla tulee joulukuussa 70 vuotta mittariin. Työpäivän jälkeen olen väsynyt.

Töiden jälkeen kotona Vierimaa oikaisee sohvalle, lukee lehdet ja saattaa nukahtaa. Näin tekevät nuoremmatkin ihmiset, mutta Vierimaa muistaa "aikaa jolloin oli nuorempi ja tehtiin pitkiä päiviä, ja silti jaksoi tehdä kotona jotain".

Vierimaa harrastaa pyöräilyä, keyboardin (kosketinsoitin) soittamista ja kuorolaulua. Työn vuoksi kuoroista ovat tauolla Chorus Vallis ja Veteraanilaulajat, mutta Mieskuoron harjoituksissa hän käy edelleen. Veteraanilaulajat on alun perin sotaveteraanien perustama kuoro, jossa on tällä hetkellä kaksitoista laulajaa. Kuoro kokoontuu joka torstai keskellä päivää.

– En halua elvistellä, mutta se on kuoro, johon kutsutaan. Kaikki me olemme iällä ja veteraanien poikia. Tuntuu, että siinä täytyy olla mukana, vaikkei se ihan niinkään ole. Siellä on hyvä henki.

Alavieskan kunnanviraston kahvihuone on kodikas paikka. Kahvin lisäksi aamupalapöydässä on tarjolla kahdenlaista leipää, juustoa ja suolakurkkuja.

Tapani Vierimaa istuu tottuneesti pyöreään pöytään, joka hallitsee huonetta. Hän sanoo hyvät huomenet työkavereille, jotka hyvästeli nelisen vuotta sitten jäätyään eläkkeelle Alavieskan kunnanjohtajan paikalta.

– Tapani on täällä päivähoidossa, naapuripöydästä huudahdetaan iloisesti.

Vierimaa vastaa pääsevänsä kuitenkin yöksi kotiin Ylivieskaan viitaten viereiseen vanhusten palvelutaloon.

Alavieska on noin 2 500 asukkaan kunta, jossa kaikki tuntevat toisensa. Kunnanjohtajan kuuluu tervehtiä kaikkia, tunsipa heidät tai ei, sillä hänet kyllä tunnetaan. Se ei Vierimaata haitannut, sillä se oli mahdollisuus päästä puhuttelemaan ihmisiä.

– Täällä on vapaus tehdä työtä mutta tietysti myös vastuu. Pienen organisaation ongelmana on, ettei ole tekijöitä joka asialle. Joutuu ottamaan vastuuta asioista, jotka isossa kunnassa kuuluisivat toisen virkamiehen vastuulle.

Pienessä kunnassa kuntalaiset marssivat ensimmäisenä kunnanjohtajan luokse. Vierimaa pääsi hoitamaan kaikenlaisia alavieskalaisten asioita. Joskus niitä oli vaikea hoitaa perille saakka.

– Minä sanoin, että minä olen teidän töissä ja te minulle palkan maksatte. Minä yritän. Aina se ei vain onnistunut, hän muistelee.

Kun Vierimaa valittiin Alavieskan kunnanjohtajaksi, luultiin, että hän tulee olemaan viimeinen kunnanjohtaja, joka sammuttaa valot kunnanvirastosta. Syksyllä Alavieskaan valitaan uusi kunnanjohtaja, sillä Olli Ikonen on jäämässä eläkkeelle.

– Ei ole näköpiirissä, että nykyinen olisi viimeinen. Paikka tulee auki ja uutta johtajaa haetaan syyspuolella, Vierimaa sanoo.

Hän itse laskeskelee "pääsevänsä vapaaksi" syksyllä. Hallinto- ja sivistysjohtajan viran hakuaika päättyi 23. toukokuuta.

Uusien viranhaltijoiden valinnat ovat pitkiä prosesseja valitus- ja koeaikoineen. Myös kunnallisten virkojen vetovoimaisuus on vähentynyt. Monesti virkoihin joudutaan järjestämään useita hakukierroksia. Voi myös kestää kuukausia ennen kuin valittu henkilö pystyy aloittamaan uudessa työssä.

– Alavieskan osalta kunnan koko vaikuttaa, pieni kunta ei ehkä houkuttele. Palkkataso on kuntapuolella huonompi kautta linjan yksityiseen sektoriin verrattuna, joten palkalla ei houkutella. Vaatimuksena on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja koulutuksen lisäksi vaaditaan myös kokemusta, Vierimaa pohtii.

Tehtävät ovat kuitenkin mielenkiintoisia, jos tykkää olla ihmisten kanssa tekemisissä.

– Tämä on palvelutehtävä. Pitää pärjätä kaikenlaisten ihmisten kanssa ja olla helposti lähestyttävä. Pitää antaa omaa aikaansa kuntalaisille ja asiakkaille, jotka tulevat ovesta sisään.

Kuntakentällä vaaditaan monenlaista osaamista. Lainsäädäntö on mutkikasta ja sitä on runsaasti, sekä kansallisella tasolla että EU:n tasolla.

– Tehtävät ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Aina on uutta haastetta, ja tänä päivänä muutos on nopeampaa kuin koskaan.

Vierimaa on ollut kunnan töissä yli 42 vuotta.

– Minä olen tykännyt kunta-alan töistä. En tiedä, olisiko minusta muuhun oikeasti ollutkaan.

Hän kertoo tehneensä joskus huvikseen työvoimahallinnon ammatinvalintatestejä. Joka kerta tulokseksi tuli jostain syystä metsänhoitaja.

Palataanpa vielä ajassa 2000-luvun alkuun, kesään, jolloin Tapani Vierimaa vietti viikon lukittujen ovien takana Ylivieskan kaupungintalolla.

Kunnanviraston kesäsulun aikana hän saattoi keskittyä kirjoittamaan vastinetta valitukseen, joka koski tehtyä Vieska Energia Oy:n liiketoimintakauppaa. Sitä puitiin vuosikausia eri oikeusasteissa oikeuskanslerin virastoa ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoa myöten. Tehtiinpä siitä poliisitutkintakin sen selvittämiseksi oliko syyllistytty lainvastaiseen menettelyyn.

– Pystyin keskittymään vain vastineen kirjoittamiseen. Yhtään ei saanut lipsahtaa tai kirjoittaa mitään, mikä ei ole totta. Kun tällaista kirjoittaa, ei saa arvella mitään eikä esittää mielipiteitä. Pitää olla looginen ja kronologinen.

Valitukset ja kantelut hylättiin ja tehdyt päätökset jäivät voimaan.

Ylivieskan kunnalliselämä oli tuolloin värikästä – päätöksistä valitettiin herkästi, ja se tiesi paperitöitä kaupunginsihteerille.

Ylivieskassa hänestä harjaantui taitava esityslistojen ja pöytäkirjojen kirjoittaja. Hyvin kirjoitettu esityslista auttaa sekä päättäjiä että toimittajia kunnan asioihin perehtymisessä.

– Koetan aluksi miettiä, mikä on se asia, josta päätetään. Pyrin tuomaan esille oleelliset asiat ja perustelut päätösesitykselle.

Vierimaa suosii esityslistoissa niukkaa tyyliä.

– Vähän on paljon. Mitä enemmän kirjoittaa, sitä suurempi on vaara, että sortuu jonnekin sivuraiteelle. Pitää pysyä asiassa.

Ylivieskassa ollessaan hän muotoili myös kaupunginjohtajan päätösesitykset. Kun asian esitti loogisesti, päätösesityskin syntyi melko helposti. Joskus niitä kuitenkin korjattiin ja muutettiin.

42 työvuotta. Miten Tapani Vierimaa päätyi kunnan virkamieheksi?

Taustalta löytyy kunnalliselämää yli sadan vuoden ajalta. Vuonna 1918 järjestettiin Suomen ensimmäiset kuntavaalit, joissa Vierimaan isoisä Juho Vierimaa valittiin Ylivieskan valtuustoon sosialidemokraattien listoilta.

Myös hänen poikansa, Lauri Vierimaa vaikutti Ylivieskan valtuustossa kymmeniä vuosia. Hän kuului sosialidemokraattien valtuustoryhmään ja työskenteli Kalajokilaakson Osuusliikkeen, sittemmin E-liikkeen myymäläntarkastajana ja sihteerinä.

Äiti oli kirjanpitäjä ja neljän lapsen kotiäiti.

Heidän poikansa ei kuitenkaan tuntenut paloa politiikkaan eikä muista saaneensa kotoa ohjausta kunnalliselle alalle. Tampereen yliopisto valikoitui opiskelupaikaksi käytännönläheisistä syistä.

– Olin kielilinjalla lukiossa, joten se rajoitti vähän jatko-opintoja. Minulla oli keskitasoinen ylioppilastodistus, mutta se riitti. Silloin saattoi päästä yliopistoon pelkästään ylioppilastodistuksen perusteella. Onnistuin pääsemään sekä Tampereelle että Jyväskylään.

Tampereelle oli suora junayhteys Ylivieskasta, joten Tampere voitti Jyväskylän vertailussa.

– Minulla ei ollut käsitystä tulevasta ammatista, mutta hallintotieteet kiinnostivat.

Vierimaa aloitti hallintotieteiden opinnot vuonna 1968 ykkösaineenaan julkishallinto. Kesken opintojen hän kävi armeijan, ja sieltä palattuaan opiskelukaverit suosittelivat häntä opiskelemaan kunnallisalaa, koska siellä on työpaikkoja. Vierimaa menetteli näin.

Pienellä matkakirjoituskoneella hän naputteli gradunsa kuntahallinnon ja maakuntahallinnon välisestä suhteesta.

Vierimaa muutti vuonna 1974 Raumalle ja sai hallintotieteiden opiskelijana kesätöitä Eurajoen kunnasta, johon hänet valittiin vuotta myöhemmin taloussihteeriksi. Vuonna 1979 Vierimaa palasi kotiseudulle Ylivieskaan kansliasihteerin virkaan ja näin alkoi vuosikymmenten mittainen virkamiesura.