sunnuntai 27.9.2020 | 01:23
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Miten naiset voisivat rohkeammin viedä uraansa eteenpäin? - Röyhkeyskoulua pitävä vastaa

Jenni Janakka vetää Röyhkeyskoulua ja kirjoitti kirjan, jotta naiset osaisivat rohkeammin viedä uraansa ja elämäänsä eteenpäin.

Laura Krohn, teksti Silja Viitala, kuvat
To 24.1.2019 klo 10:00

Tässä nämä tiedot, jotka lupasin selvittää. Koitin saada siihen kaikki – toivottavasti en unohtanut mitään.

Tyypillinen naisen kirjoittama viesti työpaikalla. Sanat yritin ja koitin kertovat siitä, että on oltu tekemässä tehtävää – mutta lopputulos on jäänyt vaillinaiseksi. Unohtamisen mahdollisuuskin tuodaan esiin.

– Naisten keskuudessa elää vähättelevän kielen kulttuuri. On sosiaalisesti sopivaa pienentää itseään ja omaa osaamistaan, sanoo naisille Röyhkeyskoulua pitävä Jenni Janakka.

– Tarkkaile sähköpostejasi ja viestejäsi. Jos liität niihin omaa suoritustasi vähätteleviä välikommentteja, poista ne, hän kehottaa.

Janakka tunnistaa ilmiön hyvin.

– Kun oma työpanos luovutetaan toisten nähtäväksi, varaudutaan ikään kuin etukäteen siihen, että siitä tulee negatiivista palautetta, ja sen vuoksi pyritään ilmaisemaan, että ei itsekään olla siihen ihan tyytyväisiä.

Jenni Janakka keksi Röyhkeyskoulun, jotta naiset kykenisivät rohkeammalla, reippaammalla ja röyhkeämmällä asenteella viemään osaamistaan, uraansa ja elämäänsä eteenpäin.

Röyhkeyskoulun tarkoitus ei ole muuttaa naisia, vaan opettaa olemaan naisia.

– Naisten osaamisessa ja pätevyydessä ei ole mitään vikaa. Yritän opettaa, miten osaisimme nähdä sen itsessämme.

Ensimmäinen Röyhkeyskoulu täyttyi heti ääriään myöten, ja jonottamaan jäi yhtä paljon väkeä.

– Silloin ajattelin, että nyt ollaan hyvin tunnistettavan asian äärellä. Meistä monilla on kokemusta samoista asioista.

Naiset käyttävät tilkesanoja pehmentämään sanomisiaan.

– Arastelemme sanoa sitä, mitä oikeasti haluamme sanoa. Mä vaan halusin sanoa, että...

– Jos ”mä haluan...” tuntuu yksinään liian tönköltä, kokeile korvata tilkesana vain sanalla vielä: ”haluan lisätä tähän vielä". Se ottaa huomioon muutkin seikat, mutta ei vähättele omaa asiaasi.

Länsimainen perinne on, että naiset ovat kodin ulkopuolella miehiä arempia.

Kasvatuskulttuuri havainnollistuu, kun tutkittiin vanhempien suhtautumista jälkikasvuunsa paloaseman tangolla.

– Poikalasten vanhemmat kannustivat kokeilemaan tankoa. Sekä äidit että isät ohjeistivat poikalapsiaan teknisesti, kuinka liukuminen tankoa alas onnistuu. Tyttölapsia vanhemmat sen sijaan varoittivat liukumisen vaaroista, Janakka kertoo.

Hän ehdottaa, että niin tyttö- kuin poikalapsille sanottaisiin varoittelun sijaan: "Keskity siihen, mitä teet. Sinä pystyt tähän!".

Uusimmat tutkimukset lyttäävät senkin tiedon, että kivikaudella miehet metsästivät, kun taas naiset keräilivät ja hoitivat lapsia.

– Siitä on niin kauan, että emme voi varmuudella sanoa, miten tuolloin elettiin. Uusimmat löydökset tukevat sitä, että kaikki ovat tehneet kaikkea, Jenni Janakka sanoo.

Työpaikoilla kiltin tytön syndroomasta kärsivät venyvät ja tekevät muille palveluksia sillä välin, kun toiset keskittyvät tekemän uraa. Eivätkä tietenkään koskaan saa siitä tunnustusta.

– Omien rajojen asettaminen ja asiallinen kommunikointi ovat erittäin arvokkaita välineitä työelämässä, painottaa Janakka.

Hän ehdottaa vastaukseksi: "Autan sinua mielelläni, koska uskon saavani myös sinulta apua tarvittaessa". Tai "Otan tämän tehtävän nyt vastaan, koska arvostan sitä, miten tässä työyhteisössä jokainen vuorollaan venyy".

Huijarisyndrooman eli opitun riittämättömyyden tunteen Jenni Janakka tunnistaa itsestään.

– Huijarisyndroomasta kärsivälle on tyypillistä, että vaikka hän suoriutuu itselleen annetuista tehtävistä, hän kokee, ettei se ollut hänen osaamisensa tai taitojensa ansiota.

Henkilö pelkää paljastuvansa: ehkä pian käy ilmi, etteivät hänen kykynsä riitä. Jatkuva riittämättömyyden tunne piinaa samoin kuin häpeä omista puutteellisina pitämistään taidoista.

Huijarisyndrooma aktivoitui, kun Janakkaa pyydettiin ohjaamaan Nelosen Hyvät ja huonot uutiset -ajankohtaissarjaa. Hän oli jo toiminut yhtenä käsikirjoittajana, mutta nyt tarjottiin vastuuta koko ohjelmasta.

– Sehän on minulle täydellinen ohjelma: tykkään tiedeuutisista ja vitsihuumorista! Mutta ajattelin, että sellaisten konkareiden kanssa olen ihan väärässä jengissä, ja on tapahtunut hirveä virhe, Jenni Janakka nauraa.

Janakka yritti kääntää epäilyt hyödyksi: mitkä ovat ne asiat, joissa hän epäilee kykyjään, ja miten hän voisi kehittyä niissä?

Janakan tausta on näyttelijänä.

– Teatteri on ollut osa elämääni 7-vuotiaasta lähtien: Ensin pyörin Tampereen komediateatterissa ja sitten Helsingissä Kellariteatterissa.

Sitten Janakka alkoi saada pieniä rooleja elokuvissa ja tv-sarjoissa. Hän teki kolme vuotta säännöllistä päivätyötä pesuaineiden myyntiedustajana.

– Mutta yhtenä päivänä sanoin, että nyt minä lähden ja minusta tulee kirjailija. Pomo ymmärsi hyvin ja kertoi, että oli vähän odottanutkin sitä.

Kirjailijaksi ryhtyminen oli haave lapsuudesta, joka kuitenkin tyrmättiin kouluikäisenä.

– Minulla diagnosoitiin lukihäiriö. Mutta näin minä kirjoitan ja työskentelen suomen kielellä, ja vieläpä hyvin!

KUKA

Jenni Janakka

Jenni Janakka (s. 1986) on freelancer, kirjoittaja ja puhetaiteilija.

Hän on aloittanut uransa näyttelijänä ja esiintynyt muun muassa elokuvissa 8-pallo, Vares – Huhtikuun tytöt sekä Luokkakokous. Hänet on nähty myös televisiosarjoissa Pelimies, Koukussa ja Syke sekä vuoden alussa alkaneessa Moderneissa miehissä.

Keväällä 2018 ilmestyi esikoisromaani Vahvankaltainen.

Tällä hetkellä Janakka ohjaa ja käsikirjoittaa Nelosen Hyvät ja huonot uutiset -viihdeohjelmaa.

Jenni Janakka perusti Röyhkeyskoulun syksyllä 2017. Hän vei sen Suomen kiertueelle syksyllä 2018.

17.1.2019 ilmestyy Röyhkeyskoulu, kustantajana Tuuma.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »