torstai 20.6.2019 | 18:23
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Uutuuskirjan mukaan suomalaisten SS-miesten historiassa on synkkiä kohtia: "Juutalaisten ampumiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin omaamamme"

Natsiarmeijaan liittyneet suomalaiset vapaaehtoiset tekivät ja näkivät hirmutekoja. Monet heistä olivat André Swanströmin tuoreen tutkimuksen mukaan fasisteja.

Keskipohjanmaa+
Ke 17.10.2018 klo 07:00

Ilari Tapio

Kuvitellaanpa kaunis kevätaamu viikko vapun jälkeen. Kesä tekee jo tuloaan eteläiseen Suomeen, kun 120 reipasta nuorta miestä kokoontuu 6. toukokuuta 1941 Turun satamaan ja nousee varusteineen laivaan.

Laiva on SS Adler. Höyryalusta tarkoittava lyhenne sopii kuvioon ja kenties vähän huvittaakin nuorukaisia, sillä heistä pitää tuleman vapaaehtoisia SS-miehiä natsi-Saksan armeijan Wiking-divisioonaan.

Kaksi päivää myöhemmin Adler kiinnittyy satamalaituriin Danzigissa eli nykyisessä Gdanskissa. Sieltä suomalaiset kuljetetaan junalla Heubergin koulutuskeskukseen lähelle Sveitsin rajaa.

Suomalaiset kovissa paikoissa Ukrainassa

Kun perässä seurasi vielä neljä muuta sotilaserää, Saksassa oli kesäkuun alussa koossa noin 1 400 suomalaismiehen Waffen-SS-pataljoona. Sen nimeksi tuli komeasti SS Freiwilligen-Bataillon "Nordost".

Suunta oli itään. Saksan armeijan suomalaispataljoona taisteli äärimmäisen rankoissa paikoissa itärintamalla – Ukrainassa ja Kaukasuksella saakka. Yhteisiä vihollisia olivat kommunismin aate sekä sen synnyttämä suuri ja mahtava Neuvostoliitto eli sanalla sanoen "ryssä".

Natseilla oli kuitenkin myös muita verivihollisia sekä vielä paljon suurempi Meisterplan. Yksi oli juutalaisten täydellinen tuhoaminen ja toinen arjalaisten kohottaminen Euroopan ylivertaiseksi herrakansaksi.

Kirkasotsainen ja myyttinen joukko?

Miten paljon suomalaiset vapaaehtoiset olivat natsihengessä mukana? Mikä oli heidän motiivinsa liittyä fasistisiin SS-joukkoihin? Olivatko he silminnäkijöinä tai peräti tekijöinä mukana natsien hirmuteoissa?

Kysymyksiin vastaa dosentti André Swanströmin uusi tutkimus ja painotuore kirja Hakaristin ritarit – Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.

Tähän saakka yleinen käsitys on ollut, että pataljoona oli koko lailla puhtoinen jääkäriperinteen jatkaja ja talvisodan vääryyden korjausryhmä. Sitä on pidetty myyttisenä, epäpoliittisena ja kirkasotsaisesti suomalais-isänmaallisena eliittijoukkona.

Koska suurin osa vapaaehtoisista oli vasta hädin tuskin 20-vuotiaita, monen on uskottu lähteneen mukaan myös silkasta seikkailunhalusta.

Monen motiivi fasistinen

Yleinen käsitys perustuu professori Mauno Jokipiin vuonna 1968 julkaistuun laajaan perusteokseen Panttipataljoona. Kirjan tietojen kyseenalaistamista ei ole pidetty sen koommin tarpeellisena, vaikka opus syntyi suomalaisten SS-miesten omasta aloitteesta. Sen tilasi heidän perintöään vaaliva Veljesapu ry.

Nyt André Swanström kyseenalaistaa. Hän todistaa toista:

Natsien joukoissa taistelleet suomalaiset näkivät ja tekivät sotarikoksia. He olivat myös hyvin tietoisia keskitysleireistä ja niiden kammottavasta tarkoituksesta sekä toiminnasta. Moni jopa vieraili leirillä.

Swanströmin mukaan merkittävä osa "hakaristin ritareista" oli poliittisilta näkemyksiltään fasisteja. Heidän motiivinsa lähteä Waffen-SS:ään oli korostetusti kansallissosialistinen ja juutalaisvastainen.

Tiedot käyvät ilmi muun muassa miesten kirjallisista palvelussitoumuksista, joita käytin yhtenä päälähteenä, Swanström kertoo.

Sitoumuksissa kysyttiin puoluekantaa, ja toinen toisensa jälkeen niissä luki IKL, IKL ja IKL. Moni oli jättänyt sen kohdan myös tyhjäksi tai kirjoittanut siihen jotain sen suuntaista kuin "en ota kantaa puoluepolitiikkaan". Sen voi tulkita kannanotoksi demokraattista parlamentarismia vastaan.

IKL eli Isänmaallinen kansanliike oli Lapuan liikkeen toimintaa vuosina 1932–1944 jatkanut oikeistoradikaalinen puolue.

Pastorien päiväkirjat hätkähdyttivät

André Swanström istuu historiallisen helsinkiläiskahvilan pöydän ääressä. Tutkijana ja kirkkohistorioitsijana hän sanoo kiinnostuneensa aiheesta luettuaan muutama vuosi sitten SS-sotilaspastorien Ensio Pihkalan ja Kalervo Kurkialan päiväkirjoja.

Löysin niistä kohtia, joissa juutalaisia tapettiin, sotavankeja teloitettiin ja ihmisiä kidutettiin. "Rosvojen ja murhamiesten joukossa" oltiin.

Tuollainen ei ollenkaan vastannut mielikuvaa, jonka mukaan suomalaiset SS-miehet olivat kunniallisella sotaretkellä puhtaassa Wiking-divisioonassa. He olivat siellä hirveyksien ja holokaustin keskellä.

Yksi esimerkki on kirje, jonka pastori Pihkala sai Unterscharführer (alikersantti) Olavi Karpalolta. Karpalo oli turhautunut siihen, että miehet eivät päässeet tositoimiin: "Juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin omaamamme."

Olisi hyvin yllättävää, jos suomalaiset olisivat olleet muiden SS-vapaaehtoisten joukossa täysin puhdas porukka. Osa heistä syyllistyi sotarikoksiin, Swanström painottaa.

Vanhoilla päivillään miehet ovat omantunnontuskissaan itsekin myöntäneet tämän.

SS-miehistä vuonna 1998 dokumenttielokuvan tehnyt Hanna Maylett kertoo saaneensa pari vuotta myöhemmin puhelinsoiton Arne Pesoselta, yhdeltä haastatellulta.

Kameran edessä Pesonen oli vakuuttanut, että "koskaan ei meillä ollut minkäänlaista käsitystä että tämmöisiä (keskitys)leirejä olisi ollut".

Puhelimessa Pesonen kuitenkin sopersi, että "ei ole kertonut edes lapsilleen, mutta kyllä hän tiesi, kaikki tiesivät".

Tutkijaa haukuttu vellihousuksi

Suomalaisten SS-historian tutkiminen ei ollut helppo rasti. Siitä tuli sodan jälkeen enemmän tai vähemmän vaiettu tabu, johon liittyviä todisteita tuhottiin järjestelmällisesti. Asevelijärjestö esimerkiksi hävitti asiakirjojaan polttamalla niitä pannuhuoneessa.

Vielä nytkin, 75 vuotta myöhemmin, menneisyyden kaivelu herättää vastarintaa.

Isänmaallisissa piireissä tällaista pidetään poliittisesti tarkoitushakuisena, André Swanström hymähtää.

Itse olen saanut kuulla olevani vellihousu, kulttuurimarxilainen ja vihervasemmistolainen. Olen kuitenkin aika epäpoliittinen henkilö. Olen tutkija. Koetan ajatella, että tutkimustani voi lukea sekä oikealta että vasemmalta. En halua sen paremmin pönkittää kuin väheksyä kumpaakaan laitaa.

Ministereiksi, professoreiksi ja johtajiksi

Kotiinpaluun aika koitti kaksi vuotta myöhemmin.

Kuljetusalus SS Warthe toi noin 1 100 mieheen huvenneen suomalaispataljoonan Tallinnaan ja Hankoon, jossa pidettiin vastaanottokatselmus 2. kesäkuuta 1943. Seuraavana päivänä järjestettiin vielä paraati Tampereella.

SS-miesten sotilasurat ja myöhemmin siviiliurat jatkuivat kotimaassa. Jälkikäteen tuntuu yllättävältä, että moni heistä nousi poliittisesti, tieteellisesti tai taloudellisesti varsin vaikutusvaltaiseen asemaan.

Esimerkiksi Jouko Itälästä tuli talousneuvos ja Sanitol Oy:n toimitusjohtaja.

André Swanströmin mukaan Hauptsturmführer (kapteeni) Itälä oli aatteellisesti ankara SS-mies, joka taisteli natsi-Saksan rinnalla loppuun asti.

Pekka Malinen ja Sulo Suorttanen toimivat ministereinä. Leo Heikurainen, Esko Karvinen, Lasse Nevanlinna, Pekka Nummi ja Pekka Soila olivat professoreja. Claes Purjosta ja Karl-Erik Ladausta tuli vakuutusyhtiöiden toimitusjohtajia.

Kyse oli kansainvälisestä ilmiöstä, Swanström kommentoi.

Kolmannen valtakunnan koneiston osaajat menestyivät myöhemmin muissakin maissa. Heitä ikään kuin pulpahteli pinnalle. He olivat hyvin verkostoituneita. Veljet auttoivat veljiään.

Idealismi syytä pitää aisoissa

Voiko SS-historiasta kenties vetää rinnastuksia näiden aikojen ilmiöihin ja tapahtumakulkuihin?

Olen rinnastusten kanssa hyvin varovainen. Jokainen historiallinen tapahtuma on pohjimmiltaan ainutlaatuinen, André Swanström vastaa.

Sanon vain, että jos tästä kaikesta voi oppia jotakin, niin innokkaaseen idealismiin on syytä suhtautua varauksella ja varovaisuudella. Jos sellaisen kanssa aletaan mennä metsään, seuraukset voivat olla hirvittäviä.

Dosentti, kirkkohistorioitsija, tutkija

Fakta

Finnisches Freiwilligen-Bataillon der Waffen-SS

Ajatus vapaaehtoisesta suomalaisesta SS-joukkoyksiköstä sai alkunsa syksyllä 1940. Suomi haki Saksan diplomaattista tukea Neuvostoliittoa vastaan ja Saksa "jatkuvaa kasvua" uuden Euroopan ytimessä.

Värväys hoidettiin puolisalaisesti peiteyrityksenä toimineen Insinööritoimisto Rataksen suojissa. Karsintaa teki Valtiollinen poliisi Valpo. Arviolta 1 900 hakemuksesta hyväksyttiin noin 1 400.

Monista muista maista Saksaan lähti huomattavasti suurempia SS-vapaaehtoisjoukkoja. Poikkeus oli Ruotsi, jossa hallitus asettui poikkiteloin.

Suomalaispataljoona taisteli Ukrainassa ja Länsi-Kaukasiassa. Se menetti 255 miestä kaatuneina ja 14 kadonneina. Haavoittuneita oli 686.

Suomalaiset kotiutettiin sopimuksen päätyttyä alkukesällä 1943. Suurin osa miehistä siirrettiin Suomen armeijan joukko-osastoihin.

Lapin sotaan osallistumisesta entiset SS-miehet saivat halutessaan kieltäytyä. Saksalaiset yrittivät puolestaan värvätä heitä puolelleen.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »